Miten te hoidatte mielipide-erimielisyydet miehenne kanssa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ap
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

ap

Vieras
Esim. jos minä ja mies olemme eri mieltä asiasta a. (asiasta joka on puhtaasti mielipidekysymys, vaikka kumpi on parempi mustikka vai mansikka) minulle riittää jos lyhyessä keskustelussa se tulee ilmi.

Minä olen tätä mieltä ja mies on päinvastaista mieltä ja minusta se on okei ja mies saa siinä mielipiteessään pysyäkin enkä tunne tarvetta jatkaa asiaa.

Mies taas!

Miehelle asiasta on tultava täysi kilpailu.

Hän yrittää perustella vaikka milla tavoin että mustikka on mansikkaa parempi, avaa vaikka netin ja kaivaa sieltä "lisätietoa" perustellakseen miksi hän on oikeassa. Mies kutsuu tätä yksipuolista jankuttamista keskusteluksi mikä on selvää kilpailua ja vahvaa väittelyä. Miehellä tuntuu olevan pakkomielle omasta asiastaan ja hirveä kilpailuvietti ja pakko saada olla oikeassa. Ja kyse on aina mielipideasiasta johon ei siis ole oikeaa vastausta.

Ellen tartu miehen täkyyn ja kykenen pitämään höyryt sisälläni miehen yksipuolisen vartinkin vakuuttelun ajan enkä ala väittelemään vastaan olettaa mies voittaneensa ja nolanneensa minut, hupsun kumppaninsa joka nyt vihdoin ymmärsi mikä onkaan asian oikea puoli kun hän sen selitti.

RAIVOSTUTTAVAA!

Eikö vaan olis okei että aikuiset ihmiset sopivat että ole sä sitä mieltä ja mä olen toista kun kerran toinen ei saa toista puolelleen vaikka miten väittelisi. Nousee vain verenpaine kattoon. Olisikin keskustelua tyynesti mutta ei.
 
Triviaalimmat asiat hyväksytään että ollaan eri mieltä, kun taas on kyse isommista asioista (esim. lapseen liittyen), ne puidaan perinjuurin läpi ja yleensä löydetään joku kompromissi. Tai sitten we agree to disagree :)

Joskus aikaisemmin miehellä oli ärsyttävä tapa vääntää rautalangasta niitä mielipiteitään, varsinkin jos oli kyse asiasta josta en itse paljoa tiennyt, liittyen vaikka tekniikkaan.. Onneksi olen saanut jankutettua hänelle että se on jo aika loukkaavaa että puhuu kuin älyllisesti vajaalle kun pitää ratakiskosta taivuttaa että tämä koneen osa menee tänne ja sitten se tekee näin ja sä et voi ajatella että se toimii noin kun oikeasti se menee tällee... Huoh. Se oli raivostuttavaa, mutta onneksi on päässyt eroon tavasta :D
 
No meillä väitellään aina, lyhyttä keskustelua ei tule mistään, kumpikin esittää todisteet perusteluilleen ja kaivaa lisätietoa sitä mukaa kun keskustelu etenee, yleensä tosin käy niin että alkuperäinen kysymys on unohtunut ja olemme päätyneet keskustelussamme johonkin paljon syvemmälle mistä lähdimme joka on pelkästään hyvä asia, rakastan väitellä & keskustella pitkään, siinä avautuu samalla miehestä uusia puolia ja itse oppii uutta. Molemmat yleensä pitävät päänsä loppuun asti, mies saattaa luovuttaa aikaisemmin.

Jos kysymys on lapseen liittyvistä asioista tai muusta meidän arkea koskettavasta niin niistä olemme yleensä samaa mieltä tai sitten päädymme johonkin kompromissiin sen mukaan mikä on parhainta.
 

Yhteistyössä