miten te muut jaksatte lapsen kanssa joka tosi huono syömään?

[minä vain]

Meidän esikoinen on ollut tosi huono syömään koko ikänsä. Poika on nyt 4v. Mikään ruoka, paitsi spagetti ja kastike, ei kelpaa. Aina sanoo "yök en syö" ja ryntää toiseen huoneeseen, mitä tahansa tarjoan. Huuto alkaa joka kerta. Poika on todella päättäväinen luonteeltaan asiassa kuin asiassa. Lopulta hirveän väännön, keskutelun, taivuttelun, lahjonnan, uhkailunkin (esim. ei ohjelmaa, jos et syö jne) kanssa saan pojan syömään sen verran ruokaa että elää. Myöskään aamu ja iltapalat eivät kelpaa. Ainut, mikä kelpaisi, on juotava jugurtti. Hmm, todella terveellistä.

Olen selittänyt, miten me ihmiset tarvitsemme erilaisia ruokia jne. että meistä kasvaisi vahvoja ja viisaita jne. Poika pystyy olemaan syömättä niin kauan että koti pyörii tai maha sattuu. Siksi en enää aio kokeilla "lautanen pois kun ei syö, syököön seuraavan kerran kun on ruokaa tarjolla" keinoa (pari kertaa kokeiltu). Poika on tosi hoikka. Ruoka-ajat on säännölliset. Joskus on pieni välipala kiitokseksi jos on syönyt hänen tapoihinsa nähden reippaasti. Välipala on ihan pieni, että ruokahalua olis varsinaiseen ruokaan. Jos jätän välipalan kokonaan pois, on pahalla tuulella kun verensokeri laskee.

Alkaa jotenkin voimat loppua, kun tietää mitä on tulossa aina kun on
ruoka-aika. Miten te muut jaksatte? Ja mitä niksejä käytätte?

Kaipailen vertaistukea. En sitä, että käydään kirjoittamassa miten meillä syödään hienosti kun äiti sanoo että NYT SYÖDÄÄN.

 

[hmm]

Mulla samanlainen 3,5v tyttö. Tai no, hän kyllä syö iltapalat riippuen päivästä, mielialasta, kuun asennosta ja siitä mitä on tarjolla.

Aamulla menee vain kaakaota kuppi, mutta annan sen koska itsekään en osaa heti aamusta syödä, juon vain kahvia. Sitten siinä 10-11 aikaan alkaa jo itsekin sanomaan että on nälkä. Kun laitan ruuan niin katsoo vain lautaselle ja kertoo ettei olekaan nälkä, tai jos on jotain tytön lempparia niin syö muutaman lusikallisen. Sitten kohta mankuu taas kun on nälkä... Sitten sanon yleensä että ruoka on tuossa, lämmitänkö. joskus kelpaa, yleensä ei. Mä oon myös uhkaillut, kiristänyt, lahjonut... Kokeillut tarrataulut(tää auttoi vähän) ja muut.

 

[hmm]

http://vanhemmat.mll.fi/tukea_ja_taitoa_tilanteesta_toiseen/lapsi_syo_huonosti.php?dir=/tukea_ja_taitoa_tilanteesta_toiseen

Tuo kannattaa lukea

 

[vieras]

Juoksee toiseen huoneeseen? Huutaa yök?? Olen koittanut keskustella???
Siis 4v, niinhän se oli?

Kun se nyt kävelee sun yli ollessaan sylissä pidettävän kokoinen niin taidat syöttää sille hanhenmaksapalleroita hopealusikalla - suupaloina kun se ressukka on teini.

Kasva ihmeessä aikuiseksi, lapset käyttäytyy huonosti jos niiden antaa niin tehdä. Tietyistä asioista ei voi neuvotella ja aikuinen päättää mikä sopii ja mikä ei.

