miten te suurperheelliset pärjäätte?

[äiti vm 83]

Taloudellisesti? Saatteko jotain tukeja esim. toimeentulotuki?
Jääkö teille vahemmille kahdenkeskistä aikaa ollenkaan? Kaipaatteko sitä? Miten asutte? Maalla? Omakoti / rivi / vai kerrostalossa? Kuinka iso koti teillä on?
Miten asiat olivat kun lapsia oli vain 1 tai 2 entäs nyt kun on 4 tai enemmän? voiko 4 lapsisen perheen jo laskea suurperheelliseksi?
Väsyttääkä, masentaako arki välillä? Käyttekö molemmat töissä vai onko äiti kotona?

Kertokaa mua kiinnostaa. Olen aina haaveillut suurperheestä, mutta ne tiedä onko se mahdollista ja jääkö haaveeksi vain..

 

[sanna -78]

\

Taloudellisesti? Saatteko jotain tukeja esim. toimeentulotuki?
Jääkö teille vahemmille kahdenkeskistä aikaa ollenkaan? Kaipaatteko sitä? Miten asutte? Maalla? Omakoti / rivi / vai kerrostalossa? Kuinka iso koti teillä on?
Miten asiat olivat kun lapsia oli vain 1 tai 2 entäs nyt kun on 4 tai enemmän? voiko 4 lapsisen perheen jo laskea suurperheelliseksi?
Väsyttääkä, masentaako arki välillä? Käyttekö molemmat töissä vai onko äiti kotona?

Kertokaa mua kiinnostaa. Olen aina haaveillut suurperheestä, mutta ne tiedä onko se mahdollista ja jääkö haaveeksi vain..

asioilla on tapana järjestyä :hug: perheemme ei ole kasvanut yhdessä yössä tämän kokoiseksi ja sopeutumisaikaa on ollut. pärjätty on: olemme olleet joskus toimeentulotukiasiakkaitakin, nyt mies töissä ja minä kotona/iltalukiossa. kahdestaan ei käydä missään, perheenä on mukava kyläillä ja likkaporukassa hauskempi juhlia, mies käy omien kavereiden kanssa omissa vkonloppuriennoissaan. väsymykseen auttaa uni, uupumukseen oma aika on se sitten pyykkihommia kylppäriin lukkiutuneena tai suihkussakäyntiä pitkään ja hartaasti, ompelua, kaupassa- tai koulussa- tai kaverillakäymistä, kunhan sen saa tehdä ilman lapsusia. masentanut ei viel ole. elintaso näyttäisi nousseen yhden lapsen ajoista, yht´äkkiä onkin pesukonetta, asdtianpesukonetta, kuivausrumpua, turvaistuinta, puhelinta, tietsikkaa, imuria, reimaa ja kuomaa, suksea ja luistinta, kaikkea mikä ennen saatiin muilta. osamaksutyypisistä hankinnoista on päässyt eroon. tilanne on muuttunut myös vuosien karttumisella, keskikolmikkomme oli parikin vuotta sitten vielä aika elämys -> saattaa leikki-ikään (kaksoset 5, yksönen 4).nyt muksut toimeliaita. kohta katellaan nelkyt vuotta taaksepäin ja sanotaan, että "perhana, tulihan elettyä värikäs elämä". asumismuoto vielä: vuokrarivari, kolme kilsaa pikkukaupungin keskustaan, esikoisella oma huone (8v) keskikolmikolla yhteinen, puolivuotias vanhempien huoneessa, keittiö ahdas (10m2), olkkari tilava. hommat järjestyy, kun osaa pyytää apua sitä tarvitessa, joten onnea matkaan sulle! :wave:

 

[äiti vm 83]

kiitos pitkästä vastauksesta! no, näinhän se on että ei yhdessä yössä ole perhe kasvanut
Kiva kuulla muidenkin suurperheellisten kokemuksia!!! Lisää kiitos! :flower:

 

[mam83]

hyvin pärjää ja onnellisia ollaan!! asutaan vasta valmistuneessa talossamme, mies itse rakensi iltatöineen!
lapsista on kyllä niin paljon iloa! olen itse äippälomalla ja mies töissä.hyvin pärjätään ei ole tarvinnut kittuutella! talossamme on 110 neliötä joten tilaa on ihan hyvin!

