...Miten te puututte oman vanhempanne epäasialliseen käytökseen... :(

[juuuu]

..Vai onko se minun asia edes puuttua? Toisaalta koen olevani se hiljainen hyväksyjä jos en jotenkin puutu

Olemme perheeni kanssa nyt olleet äitini ja isäpuoleni luona kylässä viikonlopun.. Eikä se piruilu ja haukkuminen vaan lopu Tai ainahan sitä on ollut. Mutta ei yhden yhtä asiallista vastausta äitini ole pystynyt antamaan miehelleen. Mm eilen sanoi häntä vanhaksi lihavaksi äijäksi, eikä siis todellakaan vitsikkäästi. Isäpuoleni on sen verran oppinut sanomaan vastaan, että vastasi tuohon, että onneksi täällä ei ole ketään sellaista.
Useampi vuosi pelkkää nälvimistä... Vaikka sitten hän se kuitenkin kokee olevansa se loukattu..

Äitini taas "uhkailee" erolla. Ei siis miehelleen ole sanonut mitään, mutta on salaa lajitellut tavaroita, etsinyt asuntoa jne.. Uskoutuu niistä minulle. Vaikka ihan perseestähän se on joutua tommosia salaisuuksia kantamaan..
Isäpuoleni olen tuntenut 20 vuotta..Asunut hänen kanssaan pidempään mitä oman isäni..
Ja tiedän että jos ny jotain poikkipuolista sanon, niin helvetti on irti.

 

[vieraskin.]

No ei kuulu sulle. Isäpuolesi ei ole pakko sietää sitä, mutta ilmeisesti haluaa.

 

[viisikymppinen isoäiti]

Mä sanoin ukon sisarelle, että kun meille tullasn kylään tai me sinne, niin silloin ei riidellä puolison kans, että ne asiat hoidetasn kahden kesken.

 

[vierass]

Mun äiti toimii noin mun isää kohtaan, se on hirveän ikävää kuunnella ja äiti vielä mollaa isää mulle selän takana. Yritän jotenkin puolustella isääni (joka on hyvä tyyppi) mutta jos puolustan liian suoraan, äiti suuttuu ja tilanne vaan pahenee. Mun äiti puhui mulle avioeroajatuksistaan ym jo silloin kun olin ala-asteikäinen.
Mutta kun ei tyoisten elämään voi oikein vaikuttaa, mä olen ystävällinen isälleni ja yritän tasoitella tilannetta paikalla ollessani.. Mutta usein mietin millaisen mallin lapseni saavat isovanhempiensa luona käydessään ja osin siksi emme käy niin usein kuin muuten kävisimme.

 

[vieras*]

No ei kuulu sulle. Isäpuolesi ei ole pakko sietää sitä, mutta ilmeisesti haluaa.

Se nimenomaan valitettavasti kuuluu, osa harrastaa parisuhderiitojaan vieraiden ollessa paikalla, vastenmielinen tapa. Jotain vikaa nälvijän omassa käyttöjärjestelmässä, meillä jopa pieni lapsi puolusti pappaa mummolle kun mummo taas nälvi. Vierailut luonnollisesti vähenivät, koska en halunnut omaa lastani keskelle samoja riitoja joita olin omassa lapsuudessa kuunnellut.

 

[juuuu]

Onhan se hirveetä kuunneltavaa...

Ja tän päiväsen perusteella päätin että sai olla viiminen kerta.. Me ollaan lapsen takia sielä käytykin.. Mutta ei myöskään haluta lapsenkaan kuulevan tommosta nälvimistä... Isäpuoli ja muu perhe tavallaan yrittää ymmärtää ja kestää, koska kaikki ymmärtävät että kyseessä on pakko olla jonkun trauman häiriön tai jonkun...
Toisaalta myös ajattelen että erotkoon nyt sitten..harmihan se on, mutta eipähän ainakaan enää isäpuolen elämää. Hän on kuitenkin vielä sen ikäinen, että ehtii vielä vaikka perustaa omankin perheen jonkun kivan naisen kanssa. Äitini negatiivisuus varmasti pysyy vakiona oli sit yhdessä tai ei..ehkä joskus ymmärtää ettei se oma paha olo johdu siitä toisesta, mitä toinen tekee tai ei tee. Eipä ainakaan tarvitse lisätä omaa pahaa oloa toisen takia..