 

[maitoa ja leipää]

Täältä saat vertaistukea. Sillä erolla että meidän huonosyöntinen on 5v. Ei syö juuri mitään oikeaa, lämmintä ruokaa, kaikkea muuta sitten kylläkin (leipää, maitoa, jugurttia, jopa puuroa). Ei onnistu meilläkään se että vaan lautanen pois jne, jaksaa olla vaikka koko päivän syömättä ja seuraavanakin kiukutella ja jokainen voi vain kuvitella miten väsynyt, kiukkuinen ja uhmakas lapsi sitten on. Muutenkin on uhmaa ilmassa joten tätä konstia meillä ei enää todellakaan käytetä.
Minua myös välilä niin harmittaa lukea tai kuulla että sitten vaan annat ruokaa seuraavalla kertaa etkä välipaloja jne. Olisikin niin yksinkertaista.
Nykyään on sitten linjana se että kun maistaa edes pienen palan saa syödä leipää ja maitoa. Jos alkaa hirveä huuto ruokapöydässä sanon ettei meillä ruokapöydässä huudeta, tarvitaan ruokarauha ja sitten vien eteiseen. (ei tosin siellä kovin hyvin pysy, mutta sit vaan takas..)
Mutta ymmärrän kyllä, hermot menee ja turhautuu todella.Ja pienempänä söi vielä hyvin vaikka mitä.
Olen oikeasti alkanu miettimään että jos vaan keksis jotain terveellistä leivänpäälle/välipaloille niin olkoon syömättä..
Mutta miten sitä jaksais vaan olla rauhallisena kun se maistaminenkin on aina niin hankalaa.

 

[joopa]

Meidän esikoinen on ollut tosi huono syömään koko ikänsä. Poika on nyt 4v. Mikään ruoka, paitsi spagetti ja kastike, ei kelpaa. Aina sanoo "yök en syö" ja ryntää toiseen huoneeseen, mitä tahansa tarjoan. Huuto alkaa joka kerta. Poika on todella päättäväinen luonteeltaan asiassa kuin asiassa. Lopulta hirveän väännön, keskutelun, taivuttelun, lahjonnan, uhkailunkin (esim. ei ohjelmaa, jos et syö jne) kanssa saan pojan syömään sen verran ruokaa että elää. Myöskään aamu ja iltapalat eivät kelpaa. Ainut, mikä kelpaisi, on juotava jugurtti. Hmm, todella terveellistä.

Olen selittänyt, miten me ihmiset tarvitsemme erilaisia ruokia jne. että meistä kasvaisi vahvoja ja viisaita jne. Poika pystyy olemaan syömättä niin kauan että koti pyörii tai maha sattuu. Siksi en enää aio kokeilla "lautanen pois kun ei syö, syököön seuraavan kerran kun on ruokaa tarjolla" keinoa (pari kertaa kokeiltu). Poika on tosi hoikka. Ruoka-ajat on säännölliset. Joskus on pieni välipala kiitokseksi jos on syönyt hänen tapoihinsa nähden reippaasti. Välipala on ihan pieni, että ruokahalua olis varsinaiseen ruokaan. Jos jätän välipalan kokonaan pois, on pahalla tuulella kun verensokeri laskee.

Alkaa jotenkin voimat loppua, kun tietää mitä on tulossa aina kun on
ruoka-aika. Miten te muut jaksatte? Ja mitä niksejä käytätte?

Kaipailen vertaistukea. En sitä, että käydään kirjoittamassa miten meillä syödään hienosti kun äiti sanoo että NYT SYÖDÄÄN.

Ai veryaistukea muilta joilla vanhemmuus hukassa

 

[Jellonainen]

Minusta teillä on tehty ruokailusta aivan liian iso asia. Lapsi kyllä syö nälkäänsä ennen kuin kuihtuu olemattomiin. Vaikea tilannetta on tietysti enää laukaista, ehkäpä saisitte neuvolasta lähetteen psykologille?

 

[tähtihedelmä]

mulla on meidän tyttäreen käytännöllinen tapa asennoitua. se ei syö mitään muuta ku perunamuusia, sitruunarahkaa ja banaanijugurttia. ei sekaisin no, perunahan on suomalaisen ruoan perusta, rahkasta saa proteiinia ja tarvittavan kalsiumin varmaan saa jugurtista, maidosta, juustoista. syö siis leipääkin.

meillä on ehdoton sääntö, että ruokaa syödään silloin kun on tarjolla ja jos ei syö niin on ilman. yksi lusikallinen on pakko maistaa, sen jälkeen saa mennä pois pöydästä. samaa ruokaa on yleensä parikin päivää, joten yleensä sit toisena päivänä nälkä on niin kova että kelpaa huonompikin ruoka. ja kun sitä huonompaakin ruokaa suostuu maistamaan pari lusikallista, usein tyttö toteaa ettei se nyt niin pahaa ollutkaan.
mä en oo koskaan kuullut että yksikään lapsi olis nälkään kuollut jos on ruokaa vaan tarjolla.