 

[taustalla]

Pärjätään kohtuullisesti. Onnellisia ollaan. Meillä 4 lasta, vanhin 5-vuotias. Masussa kasvaa kai uusi tulokas.. Nautitaan normaalista arjesta, lapsista, toisistamme, pienistä asioista. Tottakai joskus väsyttää, mutta muistan, että niin se oli yhdenkin lapsen kanssa.. Ja yleensä seuraavana aamuna kaikki onki jo paremmin. Ei saada asumistukea tms, mies käy töissä, minä kotona lasten kanssa. Joskus, jos saadaan joku lapsia hoitamaan, käydään kahdestaan syömässä, kaupassa, virkistäytymässä. Kerran vuodessa olemme yrittäneet järjestää vapaan viikonlopun kahdenkesken. Lisäksi lapset alkavat nukkumaan klo20, illalla muutama tunti aikaa parisuhteelle. Kumpikin käymme virkistäytymässä vanhojen ystäviemme kanssa myös silloin tällöin. Tuulta purjeisiin..

 

[Suurperheestä]

Ei ole itsellä "vielä" suurperhettä....mutta jos sellainen suodaan niin kyllä ne voimat ja toimeentulokin suodaan.
Omassa perheessäni oli kymmenen minun lisäkseni ja vielä ollaan koko saki hengissä ja tuplana vielä
Ja onnellisia. Sehän riittää.
Eihän se aina herkkua välttämättä ole ollut äidille ja isälle, omat paineensa ja huolensa, mutta ainahan nuo ovat selvinneet ja täysjärkisiä vielä ovat ja hyvässä voinnissa, äitikin paremmassa kunnossa 11 lapsen jälkeen kun minä parin tenavan jälkeen.
Nooh, vähän aiheen vierestä, mutta pointti se että Kyllä sitä pärjää isommissaki piireissä. =)

 

[Taksu]

Tekis miel sanoo, että melkeempä paremmin pärjää useamman lapsen kanssa, kuin yhden yksinäisen kiukuttelevan vesselin kanssa.
Ite olen EXTRAsuuresta perheestä ja itellänikin jo kait suurperhe. Vaikka omasta mielestä neljä lasta ei ole suurperhe, mut ei väitellä siitä =)
Me 6 päätä asutaan vuokrarivarissa ahtaasti. Ei ainakaan vielä oo suunnitelmissa omaa taloa, koska mies jää työttömäksi ihan kohta. Mä kotiäippänä ollut ekalapsen syntymästä saakka. Vanhin 6 vee.
Ei oo todellakaan varaa ostella mitä sattuu, mutta jokaisella on siistit vaatteet ja nälkäisenä ei ole kukaan mennyt nukkumaan *virn*

 

[TIIA-MARIANNE]

Meillä on tytöt 5½v ja 3v, poika 1v4kk ja neljäs syntyy loka-marraskuun vaihteessa eli melko pian jo :heart: Itse olen 25w ja mies 29w.

Itse olen ollut kotiäitinä heti ekan lapsen syntymästä lähtien, joten minun tulonlähteenäni on ollut aina joko äitiyspäiväraha tai kotihoidontuki. Nyt kun tytöt ovat hoidossa niin kotihoidontukea saan vain pojasta jota kotona siis hoitelen, kotihoidontuki kuntalisineen on puhtaana n. 300?/kk.

Mies on ollut nyt vasta 2kk töissä lähes kolmen vuoden sairasloman jälkeen. Hänellä oli suuri lonkkaleikkaus vuonna 2002 ja siitä saakka joutunut olemaan sairaslomalla. Nyt todellakin aloittanut työt pari kuukautta sitten eli hänellä on ihan normaalit ansiotulot, n. 1400?/kk puhtaana.

