Miten tässä näin kävi?

[miltski]

Kaikki palstalaiset varmaan tietää tosta meidän esikoisen sairaudesta ja melkein kuolemasta... No siitähän poika on toipunut hyvin.

Mutta mun masennus ja paha olo asiasta on tullu vasta nyt! Oon aivan loppu, ja koko ajan vaan itkettää... En tahdo jaksaa, suutun mitättömistä asioista ja raivostun pienestäkin. Onko ihan normaalia, että tää tulee näin jälkijunas? Tuntuu etten tästä suosta nouse... :'( :'(

 

[Fantaihana]

Mä en tiedä mitä teiän pojalla on ollu, mut hyvä et on toipunu. Se on aivan normaalia että sä reagoit vasta nyt. Sillon kun tilanne oli päällä, sulla meni kaikki energia "hengissä selviämiseen".

 

[äiti-75]

Onko sulla masennuslääkitystä? Varman kannattas jossei oo...Otan osaa!

 

[vieras]

Jälkishokki? Uskallat surra asiaa vasta nyt kun ei tarvitse enää olla vahva? En ole ammattilainen, tuntuis vaan järkeenkäyvältä jos asia menee noin. Käy puhumassa asiasta jossain ammattilaisella?

 

[miltski]

http://kaksplus.fi/keskustelu/t970859

Tuossa linkki pojan tilanteeseen. Ja en mä kyllä halua mitään lääkitystä. Varmaan onkin totta, että nyt mulla tilaisuus surra ja miettiä enemmän tapahtunutta. Tahtois vaan jo nauttia elämästä!

 

[vieras]

minä masennuin esikoisen syntymän jälkeen vasta kun lapsi pääsi kotiin sairaalasta. oli keskonen ja oli keskolassa 4 viikkoa. sairaalassa olo ajan oli positiivinen ja iloinen, mutta kun lapsi pääsi kotiin niin kaikki muuttui.

 

[Kapteeni Jack Sparrow]

Onko sulla masennuslääkitystä? Varman kannattas jossei oo...Otan osaa!

:headwall: :headwall: :headwall: onnipillereillä kaikki autuaaksi.

eiköhän ap:n kannata käydä tämä jälkishokki läpi ilman mömmöjä, ihan luonnollinen asia kuitenkin kriisin jälkeen.

ja on muuten ihan normaali juttu, kriisin ollessa päällä tunteet "nollautuvat" ja iskevät vasta kun pahin on ohi. :hug:

 

[metsänpeitto]

On ihan normaalia, nyt kun teillä helpottaa se lapsen tilanne niin sinulla on aikaa ja resursseja käydä läpi sitä sun omaa shokkia.

Ihan tuttu tunne täällä :wave: :ashamed:

 

[vieras]

http://kaksplus.fi/keskustelu/t970859

Tuossa linkki pojan tilanteeseen. Ja en mä kyllä halua mitään lääkitystä. Varmaan onkin totta, että nyt mulla tilaisuus surra ja miettiä enemmän tapahtunutta. Tahtois vaan jo nauttia elämästä!

Tuskin lääkitystä sentään jos et siis muuten masennusta sairasta. Mutta lääkärin kassa kannattaa käydä juttelemassa, turhaan murehdit yksin jos apuakin saa.

 

[metsänpeitto]

Ja en mä kyllä halua mitään lääkitystä. Varmaan onkin totta, että nyt mulla tilaisuus surra ja miettiä enemmän tapahtunutta. Tahtois vaan jo nauttia elämästä!

Ei sitä "normaaleihin" suruihin lääkitystä tarvi, mutta ne asiat pitää kuitenkin käydä läpi joko omalla painollaan tai sitten mennä juttelemaan niistä jonkun kanssa.

 

[miltski]

Mulle ei tosiaan mee tollaset pillereillä saadut onnet... :x Ja aika huono oon mihinkään meneen jutteleen, "ei töistä voi olla pois ja iltasin ei aikaa" tyyliin siirtäisin sitä kuitenki. Mut kiva kuitenki kuulla etten oo aivan erilainen, tän viiveeni kans. Eiköhän se tästä sit joskus... Toivottavasti tuo ukko vaan jaksaa niin kauan mua! :headwall:

 

[metsänpeitto]

Voithan sä purkaa vaikka niitä ajatuksia tänne, tai päiväkirjaan tms?