 

[Aamuäree]

Kyllä se joskus koville ottaakin :headwall: mutta kasvukäyrät silti ok, että kaikki hyvin kuitenkin

On käytetty ravitsemusterapeutit ja lääkäreitä konsultoitu- koitettu kaikkia konsteja ja tarjottu siis. Mutta vähitellen vähitellen......

 

[tulevat anorektikot ja bulimikot]

Siinä sitä kasvaa tuleva sukupolvi syömishäiriöisiä ihmisiä :/ kun ruuasta tehdään noin iso juttu.

 

[www]

Meidän esikoinen on ollut tosi huono syömään koko ikänsä. Poika on nyt 4v. Mikään ruoka, paitsi spagetti ja kastike, ei kelpaa. Aina sanoo "yök en syö" ja ryntää toiseen huoneeseen, mitä tahansa tarjoan. Huuto alkaa joka kerta. Poika on todella päättäväinen luonteeltaan asiassa kuin asiassa. Lopulta hirveän väännön, keskutelun, taivuttelun, lahjonnan, uhkailunkin (esim. ei ohjelmaa, jos et syö jne) kanssa saan pojan syömään sen verran ruokaa että elää. Myöskään aamu ja iltapalat eivät kelpaa. Ainut, mikä kelpaisi, on juotava jugurtti. Hmm, todella terveellistä.

Olen selittänyt, miten me ihmiset tarvitsemme erilaisia ruokia jne. että meistä kasvaisi vahvoja ja viisaita jne. Poika pystyy olemaan syömättä niin kauan että koti pyörii tai maha sattuu. Siksi en enää aio kokeilla "lautanen pois kun ei syö, syököön seuraavan kerran kun on ruokaa tarjolla" keinoa (pari kertaa kokeiltu). Poika on tosi hoikka. Ruoka-ajat on säännölliset. Joskus on pieni välipala kiitokseksi jos on syönyt hänen tapoihinsa nähden reippaasti. Välipala on ihan pieni, että ruokahalua olis varsinaiseen ruokaan. Jos jätän välipalan kokonaan pois, on pahalla tuulella kun verensokeri laskee.

Alkaa jotenkin voimat loppua, kun tietää mitä on tulossa aina kun on
ruoka-aika. Miten te muut jaksatte? Ja mitä niksejä käytätte?

Kaipailen vertaistukea. En sitä, että käydään kirjoittamassa miten meillä syödään hienosti kun äiti sanoo että NYT SYÖDÄÄN.

Ai veryaistukea muilta joilla vanhemmuus hukassa

No, mulla on kai sitten vanhemmuus hukassa, koska yksi lapsistani on huono syömään. Kolmelle muulle maistuu kaikki laidasta laitaa.

Ei kannata pakottaa syömään, että ei tuu jo valmiiksi tappelu reaktiota. välillä meillä on syöty vain pari lusikallista päivässä. Ja sama homma tuo, että voi olla syömättä miten kun hyvänsä. Laitan aina kuitenkin lautaselle kaikkea ja mitään herkkuja ei tipu. silloin, kun on kauan ollut huonolla ruualla niin ujutan joukkoon jotain mistä tiedän hänen tykkäävän ja sen jälkeen aina vielä niin monta lusikka, kuin on vuotta eli 4v. neljä lusikkaa. Ikää on nyt pojalla 8v. ja alkaa jo monet ruuat maistua edelleenkin tykkää syödä niin, että ruuan aineet ovat erillää, eli kiusaukset ym ei maistu eikä salaatti, mutta salaatin ainekset erikseen kyllä.
Ja kiukkuinen on, kuin mikä, kun tulee koulsta ja on ollut ruokaa, josta ei ole tykännyt.

 

[chef]

Kirjoittelin itse vissiin noin viikko sitten vastaavasta asiasta. Meillä tilanne on nyt se, että helmikuussa menemme ravitsemusterapeutille keskustelemaan lapsen kanssa tilanteesta tarkemmin. Tarkoituksena on löytää yhteiset pelisäännöt syömiselle ja sopimukset siitä mitä kaikkea ihmisen pitää elääkseen syödä ja miten paljon.

