Toggle sidebar

Miten suhtautuisitte miehen toimintaan?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kolmen äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
K

kolmen äiti

Vieras
Yritän lyhyesti. Oltiin kasvatuskeskustelussa miehen kanssa päiväkodissa. Lapsi 3-v. Keskustelu oli hyvä, ihan normikamaa. Siinä tuli puheeksi tämän kuopuksen nukahtamisrutiinit. Ihan tavis rutiinit on kaikilla lapsilla meidän perheessä, mutta ajan myötä on päädytty siihen, että isommat lapset jää sänkyihinsä unta odottamaan iltasadun jälkeen, ja kuopus kaapataan mukaan sohvalle kainaloon, mihin yleensä aina nukahtaa melko pian ja helposti. Tämän jälkeen kannetaan omaan sänkyyn nukkumaan. No, keskustelussa sitten puhuttiin, että olisi hänen hyvä oppia nukahtamaan omaan petiin. Mistä oltiin samaa mieltä, mutta todettiin miehen kanssa, että tarkoituksena on uusien tila-sänkyratkaisujen yhteydessä myös siirtää kuopuskin isojen lasten iltarutiineihin eli odottamaan uuteen omaan isojen poikien sänkyyn unta sisarusten kanssa. Mutta toistaiseksi on toimittu näin, koska se toimii meidän perheessä. Noita uusia ratkaisuja huutoineen olisi aikaa miettiä myöhemmin kesällä kun molemmilla vanhemmilla on lomaa. No, iltatouhujen tuoksinassa mies näköjään päätti, että järjestää uudet iltatouhut. Olin sanomassa isommille lapsille hyvää yötä, kun hän meni toiseen makuuhuoneeseen huutavan kuopuksen kanssa. Ja siellä hämärässä huoneessa valvoi kunnes lapsi nukahti. Yritin mennä huoneeseen (koska lapsi huusi minua, enkä usko huutavan lapsen muutenkaan nukahtavan, mutta koska yleensä nukkumaanmeno on mennyt nyt niin leppoisasti kaikkien kannalta, etten missään tapauksessa halua mitään iltahuutosessioita aloittaa juuri kun viimeiset kiireiset työviikot ovat menossa.) ja mies näytti kädellä "älä tule".

No pointtini ei tässä oikeastaan ole nukkumisjärjestelyt. Tai mikä niissä on oikein meneteltyä. Mutta jostain syystä olin AIKA PÖYRISTYNYT. Mies vain itsekseen mietti ja päätti miten asian yhtäkkiä hoitaa. Ja minulta kysymättä toteutti uuden suunnitelman. ÖÖööö. Yleensä kai molemmat vanhemmat ovat mukana miettimässä miten joku tutista vieroitus nyt hoidetaan ja koska? Tää on vähän mun miehen ongelma muutenkin. Hyvä mies ja hyviä ideoitakin. Hän vain ei jotenkin tajua, ettei voi vain alkaa toteuttaa niitä. Ja kävellä muiden yli. Että avioliitto tai työnteko on tiimityötä.

Olen nyt aika loukkaantunut, mutta olenko turhaan? Pitäisikö olla vain tyytyväinen, että mies on oma-aloitteinen? Jotenkin en jaksaisi haastaa riitaakaan. Sentään perjantai-ilta. Mutta ylikävelty olo on. Ja kai huonoista toimintatavoista on tapana antaa palautetta. MIten toi muuten oppii?
 
anna miehen yrittää kun kerran oma-aloitteisuutta löytyy. Voithan sä rakentavasti kertoa omista tunteistasi, sun mies vaikuttaa aika hyvältä tyypiltä joten voisin kuvitella että keskustelu menis perille. Ymmärrän sun pointin, mutta minusta teet kärpäsestä härkäsen.
 
Minun mielestä miehesi teki väärin, ensin sovitaan yhdessä ja sitten toteutetaan. Minusta tuntuu että tuossa tulee aivan turhaan paha mieli sekä sulle että lapselle. Tuon ikäistä voisi muutenkin jo valmistaa muutokseen ja ymmärrän kyllä hyvin tuon sinun halun lykätä sitä asiaa.
 
Aika pienestä asiasta tunnet itsesi ylikävellyksi, minun mielestäni. Itse olen vain jumalalle kiitollinen aina kun mies on oma-aloitteinen. No , tämä nyt on minun vaatimaton mielipiteeni. Olen aika suurpiirteinen muutenkin ja lasten kasvatuksen suhteen ollaan menty vaistoilla enemmän kuin neuvotteluilla ja palautteilla...
 
En varmaan suuttuis mutta nätisti sanoisin ehkä että ens kerralla päätetään yhessä mieluummin ja selittäisin huutamatta miksi. Ja vikaan lauseeseen kommentti:sun on tarkotus kasvattaa niitä lapsia eikä sitä miestä.
 
Veikkaan, että yli puolet äiti-ihmisistä vois toimia noin - eli päättää vaan itse miten tekee kysymättä mieheltä jne. Meillä miestä ei edes kiinnostais tollaset. Varmaan hämmästyit, jos aikasemmin ootte yhdessä päättänyt tollaset asiat, mut ehkä sun mies nyt ajatteli, että sillä oli aikaa, halus että sä pääset helpommalla, ajatteli vaan "kokeilla".. Ite mä olisin vaan tyytyväinen, jos mies tekis jonkun tollasen "aloitteen"kasvatusasioissa.
 
