Miten te muut jaksatte/kestätte olla lasten kanssa viikonloput?

[huono äiti]

Minulle (ja varmaan lapsille) nämä viikonloput ovat yhtä tuskaa. En vain jotenkin jaksa olla lasten kanssa. Aktiivisesti läsnä vai miten sitä sanotaan. Sitten lapset tietysti riehuvat, kun yritänä keskittyä omiin hommiini ja minä hermostun. Miten te muut jaksatte olla lasten kanssa?

 

[km]

mä oon 3 alle kouluikäisen kanssa lähes 24/7 ja hyvin menee

 

[Anatolia]

Hyvin . Tykkään viikonlopuista. Saan nukkua pitkään, ja on kiva tehdä kaikenlaista lasten kanssa.

(tässä samalla kuuntelen helvetinmoista karjuntaa yläkerrasta, ja totean että siellä ei vissiin taideta jaksaa viikonloppuja, ei äiti eikä poika :kieh: )

 

["vieras"]

Oikein hyvin, kiitos kysymästä =) me tehdään kaikenlaista, lapset saa riehua pihalla ja ihan vähän joskus sisälläkin, enkä edes kuvittele pystyväni keskittymään mihinkään omaan mutta ei meidän viikonloput eroa paljonkaan arkipäivistä.

 

["vieras"]

Mä rakastan vapaita lasten kanssa. Mulla on niitä vähän, koska teen vuorotyötä. Kestän hyvin. Nyt on kolme päivää vapaata ja meillä on ollut tosi kiva viikonloppu. Anna niiden riehua, vie ne ulos, tee niiden kans pullataikina ja syökää siitä puolet ja leipokaa loput. Laita musiikkia soimaan ja makaa lattialla niiden kanssa.

 

[hmph]

käytkö viikolla töissä? ja minkä ikäisiä lapsia sulla on? olisko pieni breikki paikallaan, tekisit jotain ilman lapsukaisia jonain viikonloppuna, ehkä sitten taas jaksaisi paremmin.

viimeaikoina olen viihtynyt todella hyvin viikonloppuina kotona perheen parissa ja varsinkin lasten seurassa, johtuen siitä, koska vaihdoin keväällä työpaikkaa ja olen viikonloppuisinkin töissä, noin 2viikonloppua kuukaudessa, lisäksi silloin tällöin myöhää iltaa teen töissä.

 

["Tiina"]

Minulle (ja varmaan lapsille) nämä viikonloput ovat yhtä tuskaa. En vain jotenkin jaksa olla lasten kanssa. Aktiivisesti läsnä vai miten sitä sanotaan. Sitten lapset tietysti riehuvat, kun yritänä keskittyä omiin hommiini ja minä hermostun. Miten te muut jaksatte olla lasten kanssa?

Aamulla puurot, sitten pihalle, sitten sisälle syömään ja päikkäreille, sitten välipala ja ulos jos jaksetaan, sitten ruoka ja lisää säätöä, iltapala ja yöunille. Päivästä toiseen samaa, viikonloppuisin mies apuna. Omia hommia vain päiväunien aikaan, joita tosin 4v ei enää nuku, 1v nukkuu.

Ei kannata haaveilla omista hommista silloin ko lapset hereillä, muuten menee hermot, varmasti. Silloin ku lapset ovat pieniä, omaa aikaa ei ole. Jos sen hyväksyy, niin elämä helpottuu.

 

[Kerpele]

Ihan samalla lailla kuin muulloinkin. Olen lasten kanssa aina, välillä on hauskempaa ja välillä vähemmän hauskaa, ihan noin niinkuin elämässä muutenkin..

Enemmän mua stressaa tulevaisuus kun lapset menevät hoitoon ja saan olla heidän kanssaan niin hirveän paljon vähemmän :/

 

[huono äiti]

Käyn töissä, lapset 4v ja 5,5v. Viikonloppuisin en jaksa mennä pihalle enkä aina edes tehdä ruokaa. Mies reissuhommissa, joten ei ole paljoa apua. Toisaalta toivoisin, että lapset olisivat jo isompia ja toisaalta taas ajattelen, että he ovat pieniä niin vähän aikaa. Jaksaisinpa olla parempi äiti.

 

[vv]

Käyn töissä, lapset 4v ja 5,5v. Viikonloppuisin en jaksa mennä pihalle enkä aina edes tehdä ruokaa. Mies reissuhommissa, joten ei ole paljoa apua. Toisaalta toivoisin, että lapset olisivat jo isompia ja toisaalta taas ajattelen, että he ovat pieniä niin vähän aikaa. Jaksaisinpa olla parempi äiti.

Jaahas, juuri siksi et jaksakaan ettet käy pihalla etkä syö kunnolla!!! Laita ne asiat kuntoon, niin alat jaksaa paremmin!

 

[Khimaira]

Viikonloput menevät vallan helposti, varsinkin tällaiset harvinaiset vapaat viikonloput. Mulla on meinaan seuraava vaapaa vkonloppu jouluna..

Olin kesällä lomalla viisi viikkoa ja koko sen ajan olin lasten kanssa - oli ehkä paras kesä koskaan

En mä tiedä miten omien lasten kanssa olisi niin vaikeaa olla - nytkin katsovat leffaa ja mä olen koneella tai neulon. Päivällä puuhattiin kaikkea kivaa, ilman aikatauluja. Ulkoiltiin, jne :xmas:

 

["vieras"]

Hyväksy se, että odotukset ei aina kohtaa. Tai siis hyväksy se, että odotukset ei koskaan kohtaa. Kun suunnittelee kivaa päivää, se menee päin persettä.=)

Kun itsellä on hyvä fiilis, jollakin on aivan eläimellisen hirveä päivä ja tämä eläin onnistuu terrorisoimaan toistenkin kivan olon... Sitte se ikuinen vastarannankiiski haukkuu ja kiljuu suureen ääneen, kuin tylsää on ja kuin tyhmää on yms.. Vähintään 2 tappelee koko ajan ja vähintään yks huutaa koko ajan. Ja siitä pitäs nauttia.

Mutta oikeasti... Kun tietää, että se voi mennä juuri niin ja siihen varautuu, niin jokainen kiva hetki on riemullinen ylläri. Älä suorita, älä yritä liikaa, älä rakenna lehtikuvien idylliä ja harmoniaa. Olkaa te, teidän poppoo, teidän rymysakki, teidän tyylillä. Olkaa äänekkäitä ja vaikeasti hallittavia, hyväksykää se. Tehkää silti, kokekaa, mutta silleen soveltaen. Siitä, mistä aita on matalin. Se lähtee siitä. Pikkuhiljaa voi sitten jo nautiskellakin. Ehkä.

 

[huono äiti]

Jaahas, juuri siksi et jaksakaan ettet käy pihalla etkä syö kunnolla!!! Laita ne asiat kuntoon, niin alat jaksaa paremmin!

Ääh, inhoan olla pihalla. Siellä on kylmä eikä mitään tekemistä. Lenkillä käydään mutta nyt on pyöräilykelit ohi niin ei sitäkään voi tehdä.

En vaan osaa olla lasten kanssa tai varsinkaan tehdä asioita lasten ehdoilla. En ole missään vaiheessa suostunut siihen, ettei minulla olisi omaa aikaa ollenkaan. Tai etten saisi mitään omia juttuja tehdä. En vain hyväksy sitä.

 

[Anatolia]

En vaan osaa olla lasten kanssa tai varsinkaan tehdä asioita lasten ehdoilla. En ole missään vaiheessa suostunut siihen, ettei minulla olisi omaa aikaa ollenkaan. Tai etten saisi mitään omia juttuja tehdä. En vain hyväksy sitä.

Olisiko aika opetella, kun sulla kerran lapsia on?

Omaa aikaa ollenkaan...kyllähän sitä pitää olla. Pitää saada tehdä myös omia juttuja. Järjestelykysymys.

 

[huono äiti]

Olisiko aika opetella, kun sulla kerran lapsia on?

Omaa aikaa ollenkaan...kyllähän sitä pitää olla. Pitää saada tehdä myös omia juttuja. Järjestelykysymys.

Olisi ehdottomasti aika opetella, mutta MITEN? Menee vaan hermot aina kun lasten kanssa ei voi tehdä mitään kunnolla, kun he eivät osaa tms. tai menee pelleilyksi, varsinkin tuon esikoisen kanssa. Enkö olekin kauhea äiti, hermostun jos lapsi ei osaa. Enkä jaksa sitä hirveää sotkua mikä aina tulee kaikista puuhista. Huomaan nyt, että olen samanlainen kuin oma äitini aikoinaan. Muistan miten pienenä usein toivoin, että äiti olisi pelannut kanssamme tai yleensäkin tehnyt jotain meidän kanssa eikä vain omia juttujaan. Nyt olen itse samanlainen ja se harmittaa. Nyt vaan en osaa edetä tässä asiassa.

 

["vieras"]

Tee helppoja juttuja. Ostan muovailuvahaa (iso kasa yksiväristä, niin ei mene hermot...) ja isket sen keskelle pöytää. Muovailet jotain ja kuuntelette musiikkia. Lapset tekee kans omia juttujaan ja sinä hoksaat, että nyt ne on paikallaan ainakin, tässähän voi viihtyä.

Sama juttu piirtämisen kans. Vesileikit kylppärissä on helppoja ja vähän rasittavia. Aloita lapsille leikki. Ideoi ja anna heidän jatkaa. Tee nukketeatteri sohvan taa. Pehmot hahmoiksi ja halukkaat esiintyy. Se ei sotke, eikä rassaa myöskään.

 

[aamuntorkku]

Ihan hyvin. Mä osaan nykyään nauttia viikonloppuaamuista =) Siis vaikka meillä herätäänkin tosi aikasin, ei viikonloppuisin tartte olla menossa minnekään, vaan saa vaikka yövaattet päällä vain olla, jos haluaa ja lapsetkin saa touhuilla ihan rauhassa.
Mä kyllä usein kehitän sit viikonlopulle paljon aktiviteetteja - täytyy myöntää, että joskus ehkä liiankin kanssa, kuten tänä viikonloppuna. Mut välillä ollaan sit ihan rauhassa kotonakin, ulkoillaan ja vietetään leffapäiväää tms.

 

[Anatolia]

Olisi ehdottomasti aika opetella, mutta MITEN? Menee vaan hermot aina kun lasten kanssa ei voi tehdä mitään kunnolla, kun he eivät osaa tms. tai menee pelleilyksi, varsinkin tuon esikoisen kanssa. Enkö olekin kauhea äiti, hermostun jos lapsi ei osaa. Enkä jaksa sitä hirveää sotkua mikä aina tulee kaikista puuhista. Huomaan nyt, että olen samanlainen kuin oma äitini aikoinaan. Muistan miten pienenä usein toivoin, että äiti olisi pelannut kanssamme tai yleensäkin tehnyt jotain meidän kanssa eikä vain omia juttujaan. Nyt olen itse samanlainen ja se harmittaa. Nyt vaan en osaa edetä tässä asiassa.

Mä ainakin saan iloa siitä, kun lapseni ovat iloisia. Mennään ulos, esim. tänään mentiin pulkkamäkeen, ja mulla oli hauskaa vaikka vain seisoskelin mäen reunassa, kun näin miten hauskaa lapsilla oli.

Opettele relaamaan, sotkut voi siivota sitten kun leikit on ohi. Jos lapsi ei osaa (mitä ikinä ei osaakaan) niin laske rimaa, siirry helpompiin juttuihin, anna lapselle onnistumisen iloa ja tunne siitä että hän on hyväksytty.

Löydä joku sellainen asia, mistä sekä sinä että lapset pidätte. Minusta 4 v ja 5,5 v on tosi hyvän ikäisiä kaikenmaailman metsäkävelyihin, iltakävelyihin taskulampun valossa, uimahallikäynteihin, leikkipuistoon, Hoploppeihin, lastentapahtumiin, jne. Jos sopii yhteiset leikkitreffit puistoon ystävän & hänen lastensa kanssa, niin aika menee kuin siivellä.

Ja ainahan naperot voi pistää nukkumaan illalla kello 19 & saada itselleen sitä omaa aikaa, mikä ON todella tärkeää ainakin mulle, ja minusta jokaisen äidin pitäisi sitä halutessaan saada.