Mikäli tuolta ei löydy apua, saamme lähetteen lasten polille jossa sitten laajemmat tutkimukset yms.

Meillä siis on nirso lapsi, jonka nirsoilu on mennyt äärimmäisyyksiin ja mittakaavoiltaan niin suuriin leveysasteisiin, ettei tässä enää äidin paukut eteenpäin asian viemiseksi riitä.

 

[Aaban]

Mitä enemmän kiinnität pojan syömiseen huomioita, mitä suurempi numero siitä tulee niin sitä huonommin hän todennäköisesti syö. Tuosta ruualla temppuilusta on tullut jo tapa ja keino millä takuuvarmasti saa huomiota osakseen. Jollei lapsi tule syömään, älä kiinnitä siihen huomiota tai sano vaan, että ole sitten syömättä. Kyllä hän syö, jos ja kun on nälkä.

Ja lisään... Että oletko kokeillut ottaa lapsen mukaan ruuanlaittoon ja pöydän kattamiseen? Pieniä värikkäitä, hauskan näköisiä annoksia lautaselle ja kaunis kattaus... Nuo voivat houkutella syömään.

 

[vieras]

Meidän esikoinen on ollut tosi huono syömään koko ikänsä. Poika on nyt 4v. Mikään ruoka, paitsi spagetti ja kastike, ei kelpaa. Aina sanoo "yök en syö" ja ryntää toiseen huoneeseen, mitä tahansa tarjoan. Huuto alkaa joka kerta. Poika on todella päättäväinen luonteeltaan asiassa kuin asiassa. Lopulta hirveän väännön, keskutelun, taivuttelun, lahjonnan, uhkailunkin (esim. ei ohjelmaa, jos et syö jne) kanssa saan pojan syömään sen verran ruokaa että elää. Myöskään aamu ja iltapalat eivät kelpaa. Ainut, mikä kelpaisi, on juotava jugurtti. Hmm, todella terveellistä.

Olen selittänyt, miten me ihmiset tarvitsemme erilaisia ruokia jne. että meistä kasvaisi vahvoja ja viisaita jne. Poika pystyy olemaan syömättä niin kauan että koti pyörii tai maha sattuu. Siksi en enää aio kokeilla "lautanen pois kun ei syö, syököön seuraavan kerran kun on ruokaa tarjolla" keinoa (pari kertaa kokeiltu). Poika on tosi hoikka. Ruoka-ajat on säännölliset. Joskus on pieni välipala kiitokseksi jos on syönyt hänen tapoihinsa nähden reippaasti. Välipala on ihan pieni, että ruokahalua olis varsinaiseen ruokaan. Jos jätän välipalan kokonaan pois, on pahalla tuulella kun verensokeri laskee.

Alkaa jotenkin voimat loppua, kun tietää mitä on tulossa aina kun on
ruoka-aika. Miten te muut jaksatte? Ja mitä niksejä käytätte?

Kaipailen vertaistukea. En sitä, että käydään kirjoittamassa miten meillä syödään hienosti kun äiti sanoo että NYT SYÖDÄÄN.

Ai veryaistukea muilta joilla vanhemmuus hukassa

Anteeksi kamalasti, mut mulle tuli sama mieleen. Meillä ei lapset poistu pöydästä ilman lupaa, jos ruokailu on kesken. Jos ruoka ei kelpaa, pöydässä pitää kuitenkin hetki istua.

Jos lapsi käyttäytyy huonosti ja karkailee kesken syömisen, niin eikö vanhemman tehtävä ole hakea hänet takaisin pöytään ja kertoa, että nyt kaikki syö ja kukaan ei käyttäydy huonosti. Meillä pöydässä temppuilu ja pelleily johtaa jäähyyn, ei siihen, et pienet lapset ominpäin ryntää pöydästä karjuen.

 

[ap]

Välillä tuntuu, että on vanhemmuus hukassa. Itseä se ei vaan naurata yhtä paljon, jos yhtään. Mutta eikös tämä pitäisi olla yksi niistä kanavista jakaa hyviä ja huonoja hetkiä jne.