Sen mä olen huomannut, että meillä ainakin mies osaa suhtautua lapsen sairauteenkin jotenkin paljon rennommin kuin minä, eikä kelaile näitä juttuja mielessään pitkään tai saa samanlaisia aallonpohjia kuin minä itse :ashamed:

 

[miltski]

Voithan sä purkaa vaikka niitä ajatuksia tänne, tai päiväkirjaan tms?

Sen mä olen huomannut, että meillä ainakin mies osaa suhtautua lapsen sairauteenkin jotenkin paljon rennommin kuin minä, eikä kelaile näitä juttuja mielessään pitkään tai saa samanlaisia aallonpohjia kuin minä itse :ashamed:

Meillä taas se ei halua puhua asiasta, ja mä oon tällänen märehtijä. Sen mielestä mä oon vaan hermo ja paska, en masentunu tai saatikka tosta syystä. Vaan oon vaan luonteeltani tällänen ämmä!
:ashamed:

 

[piparminttu]

Nyt kun tilanne pojan sairaudesta rauhoittunut.Silloin ei ollut aikaa masennukselle,siksi se rauhoittuneen tilanteen myötä iski sinulle nyt.En tiä mitä sinun pitäisi tehdä,pillereitä en suosittele,jos nyt ihan kovalla yrittämällä yrität eteenpäin ajatellen sinulla on nyt kaikki hyvin kuten pojallasi.Ehkä pitäisi elää tässä päivässä nauttien siitä että nyt kaikki hyvin.Tilanne olisi voinut olla toisenlainenkin.Nyt yritä nollata kaikki ja nauti perheestäsi ja tehkää yhdessä kaikkea kivaa. Kyllä se siitä pikkuhiljaa :hug:

 

[metsänpeitto]

Meillä taas se ei halua puhua asiasta, ja mä oon tällänen märehtijä. Sen mielestä mä oon vaan hermo ja paska, en masentunu tai saatikka tosta syystä. Vaan oon vaan luonteeltani tällänen ämmä!
:ashamed:

Se ei varmaan ainakaan helpota sun oloa :/ Sillä sunkin olis varmaan ihan hyvä päästä juttelemaan niitä ajatuksia jonkun muun kuin sen miehen kanssa. Vaikka jonkun kaverin, tai täällä tai mikä susta tuntuis itsestä helpommalta. Ei minunkaan mieheni, vaikka ihan fiksu onkin, ole sitä aina ihan ymmärtänyt että nämä asiat on vaikuttaneet minuun voimakkaammin kuin häneen itseensä.

Mutta sun on ihan hyvä muistaa se, että ei sun reagointisi ole mitenkään epänormaalia, teillä on ollut lapsen menetys lähellä ja totta kai se vaikuttaa äitiinkin. Ja joskus siitä on vähän vaikea päästä yli, varsinkin kun jotkut ehkä ajattelee että noillahan on jo kaikki hyvin, mitä se nyt enää vollottaa...

:hug: :hug:

 

[miltski]

Meillä taas se ei halua puhua asiasta, ja mä oon tällänen märehtijä. Sen mielestä mä oon vaan hermo ja paska, en masentunu tai saatikka tosta syystä. Vaan oon vaan luonteeltani tällänen ämmä!
:ashamed:

Se ei varmaan ainakaan helpota sun oloa :/ Sillä sunkin olis varmaan ihan hyvä päästä juttelemaan niitä ajatuksia jonkun muun kuin sen miehen kanssa. Vaikka jonkun kaverin, tai täällä tai mikä susta tuntuis itsestä helpommalta. Ei minunkaan mieheni, vaikka ihan fiksu onkin, ole sitä aina ihan ymmärtänyt että nämä asiat on vaikuttaneet minuun voimakkaammin kuin häneen itseensä.

Mutta sun on ihan hyvä muistaa se, että ei sun reagointisi ole mitenkään epänormaalia, teillä on ollut lapsen menetys lähellä ja totta kai se vaikuttaa äitiinkin. Ja joskus siitä on vähän vaikea päästä yli, varsinkin kun jotkut ehkä ajattelee että noillahan on jo kaikki hyvin, mitä se nyt enää vollottaa...

:hug: :hug:

Kiitoksia sulle! Se jo helpottaa tosiaan kovasti, ku joku toinen sanoo, että tää on ihan normaalia! =)