Miten tässä näin kävi?

["liian paksu perhoseksi"]

Miten tässä näin kävi? Vai onko niin tarkoituskin? Kai tämä tästä muuttuu?
Olen ollut koko aikuisiän reilusti ylipainoinen, nyt parin viimeisen vuoden aikana olen saanut painoa pudotettua noin -30kg. Mutta samalla kun kilot karisivat, karisi jonnekin minun itsetuntoni.?! Eikö minun pitäisi olla onnellinen? Mahdun "maagisiin" 38 kokoisiin housuihin, kuuluhan minun nyt olla onnellinen. iloinen.

Mutta ei. Minun pääni sisällä käy sellainen myrsky ja tuuli. Toisena päivänä olen iloinen ja ylpeä itsestäni. Toisena päivänä häpeän itseäni, näen peilistä edelleen ison naisen.
On mukava, että ihmiset huomaa hoikistumiseni mutta sitten toisaalta tunnen häpeää olla ns. keskipisteenä. Eli kun minut huomioidaan.

Ei, ei ole helppo olla nainen. Ei ole helppoa olla punkero. Ei ole helppoa olla normaalipainoinen.

Onko muita saman läpi käyneitä? Löydänkö itsetuntoni vielä jostain???

 

["viiraska"]

Varmasti löydät itsetuntosi ja identiteettisi. Nyt sinuna hakisin painonhallinnan ammattilaiselta (erikoistuneelta th:lta, ravitsemusterapeutilta tai psykologilta) vähän tukea. Onhan iso koon muutos myös identiteetille iso asia, ja jos identiteetti ei ole kovin vahva muutenkaan, ymmärrän täydellisesti että kriisiä pukkaa. Tuossa kohdassa piilee vaara anoreksiaan, (en tiedä, vieläkö aikuisilla, mutta nuorilla ainakin - katso vaikka Areenalta http://areena.yle.fi/tv/965453 Tiededokumentti Anoreksian armoilla), joten avun hakeminen on perusteltua.