Mulla kyllä nousisi vastarinta, kyllä tuollaisista asioista pitäisi neuvotella yhdessä ja miettiä paras toteutustapa jne. Ymmärrän että äidin sydän särkyy kun pieni itkee ja huutaa äitiä avuksi, ei ole hyvä olla kenelläkään.

Ehkä miehesi oli ymmärtänyt, että nyt oli tarkoitus alkaa toimia heti eikä vasta lomalla? Kuitenkin ihan hyvällä asialla mutta ehkä vähän vääränlaiset otteet.

Kannattaahan tuosta puhua, jos mahdollista niin nätisti.
 
Ei tollasesta kannata vetää hernettä nekkuun, luultavasti oot toiminut oma-aloitteisesti äitinä aika useassakin asiassa, mieheltä kysymättä :xmas:

Voithan sä mainita sievästi et kokeiltasko huomenna hitusen eri taktiikalla. =)
 
Kiitokset vastauksista. Hyviä vastauksia. Juu, otan siis ystävällismielisesti puheeksi. Ollaan johonkin pisteeseen isompiakin lapsia sylissä nukuteltu, mutta tää ratkaisu on enemmän tullu siinä, kun isommat tarvitsevat nukahtamisrauhan ja kuopus on niin helposti kainaloon nukahtanu ja samalla on voinu katsella sarjoja tv:stä tms. Enkä oo niin tarkka kuitenkaan, en usko että kukaan kouluiässä enää kuitenkaan nukahtaa äidin kainaloon. Meillä on yleensä ollut tapana jutella näistä lapsiin liittyvistä asioista miehen kanssa. Mutta toi vastarinta on hyvä sana tälle tunteelle. Musta vaan tuntuu, että tolla on joku blackout tollasissa kohdissa. Sen sijaan, että se olis etukäteen vihjassu, että vois kokeilla uutta tapaa, niin se vaan toimii. Eikä yhtään nää sitä toisen näkökulmaa siinä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kolmen äiti:
Mies vain itsekseen mietti ja päätti miten asian yhtäkkiä hoitaa. Ja minulta kysymättä toteutti uuden suunnitelman. ÖÖööö. Yleensä kai molemmat vanhemmat ovat mukana miettimässä miten joku tutista vieroitus nyt hoidetaan ja koska?
Hän vain ei jotenkin tajua, ettei voi vain alkaa toteuttaa niitä.
Click to expand...

kyllä minä ainakin olen tehnyt itsenäisiä päätöksiä lastenhoidossa miehen mielipidettä kysymättä esim juuri tutista vieroituksessa että koska ja miten. miehelle olen asiasta maininnut aloitettuani että tilanne on tämä ja toimintatapa jatkossa tämä
 
Alkuperäinen kirjoittaja salla:
Alkuperäinen kirjoittaja kolmen äiti:
Mies vain itsekseen mietti ja päätti miten asian yhtäkkiä hoitaa. Ja minulta kysymättä toteutti uuden suunnitelman. ÖÖööö. Yleensä kai molemmat vanhemmat ovat mukana miettimässä miten joku tutista vieroitus nyt hoidetaan ja koska?
Hän vain ei jotenkin tajua, ettei voi vain alkaa toteuttaa niitä.
Click to expand...

kyllä minä ainakin olen tehnyt itsenäisiä päätöksiä lastenhoidossa miehen mielipidettä kysymättä esim juuri tutista vieroituksessa että koska ja miten. miehelle olen asiasta maininnut aloitettuani että tilanne on tämä ja toimintatapa jatkossa tämä
Click to expand...

No miten suhtautuisit, jos mies äkkiä päättäisikin tehdä lapsen kanssa jotain toisin, silä aikaa kun olet toisessa huoneessa? Vaikka kävis nappaamassa lapselta tutin pois, vaikka juuri olisitte puhuneet, että lapsi saa käyttää tuttia vielä puoli vuotta?
 
Pisteet miehelle.

3 v nukutetaan kainaloon sohvalle samalla kun äiti katsoo telkkaa - kuulostaa aika tyhmältä jos saa suoraan sanoa :snotty:

Eikä meillä ainakaan oo erityisemmin perheneuvotteluja pidetty siitä, milloin otetaan tutti pois, milloin vaipat veks, jne. Ollaan toimittu kun on siltä tuntunut, sen enempää asioita yhdessä pohtimatta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kowalski:
Pisteet miehelle.

3 v nukutetaan kainaloon sohvalle samalla kun äiti katsoo telkkaa - kuulostaa aika tyhmältä jos saa suoraan sanoa :snotty:

Eikä meillä ainakaan oo erityisemmin perheneuvotteluja pidetty siitä, milloin otetaan tutti pois, milloin vaipat veks, jne. Ollaan toimittu kun on siltä tuntunut, sen enempää asioita yhdessä pohtimatta.
Click to expand...

peesi
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa