Miten suhtautua, kun lapsi käyttäytyy syrjivästi?

[äitee]

Moi! 3,5-vuotias poikani on tuntenut kaveri A:n ihan pienestä asti ja leikkinyt tämän kanssa muutaman kerran viikossa, kunnes puolisen vuotta sitten suunnilleen vähän harventunut tapaaminen. Kaveri B:n kanssa on melko tiiviisti leikitty reilu vuosi.

Nyt poikani on ruvennut sanomaan kaveri B:lle, että tämä ei ole hänen kaverinsa vaan A vain on hänen kaverinsa. B:n äiti ei tästä tykkää yhtään vaan puuttuu tähän aina kuullessaan. Ei tunnu tepsivän. B itse tulee tästä pahalle tuulelle, ja tänään illallakin oli vielä nukkumaan käydessään sanonut äidilleen, miten paha mieli oli.

Mulla itselläni ja tietysti siis lapsilla myös on takana mutta vielä lähihistoriassa inhottava ero, jossa mies otti ja jätti eli heitti mut ja lapset pois kodistamme, ja nyt kiikuttaa sinne uutta ystävää ja tämän lasta myös lasten siellä ollessa (olleet yökylässä silloin harvoin kun tuo kolmevuotias siellä on myös), voisiko tällä ehkä olla jotain vaikutusta? Vai onko tuo ihan jokapäiväistä kolmevuotiaiden kaverijuttua? Miten tähän pitäisi suhtautua?

 

[vieras]

Lapset ovat kuin aikuisia, hekin valitsevat kaverinsa. Tietyissä tilanteissa ja iässä siihen voi ja kannattaa puuttua, mutta ei loputtomasti.

 

[vieras]

Veikkaan, että lapsi on vain kuullut jostain tuommoisen lauseen ja testaa nyt lausetta itse. Asia on ehkä opittu videolta tms. Selostaisin lapselle, että ystäviä voi olla enemmän kuin yksi, molemmat voivat olla hänen ystäviään. Ja ihan voi selvittää, miksi lapsi näin sanoo, ja miltä hänestä tuntuisi, jos noin sanotaan. Jokin kiva lahja tai puuha B:ltä voisi muuttaa lapsen mielen, lapset ovat lahjottavissa.

 

[Valaja]

Lapset nyt vaan tapaa sanoa, mitä ajattelevat. Kaverit vaihtuu, bestis vaihtuu... Toki voi ja pitääkin ohjata järkevään ja oikeaan suuntaan, mutta ei voi pakottaa olemaan jonkun hyvä kaveri. Kaikkia pitää sietää, mutta kaveruus/ystävyys ei välttämättä luonnistu.

Tuon ikäinen vasta siirtyy tai on just siirtynyt vierileikeistä leikkimään samaa leikkiä kaverin kans...

 

[vieras]

Jos olisin vastaavassa tilanteessa, niin yrittäisin jollain tavalla sanoa lapselleni, että on hyvä juttu jos hänellä on useampi kaveri eli sekä A että B. Onkohan jotain sattunut B:n kanssa tai sitten perhetilannekin kenties voi vaikuttaa.

 

[ap]

Kiitos vastauksista! Näin on toimittu, puhuttu siitä, miltä omalle kohdalleen osuessa tuntuisi tuollainen jne. Uhkailtu sillä että no sitten et pääse tänne B:n pihalle enää leikkimään... :/ Kumma kun hienosti leikkivät yhdessä, mutta sitten jos A tulee paikalle tai joskus ihan muuten vaan tulee puheeksi tuo että oikeasti et ookaan mun kaveri. Eihän siinä mitään, jos leikkisi itsekseen ja pitäisi suunsa kiinni, mutta tosiaan hienosti kyllä leikkii, toki välillä nahistellen mut kuitenkin. Molempien äidit ovat parhaita ystäviäni, joten nähtyä tulee pakostikin ja oikeasti poika haluaakin leikkiä kummankin kanssa. Ehkä tuota pitäis vielä korostaa, että voi olla monta ystävää. Pelottaa, että alkaa jossain vaiheessa nakertaa meidän äitienkin välejä, kun B:n äiti suhtautuu tähän ymmärrettävän intohimoisesti ja musta tuntuu etten osaa/jaksa keksiä apukeinoja...

 

[just]

Veikkaan, että lapsi on vain kuullut jostain tuommoisen lauseen ja testaa nyt lausetta itse. Asia on ehkä opittu videolta tms. Selostaisin lapselle, että ystäviä voi olla enemmän kuin yksi, molemmat voivat olla hänen ystäviään. Ja ihan voi selvittää, miksi lapsi näin sanoo, ja miltä hänestä tuntuisi, jos noin sanotaan. Jokin kiva lahja tai puuha B:ltä voisi muuttaa lapsen mielen, lapset ovat lahjottavissa.

aha. en kyllä alkaisi lahjoa jos joku toinen syrjisi.