 

["vieras"]

Tuohon alkuperäiseen kysymykseen: mulla menee lapsen kanssa vapaapäivät tosi hyvin. Se on jo melkein 5 v. itsenäinen kaveri, joten helppohoitonen. Ja sen kanssa on oikeesti hauskaa. Leikkii itsekseenkin, joten ehdin leipoa ja laittaa työläämpää ruokaa. Ja ulkoillaan jne.

Mun mies kuulostaa vähän samanlaiselta kuin sinä. Ei kestä yhtään ääntä, ei sotkua, ei temmellystä, ei saa häiritä kun lukee lehteä tai kattoo telkkaria. Ei viitsi mennä ulos lapsen kanssa, mutta valittaa kun se riehuu ja sotkee sisällä. Ymmärrän, että haluaa omaa aikaa, mutta eikös lapsi ansaitsis vähän aikaa isin kanssa. Minua suunnattomasti ärsyttää, mutta saanpa itse enemmän aikaa lapsen kanssa. Ulkoilemme ja touhuamme kahdestaan.

 

["niin"]

Näin kotiäitinä sitä on vain jaksettava arkena ja pyhänä. Välillä olen tosi väsynyt ja tylsä äiti eli siis useimmiten =) Illalla sitten harmittaa, että miksi en tänäänkään ollut sellainen äiti, jollainen haluaisin olla

 

[huono äiti]

Ihan hyviä ehdotuksia tuli, kiitos niistä. Tiedä vaan mistä repisi energiaa toteuttaa. Tuonne Hoploppiin lapset ovat kovasti toivoneet, mutta meidän paikkakunnalle se avataan vasta ensi vuonna. "Lapsellisia" ystäviä minulla ei ole. (Lasten)tapahtumissa en tykkää käydä, koska en saa kuriin varsinkaan tuota nuorimmaista. Eivät osaa käyttäytyä missään. Eivätkä tietenkään opikaan kun emme missään käy. Luoja kun voi olla vaikeaa...

 

[hyvin menee]

Hyvbin jaksan, viikonloput ovat juhlaa. Katammekin pöydän aina kauniisti. Saa nukkua, eikä kiire aamusella mihinkään.
Todella ikävää, että joillekin jo viikonloppu lastensa kanssa tuottaa tuskaa, lomista puhumattakaan.
Olen halunnut lapseni ja viihdyn heidän seurassaan, meillä on oikein mukavaa.

 

["vieras"]

Joo, mutta toivottavasti tää on vaan hankala vaihe, ja sit vähä isompana asiat on eri tavalla?? Mutta eikös nuo oo aika hyvässä iässä, ja kuule, eikös heistä ole toisilleenkin seuraa?

 

[huono äiti]

[QUOTE="vieras";22505025]Joo, mutta toivottavasti tää on vaan hankala vaihe, ja sit vähä isompana asiat on eri tavalla?? Mutta eikös nuo oo aika hyvässä iässä, ja kuule, eikös heistä ole toisilleenkin seuraa?[/QUOTE]

Kyllä tämä on ollut ihan alusta asti tällaista. Jos totta puhutaan, niin en tiedä miksi hankin edes lapsia. En edes ajatellut hankkivani lapsia ennenkuin tapasin mieheni. Mutta nyt minulla on lapsia ja minun on muututtava. En halua havahtua siihen, sitten kun lapseni ovat aikuisia, että en koskaan ollut heidän kanssaan.

Ja kyllä, heistä on seuraa toisilleen, välillä vähän liiankin kanssa. Pieni ikäero mahdollistaa maksimaalisen riehumisen, kun toinen lähtee heti mukaan toisen villiinnyttyä.

 

[tinkaM]

Käyn töissä, lapset 4v ja 5,5v. Viikonloppuisin en jaksa mennä pihalle enkä aina edes tehdä ruokaa. Mies reissuhommissa, joten ei ole paljoa apua. Toisaalta toivoisin, että lapset olisivat jo isompia ja toisaalta taas ajattelen, että he ovat pieniä niin vähän aikaa. Jaksaisinpa olla parempi äiti.

Kyllä se ulkoilu lasten kanssa on aika must! Nimittäin sen edestään löytää jos jotain meinaa lintsata... Ulkoilu on sitäpaitsi ihanaa, kyllä tulee niin virkeäksi kun lähtee vaikka pulkkamäkeen lasten kanssa ja itsekin laskee hurjaa vauhtia, ei voi olla naurattamatta!