Miten TAYS:ssa suhtaudutaan, jos äiti ei halua lainkaan imettää?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Huono äiti"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

"Huono äiti"

Vieras
Ja syynä on se, että kahden aikaisemman lapsen kohdalla tein parhaani imetyksen onnistumiseksi, mutta siinä kärsivät sekä lapset että äiti. Kolmannen kohdalla en halua enää edes yrittää.

Minulle tehdään lääketieteellisestä syystä jo kolmas sektio ja tiedän että niiden kipujen keskellä en enää jaksa käydä mitään taisteluja imetystä puolustavien hoitajien kanssa.

Onko kenelläkään tietoja siitä, miten sairaaloissa tai esim. TAYS:ssa suhtaudutaan siihen, ettei äiti halua imettää? Onko mahdollisuus saada maidonnousua ehkäisevä tabletti jo sairaalassa?
 
mää en halunnut myös imettää ne katseli sen jälkeen vähän pahalla..eikä lapselle meinattu sitten tarjota siellä edes tuttelia!(nälässä olis kai pitäneet)ja väkisin sitten toi rintakumit yms voiteet ja pakolla jouduin kokeilemaan..
 
on outoa, että vielä tänäkään päivänä ei tueta ja kunnioiteta äidin päätöstä, olen neljä lastani imettänyt ja nyt odotan iltatähteä jota en aio imettää ja mielenkiinnolla odotan suhtautumista, sekä hoitohenkilöstön että lähipiirin. jännä juttu että imetyksestä on tullut tämmönen hyvän äitiyden merkkipaalu.
 
mää en halunnut myös imettää ne katseli sen jälkeen vähän pahalla..eikä lapselle meinattu sitten tarjota siellä edes tuttelia!(nälässä olis kai pitäneet)ja väkisin sitten toi rintakumit yms voiteet ja pakolla jouduin kokeilemaan..

Öhöm.

Jos sinne mennessä on jo esitietopapereihin pyytänyt merkinnän, ettei halua henk.koht syistä imettää ja kertoo vielä mennessä synnärille+synnytyksen jälkeen osastolle asian asiallisesti, ei mitään ongelmia tule. En ymmärrä miten voit edes sanoa että pakotettiin. Eihän kukaan sun rintaa lapsen suuhun voi pakottaa?? Toki asiasta voidaan luennoida, mutta itse sanoin että olen päätöksen tehnyt jo aikaa sitten enkä halua siitä keskustella. MAidonnousun estävä lääke annettiin molemmilla kerroilla heti osastolle mentyä. Kukaan ei kommentoinut mitenkään negatiivisesti. Ainoastaan vauvan synnytyksen jälkeen tarkastanut lääkäri yritti jotain aloittaa, mutta hänellekin toistin saman mantran : olen päätöksen tehnyt jo ennen raskautta enkä halua asiasta keskustella.

Toisekseen, mitä väliä sillä on miten suhtaudutaan. Loppujen lopuksi siellä ollaan vain pari päivää. Eikä yksi inhottava hoitaja tai lääkäri sua tapa. Mutta esitietoihin se tieto ehdottomasti isolla ja punaisella, niin ymmärtävät ettei kyseessä ole vain hetken hormonihöyryinen mielijohde.
 
[QUOTE="Vieras";23455601]Öhöm.

Jos sinne mennessä on jo esitietopapereihin pyytänyt merkinnän, ettei halua henk.koht syistä imettää ja kertoo vielä mennessä synnärille+synnytyksen jälkeen osastolle asian asiallisesti, ei mitään ongelmia tule. En ymmärrä miten voit edes sanoa että pakotettiin. Eihän kukaan sun rintaa lapsen suuhun voi pakottaa?? Toki asiasta voidaan luennoida, mutta itse sanoin että olen päätöksen tehnyt jo aikaa sitten enkä halua siitä keskustella. MAidonnousun estävä lääke annettiin molemmilla kerroilla heti osastolle mentyä. Kukaan ei kommentoinut mitenkään negatiivisesti. Ainoastaan vauvan synnytyksen jälkeen tarkastanut lääkäri yritti jotain aloittaa, mutta hänellekin toistin saman mantran : olen päätöksen tehnyt jo ennen raskautta enkä halua asiasta keskustella.