Varmasti on käytöksessä huomionhakuisuuttakin. Siinä missä siskolleen riittää sanoa tiukasti, että nyt syödään niin veljeensä se ei tehoa. Sisko on normaaliruokahaluinen, joskus ei maistu ruoka, yleensä syö ok. Veljensä pitäisi suurinpiirtein köyttää tuoliin, jos haluisi hänen siinä pysyvän. Tämän hetkinen "yök" ja juoksu pois, on vain yksi muoto historiassaan huonosta syömisestä. Heti kiinteiden aloituksesta lähtien syöminen on ollut huonoa ja vielä huonompaa.

Oma äitini sanoi joutuneensa välillä pitämään omaa pikkusiskoani (nykyään 33v ja hyvä syömään...) nenästä kiinni, että avasi suunsa jotta sai edes jotain syömään. Oli tosi huono syömään. Kai tuo meilläkin ajan myötä menee ohi, mutta aina vaan ei jaksaisi moista ohjelmanumeroa.

 

[maitoa ja leipää]

Niin tottahan meilläkin syömisen huonous on myös uhmaa ja joskus saa jopa ruuan maistumaan hieman kunhan sen ensimmäisen lusikan saa alas. Tsemppiä kuitenkin ap, vaikka tässä ketjussa taitaa vertaistuki olla vähissä.

 

[vieras]

Eipä suomessa ole vielä nälkään lapset kuolleet. En todellakaan alkaisi tuollaista pelleilyä, ja mulla on varaa sanoa, kaksi lasta jotka neuvolan käyrien mukaan on -20 alipainoisia. Mutta. en usko neuvolan käyriin. suomalaiset lapset ovat lihavia. ja neuvolan käyrä on lihavien keskiarvo.
terve lapsi syö kun on nälkä. ja jos tuollainen pelleily syömisestä, ei lapsesta kasva terve. huomio pois syömisestä.

 

[vieras]

mene ap kasvatusneuvolaan opettelemaan kurinpitoa.sillä ratkaistu tuo syömisongelma.

 

[vieras]

Siinä sitä kasvaa tuleva sukupolvi syömishäiriöisiä ihmisiä :/ kun ruuasta tehdään noin iso juttu.

peesi.

 

[ap]

Siinä sitä kasvaa tuleva sukupolvi syömishäiriöisiä ihmisiä :/ kun ruuasta tehdään noin iso juttu.

peesi.

Eikös tuo anoreksia liity ulkonäköön ja sen suhteen huonoon itsetuntoon. Ja bulimia ruualla hyvän olon saamiseen.

 

[huh]

Juoksee toiseen huoneeseen? Huutaa yök?? Olen koittanut keskustella???
Siis 4v, niinhän se oli?

Kun se nyt kävelee sun yli ollessaan sylissä pidettävän kokoinen niin taidat syöttää sille hanhenmaksapalleroita hopealusikalla - suupaloina kun se ressukka on teini.

Kasva ihmeessä aikuiseksi, lapset käyttäytyy huonosti jos niiden antaa niin tehdä. Tietyistä asioista ei voi neuvotella ja aikuinen päättää mikä sopii ja mikä ei.

Sulla ei taida olla huonosti syövää lasta? Voi luoja miten idioottimainen viesti, vihaksi pistää!!!!

 

[ap]

Juoksee toiseen huoneeseen? Huutaa yök?? Olen koittanut keskustella???
Siis 4v, niinhän se oli?

Kun se nyt kävelee sun yli ollessaan sylissä pidettävän kokoinen niin taidat syöttää sille hanhenmaksapalleroita hopealusikalla - suupaloina kun se ressukka on teini.

Kasva ihmeessä aikuiseksi, lapset käyttäytyy huonosti jos niiden antaa niin tehdä. Tietyistä asioista ei voi neuvotella ja aikuinen päättää mikä sopii ja mikä ei.

Täsmennettäköön vielä, että poika syö samaa ruokaa kuin me muut, mutta se on haasteellista.

Se että lapsen kanssa keskustelee ei tarkoita, että lapsi päättää. 4-vuotias ymmärtää jo paljonkin ja oppii koko ajan kun asioita hänelle selitetään. Kyllä noin isolle asioiden perusteleminen on mielekästä. Kai sinullekin on pienenä sanottu, että "syö vihannekset, koska ne on terveellisiä" tai "syö, että kasvat".

Ruuanlaitosta poika tykkää.