Me asutaan kerrostalo-kolmiossa, 65 neliöö. Ikävää on se, että asunto todellakin käy pieneksi nyt kun neljäs lapsi syntyy ja tällä paikkakunnalla ei ole isompia vuokra-asuntoja (siis 4h + k) tarjolla. Omaa asuntoa tekis kovasti mieli, samallahan sitä lyhentäis sitä omaa kuin maksaa vuokraakin, mutta meille takaajien saanti ei ole kovin helppoa, joten siihen vissiin ainakin tällä hetkellä kaatuu meidän suunnitelma omasta asunnosta.

Mulla ja miehellä ei jää kahdenkeskistä aikaa käytännössä ollenkaan, siis vain yöajat jolloin nukutaan vierekkäin =) Anopilla on kädet niin huonossa kunnossa ettei pysty ottamaan lapsia hoitoon kun ei voi niillä käsillä juuri mitään tehdä eikä taas toisaalta appiukon hermot kestäisi kuunnella lasten hillumista (on yli 60w). Mun äiti on kuollut 7 vuotta sitten jo ja isäni ottaa silloin tällöin tytöt hoitoon ja yöksi luokseen. Mutta kuitenkin aina on joku lapsista kotona siis, koskaan ei saada kaikkia lapsia hoitoon samaan aikaan. Kerran vuodessa ollaan miehen kanssa käyty Tukholman risteilyllä kahdestaan ja lapset on silloin kuka kenenkin luona. Eli meille on todella vaikeaa saada kahdenkeskistä aikaa. Kyllä sitä omaa aikaa kaipaa, mutta sitten taas toisaalta ollaan miehen kanssa ajateltu niin että tämä lapsiaika on niin lyhyt kuitenkin että siitä pitää osata nauttia. Toki välillä olisi ihanaa saada ihan omaa rauhaa ilman lapsia, mutta siihen on jo tottunut ettei sitä saa.

Pojan syntymän jälkeen mulle tuli lievää masennusta, joka meni kyllä todella nopeasti ohi. Johtui varmaan siitä, että pojan terveyden kanssa oli ongelmia muutaman ekana kuukautena ja uupumus oli suuri. Mutta kun poika kuntoutui ja "sai terveen paperit" niin omakin jaksaminen palautui. Tosin nyt kun tytöt ovat päivähoidossa ja kotona olen pojan kanssa kaksin päivät niin jaksan paremmin. Jos kaikkia lapsia hoitaisin kaiket päivät yksin kotona niin olisin varmasti todella, todella uupunut kun sitä hoitoapua sukulaisista tms ei ole.

Kuitenkin kaikesta huolimatta, me ollaan kyllä onnellisia vaikka rahat on vähissä kun mulla ei ole ansiotuloja. Ei se raha onnelliseksi tee, sen olen oppinut vuosien varrella huomaamaan. Onnellinen voi olla pienistäkin asioista, ja nuo lapset niillä omilla pienillä teoillaan ja sanoillaan saa usein päivän piristymään. Kotiäitiyttä ja lapsia en vaihtaisi pois mistään hinnasta, vaikka raskasta onkin.

 

[ohoh]