Toisekseen, mitä väliä sillä on miten suhtaudutaan. Loppujen lopuksi siellä ollaan vain pari päivää. Eikä yksi inhottava hoitaja tai lääkäri sua tapa. Mutta esitietoihin se tieto ehdottomasti isolla ja punaisella, niin ymmärtävät ettei kyseessä ole vain hetken hormonihöyryinen mielijohde.[/QUOTE]

Kiitos vastauksesta. Itsekin ajattelin ottaa sian esille hyvissä ajoin jo ennen synnytystä. Enkä minäkään tuntemattomien hoitajien mielipiteille anna mitään merkitystä, mutta tiedän etten kovien sektiokipujen keskellä jaksa käydä jokaisen uuden hoitajan kanssa vääntöä siitä miksi en halua imettää. Ensimmäiset kaksi päivää ovat jo muutenkin sen verran rankkoja, että toivon voivani olla rauhassa tämän asian suhteen.
 
[QUOTE="huono äiti";23455636]Kiitos vastauksesta. Itsekin ajattelin ottaa sian esille hyvissä ajoin jo ennen synnytystä. Enkä minäkään tuntemattomien hoitajien mielipiteille anna mitään merkitystä, mutta tiedän etten kovien sektiokipujen keskellä jaksa käydä jokaisen uuden hoitajan kanssa vääntöä siitä miksi en halua imettää. Ensimmäiset kaksi päivää ovat jo muutenkin sen verran rankkoja, että toivon voivani olla rauhassa tämän asian suhteen.[/QUOTE]

Tiedän, sektio on tehty myös minulle. :) Ne ekat päivät menee niin tokkurassa ettei siinä kaipaa mitään ylimääräistä.. Otin itsekin asian neuvolassa jo hyvissä ajoin puheeksi ja nimenomaan niin että kerroin päätökseni ja sanoin että minulle olisi tärkeää ettei sitä turhaa painostusta tulisi. Minun vauvani saivat luovutettua äidinmaitoa ekat pari päivää ja sitten siirtyivät korvikkeelle. Tämä siksi kai, että se luovutettu maito on pehmeämpi aloitus vatsalle. Korvikkeelle siirtyessä molemmilla oli sen ensimmäisen päivän ajan pieniä mahanpuruja.

Vaikka monet ovat kuulemma huonoa kohtelua imettämättömyyden takia saaneet, en voi itse kyllä sanoa samaa. Suuri merkitys on varmasti omalla asenteella, keskusteluyritykset olen tuolla vakiolauseellani lopettanut sikseen. Myöskin se että jo synnytykseen mennessä on tuo papereissa hyvin näkyvillä, auttaa paljon. Sitten ne uudet hoitajat ei asiasta yleensä edes kysele kun näkevät sen papereistasi. Minulta ei tosiaan asiaa tiedustellut siihen tyyliin kukaan muu kuin tuo yksi lääkäri ja hänkin jätti asian sikseen saman tien. Kätilöt synnytyksessä ja hoitajat osastolla olivat oikein mukavia. Onnea sulle loppuodotukseen ja ihanaa vauva-aikaa sitten kun pieni saapuu! :)
 
Lisää vielä sen verran, että se maidonnousua estävä lääke on tärkeää saadakin mahdollisimman pian. Ts heti synnytyksen jälkeen. Jos eivät muista sitä tuoda, muista itse pyytää tai pyydä mies muistamaan asia. Voi tulla ikäviä ongelmia rintojen kanssa jos ehtii maito nousemaan..
 
Ite synnytyin esikoisen TAYS:sissa ja olin tosi kipeenä synnytyksen jälkeen. Synnytyksen aikaan tuli infektio ja mulle nousi korkee kuume. Seuraavana päivänä kävi ilmi että, mun tulehdusarvot oli korkeella. Makasin ja nukuin melki koko sairaalassa olo ajan, ainoo mitä tein, niin nojasin hoitopöytään kun hoivailin lasta ja vaihdoin vaippoja. Sen jälkeen oliki pakko huilata. En kyenny kunnolla kävelee otin seinistä tukee kun vessaankin menin, huimas, oksetti ja sattu joka paikkaan.

