K
kolmen äiti
Vieras
Yritän lyhyesti. Oltiin kasvatuskeskustelussa miehen kanssa päiväkodissa. Lapsi 3-v. Keskustelu oli hyvä, ihan normikamaa. Siinä tuli puheeksi tämän kuopuksen nukahtamisrutiinit. Ihan tavis rutiinit on kaikilla lapsilla meidän perheessä, mutta ajan myötä on päädytty siihen, että isommat lapset jää sänkyihinsä unta odottamaan iltasadun jälkeen, ja kuopus kaapataan mukaan sohvalle kainaloon, mihin yleensä aina nukahtaa melko pian ja helposti. Tämän jälkeen kannetaan omaan sänkyyn nukkumaan. No, keskustelussa sitten puhuttiin, että olisi hänen hyvä oppia nukahtamaan omaan petiin. Mistä oltiin samaa mieltä, mutta todettiin miehen kanssa, että tarkoituksena on uusien tila-sänkyratkaisujen yhteydessä myös siirtää kuopuskin isojen lasten iltarutiineihin eli odottamaan uuteen omaan isojen poikien sänkyyn unta sisarusten kanssa. Mutta toistaiseksi on toimittu näin, koska se toimii meidän perheessä. Noita uusia ratkaisuja huutoineen olisi aikaa miettiä myöhemmin kesällä kun molemmilla vanhemmilla on lomaa. No, iltatouhujen tuoksinassa mies näköjään päätti, että järjestää uudet iltatouhut. Olin sanomassa isommille lapsille hyvää yötä, kun hän meni toiseen makuuhuoneeseen huutavan kuopuksen kanssa. Ja siellä hämärässä huoneessa valvoi kunnes lapsi nukahti. Yritin mennä huoneeseen (koska lapsi huusi minua, enkä usko huutavan lapsen muutenkaan nukahtavan, mutta koska yleensä nukkumaanmeno on mennyt nyt niin leppoisasti kaikkien kannalta, etten missään tapauksessa halua mitään iltahuutosessioita aloittaa juuri kun viimeiset kiireiset työviikot ovat menossa.) ja mies näytti kädellä "älä tule".
No pointtini ei tässä oikeastaan ole nukkumisjärjestelyt. Tai mikä niissä on oikein meneteltyä. Mutta jostain syystä olin AIKA PÖYRISTYNYT. Mies vain itsekseen mietti ja päätti miten asian yhtäkkiä hoitaa. Ja minulta kysymättä toteutti uuden suunnitelman. ÖÖööö. Yleensä kai molemmat vanhemmat ovat mukana miettimässä miten joku tutista vieroitus nyt hoidetaan ja koska? Tää on vähän mun miehen ongelma muutenkin. Hyvä mies ja hyviä ideoitakin. Hän vain ei jotenkin tajua, ettei voi vain alkaa toteuttaa niitä. Ja kävellä muiden yli. Että avioliitto tai työnteko on tiimityötä.
Olen nyt aika loukkaantunut, mutta olenko turhaan? Pitäisikö olla vain tyytyväinen, että mies on oma-aloitteinen? Jotenkin en jaksaisi haastaa riitaakaan. Sentään perjantai-ilta. Mutta ylikävelty olo on. Ja kai huonoista toimintatavoista on tapana antaa palautetta. MIten toi muuten oppii?
No pointtini ei tässä oikeastaan ole nukkumisjärjestelyt. Tai mikä niissä on oikein meneteltyä. Mutta jostain syystä olin AIKA PÖYRISTYNYT. Mies vain itsekseen mietti ja päätti miten asian yhtäkkiä hoitaa. Ja minulta kysymättä toteutti uuden suunnitelman. ÖÖööö. Yleensä kai molemmat vanhemmat ovat mukana miettimässä miten joku tutista vieroitus nyt hoidetaan ja koska? Tää on vähän mun miehen ongelma muutenkin. Hyvä mies ja hyviä ideoitakin. Hän vain ei jotenkin tajua, ettei voi vain alkaa toteuttaa niitä. Ja kävellä muiden yli. Että avioliitto tai työnteko on tiimityötä.
Olen nyt aika loukkaantunut, mutta olenko turhaan? Pitäisikö olla vain tyytyväinen, että mies on oma-aloitteinen? Jotenkin en jaksaisi haastaa riitaakaan. Sentään perjantai-ilta. Mutta ylikävelty olo on. Ja kai huonoista toimintatavoista on tapana antaa palautetta. MIten toi muuten oppii?