Todella,todella mukavaa lukea että itsensä suurperheiksi lukevat,tai sellaisesta haaveilevia,on vielä olemassa!Itse kun perheineni asun maalla,missä lähistöllä ei muita isoja perheitä niin välillä unohtuu ettei se nyt mitään eriskummallista ole!Meidän neljästä lapsesta vanhin on 7v ja nuorin 6kk,ja lisää toivotaan.Kunnassa on erittäin huono työllisyystilanne,mistä johtuen mies tasapainoittelee reissutyön,opiskelun ja työttömyyden välimaastossa.Itse olen kotihoidontuella ja äitiyspvärahalla.Asumme toistaiseksi vuokralla mutta haaveissa on oma pientila tulevaisuudessa,omavaraisuuden tähden.Emme elä puutteessa,eli ruokaa on tarpeeksi,vaikka usein onkin kiristämistä laskujen tms takia.Työtaakka on sinänsä isompi kuin kaupungissa,koska mm polttopuut,lämmitys,jätehuolto ja pelkkä kaupassa käynnin organisointi ovat eri skaalalla.Apua ei ole,vaan pärjään suuren osan ajasta yksin,tietty miehen ollessa kotona hän auttaa.Elämääni en vaihtaisi,olen onnellinen päätöksestämme sekä siitä että lapsia on useampi siunaantunut.
Olisi hauskaa joskus vaihtaa ajatuksia muiden samanmielisten kanssa!

 

[Möhkösfantti]

Taloudellisesti? Saatteko jotain tukeja esim. toimeentulotuki?
Jääkö teille vahemmille kahdenkeskistä aikaa ollenkaan? Kaipaatteko sitä? Miten asutte? Maalla? Omakoti / rivi / vai kerrostalossa? Kuinka iso koti teillä on?
Miten asiat olivat kun lapsia oli vain 1 tai 2 entäs nyt kun on 4 tai enemmän? voiko 4 lapsisen perheen jo laskea suurperheelliseksi?
Väsyttääkä, masentaako arki välillä? Käyttekö molemmat töissä vai onko äiti kotona?

Kertokaa mua kiinnostaa. Olen aina haaveillut suurperheestä, mutta ne tiedä onko se mahdollista ja jääkö haaveeksi vain..


----------------tässä alkaa vasta vastaukseni------------------
elikkä meillä on taloudellinen tilannne ihan hyvä, miehellä on hyväpalkkainen duuni ja minä olen kotona. En koe että olisimme suurperhe todellakaan, meillä on 4 lasta. Arkihan on aina väliin rankkaa välillä todella nautinnollistakin. Tottakai välillä väsyttää, mutta hetkeäkään en vaihtaisi pois, neljän lapsen äitinä on todella mukavaa :heart: arki kyllä masentaa välillä... Mies on kumminkin vahvasti mukana arjessa, eikä meillä ole koko perheenhoito äidin vastuulla.

 

[taustalla]

Hyvin pärjäillään. Lapsia 5. Vanhin jo 13. Ja kolme vanhinta kouluikäisiä. Ei saada toimeentulotukea, miehellä sen verran hyvä palkka että sen turvin ja lapsilisien+äitiysrahan turvin pärjätään mainiosti eikä mistään tarvitse säästää. Ei velkaa, ONNEKSI! Asutaan isossa omakotitalossa.

Kahdenkeskistä aikaa 3-5 kertaa/vuodessa, kun lapset isovanhempien hoidossa. 1-2 viikonloppua vuodessa saadaan olla aivan koko viikonloppu kaksistaan siis pe-su. Mutta muuten sitten perjantai-illasta lauantai iltapäivään.

 

[äiti]

meillä lapsia 4 ja viidennestä haaveillaan,mies on yksityisyrittäjä,itse olen vauvan kanssa kotona,asutaan omakotitalossa ja rakennetaan mökkiä perheemme iloksi,itse en ole väsynyt lapsiin vielä lainkaan,esikoinen nyt vajaa 12 vuotias,murrosiän kynnys alkaa kohta kolkutella
Tukia ei saada eikä tosiaan olisi tarvettakaan,pärjätään hyvin ilmankin.
Minulle ja miehelle on tärkeää hoitaa myös parisuhdetta,joten lapset käyvät klo 20 nukkumaan jotta isi ja äitiki ehtii olla kahden päivittäin =) kerran vuodessa lapset ovat isovanhemmilla viikon kun lähdemme etelään kahdestaan(näin tehty jo 5v ajan)ja kerran vuodessa lennämme koko perheellä etelään
Eli kyllä me suurperheellisetkin pärjätään ihan mukavasti =)