Miten tästäkin tunteesta taas pääsee eroon? Haluaisin niin paljon erota miehestäni.

[voihan itku]

En osaa enkä jaksa eritellä syitä haluuni eroon. Enkä tiedä pystynkö edes koskaan eroamaan. Tuntuu vaan siltä etten enää millään jaksaisi. Nyt viimeiset 3 kk ovat olleet poikkeuksellisen rankkoja. Ei varmaan päivääkään ettei tapeltaisi jostain. Mies on jatkuvasti naama vääränä jostakin ja minä ahdistun entisestään. Itsekin huomaan olevani kireä kuin viulunkieli ja silloin harvoin kun mies on hyvällä tuulella niin sitten minä vuorostani kiukuttelen.

Ahdistaa myös se tosiasia että mies ei ole koskaan löytänyt yhteyttä vanhempaan lapseemme. Hän nälvii tuota lasta koko ajan ja on suoraan sanottuna aivan kohtuuton lasta kohtaan. Nuorempi taas on mieheni silmäterä ja teki nuorempi mitä tahansa niin aina mies huutaa vanhemmalle lapselle syyttäen häntä milloin mistäkin.

En kuitenkaan tiedä voinko lähteä tästä suhteesta. Tuntuu etten rakasta enää miestäni ja että minulla olisi helpompaa lasten kanssa ilman miestäni. Kuitenkin jokin sisälläni sanoo kuitenkin että vielä pitäisi yrittää jo lastenkin takia.

Ahdistaa jatkaa yhdessäoloa miehen kanssa mutta ahdistaa eroaminenkin. Ja pelottaa tietysti miten lapset eroon suhtautuisi. Mahtaakohan tämä tästä enää helpottua? Olemme olleet yhdessä reilusti yli 10 vuotta ja huonoja aikoja on tottakai ollut aiemminkin. Tällä kertaa vaan tuntuu että tunteetkin on kuolleet ja tilalla on vaan ahdistus toisen läsnäolosta.

 

["muori"]

Kuule eroa ja aloita uusi elämä. Niin minäkin tein ja mukavasti menee. Lapset voi todella hyvin, samoin minä. Olen nauttinut mukavasta ja lappoisasta ilmapiiristä, jota ei aikuinen mies enää pääsen terrorisoimaan. Olen tavannut vanhoja tuttuja ja uusia tuttavuuksia, nauttien niiden seurasta täysin rinnoin. Lisäksi olen liikkunut, käynyt elokuvissa ja teatterissa sekä erilaisissa mukavissa kahviloissa istumassa ja katselemassa ohikulkevia ihmisiä. Elämässä pitää nauttia hyvistä hetkistä, joista jokainen on vastuussa itse.

 

["Mie"]

No älä nyt hitto kattele jos isä suosii toista! Se tietää helevetinmoisia traumoja ja huonoa itsetuntoa toiselle. Ja sä olet siihen osasyyllinen sallimalla isän käytöksen.

 

["Mie"]

Lisäys vielä. Eihän se eroaminen kenellekkään mukavaa tai helppoa ole, mutta mielestäni karmeampaa on huono liitto. Ja lapset ansaitsevat kunniottavan ja mukavan ilmapiirin. Mä olen itse eronnut viime kesänä.

 

["Uudi"]

Lapsi kärsii suunnattomasti eriarvoisesta kohtelusta. Ainakin siihen on saatava muutos heti. Pilaa lapsen koppuelämän ja lyö itsetunnon maan rakoon. Lähde hakemaan apua heti jostain päin.

 

[ex-nyx-ex]

Se vaatii paljon erota, mutta kannattaa edes ottaa aikalisä. Me tehtiin niin, tosin samat ongelmat on taas tullut kuvioihin kuin ennenkin

 

[Näin]

Mä lähtisin jo senkin takia että ukko kohtelee lapsia eriarvoisesti!!! Niin epäreilua, lapsi ajattelee vanhempana että miksi et koskaan asialle tehnyt mitään!!!!