TAYS:si ja hoitajat oli mun mielestä hirveen imetyskeskeisiä ja koin painostavana sen kyttäämisen ja vahtaamisen. Sitten kun todella pyysin ohjausta ja apua itku kurkussa, niin luvattiin että, katotaan seuraavana päivänä. Odottelin sitten seuraavana päivänä että, joku olis tullu ohjaamaan ja neuvomaan, mutta eipä tullu. Olin ja oon edeleenkin todella pettyny. Imetys ei sujunu kotonakaan, vaikka neuvolan terkka meillä kävi ja käski soittaa jollekki joka olis paremmin perehtyny noihin asioihin :O. En soittanu kuitenkaan ja yritin ominpäin, kunnes sitten ostin sähkökäyttösen rintapumpun ja pumppasin maitoa tytölle. Ei sitä paljoo yleensä tullu, mutta sen verran kuitenkin että, tyttö oli kyllänen ja tyytyväinen :).
 
[QUOTE="Mmm";23455877]Ite synnytyin esikoisen TAYS:sissa ja olin tosi kipeenä synnytyksen jälkeen. Synnytyksen aikaan tuli infektio ja mulle nousi korkee kuume. Seuraavana päivänä kävi ilmi että, mun tulehdusarvot oli korkeella. Makasin ja nukuin melki koko sairaalassa olo ajan, ainoo mitä tein, niin nojasin hoitopöytään kun hoivailin lasta ja vaihdoin vaippoja. Sen jälkeen oliki pakko huilata. En kyenny kunnolla kävelee otin seinistä tukee kun vessaankin menin, huimas, oksetti ja sattu joka paikkaan.

TAYS:si ja hoitajat oli mun mielestä hirveen imetyskeskeisiä ja koin painostavana sen kyttäämisen ja vahtaamisen. Sitten kun todella pyysin ohjausta ja apua itku kurkussa, niin luvattiin että, katotaan seuraavana päivänä. Odottelin sitten seuraavana päivänä että, joku olis tullu ohjaamaan ja neuvomaan, mutta eipä tullu. Olin ja oon edeleenkin todella pettyny. Imetys ei sujunu kotonakaan, vaikka neuvolan terkka meillä kävi ja käski soittaa jollekki joka olis paremmin perehtyny noihin asioihin :O. En soittanu kuitenkaan ja yritin ominpäin, kunnes sitten ostin sähkökäyttösen rintapumpun ja pumppasin maitoa tytölle. Ei sitä paljoo yleensä tullu, mutta sen verran kuitenkin että, tyttö oli kyllänen ja tyytyväinen :).[/QUOTE]

Kirjoittelin tuossa vieraana.

Huomasin kyllä tuon yleisasenteen Taysissa kahdesti ollessani. Samassa huoneessa olleita (varsinkin esikoisensa saaneita) äitejä painostettiin imetyksen ja lisämaidottomuuden kanssa todella paljon. Yksi vauva huusi, huusi ja huusi 2vrk niin että itse olin vauvani kanssa käytävällä aina kun pystyin. Äiti imetti sen 48h jotakuinkin tauotta minkä vauvan itkulta pystyi. Imetysohjaajaa ravasi huoneessa, äidin mies hääri pienessä huoneessa koko ajan, asensi tyynyä, toi juotavaa ja tilanne oli ylipäätään äärimmäisen rasittava. Tuon parin päivän jälkeen vuoroon tuli hoitaja joka totesi että vauvalle on kuivumisvaaran ja sokeriarvojen takia PAKKO antaa lisämaitoa kun äidiltä sitä ei tarpeeksi tullut. Vauvaa kävi katsomassa tuolloin myös lääkäri, joka oli samaa mieltä. Melkein tunnin siinä propagandan pöljäksi tekemää äitiä suostuteltiin ja hän kutsui jopa miehensä paikalle tuekseen, ennen kuin suostui lisämaidon antamiseen. Että näin. Samanlaisia tarinoita oli monta. Tuokin äiti oli muuten sektioitu ja todella kipeä.
 

Similar threads

Yhteistyössä