Minusta tuossa tilanteessa pitää pysähtyä miettimään, mikä elämässä on tärkeää. Onko tärkeää jatkaa suhdetta lasten isään, onko se parisuhde vaivannäön arvoinen. Vai haluaako sitä jatkaa yksin, todennäköisesti yksin niitten lasten kanssa, harvoin kai miehet lapsia mennessään vie... Jos mieluummin jatkaa puolisonsa kanssa, niin sittenpä kannattaa kokeilla sitä antamista! Ihan vaan kokeeksi, että onnistuisko vielä. Vaikka hampaita yhteen purren, jos se NIIN kamalaa on. Jos jälkikäteen kokee, että ei hitto, ei ikinä enää, niin sitten vain kerrot puolisolle, että kotona ei enää tule ikinä olemaan seksiä, hakekoon sen muualta tai erotkoon ja hakekoon muualta.
Mutta ihan tosissaan, tuo on todella outoa. Kyllä kahden aikuisen väliseen parisuhteeseen kuuluu olennaisena osana seksi, ellei yhteisestä päätöksestä se jää pois. Siis yhteisestä. Seksi on niin paljon muutakin kuin vain akti ja yhdyntä, se on usemmille miehille se ainoa tapa osoittaa puolisolle rakkautta ja hellyyttä. Se on se, mikä on sun ja puolison omaa yksityistä, "salaista", teidän omaa. Kun sängyssä menee hyvin, niin se heijastuu kaikkeen muuhunkin!
Mikä siitä seksistä tekee niin vastenmielistä? Etkö halua miestäsi, etkö rakasta? Onko hän fyysisesti vastenmielinen? Sattuuko yhdyntä? Näitä täytyy miettiä. Ja ihan oikeasti joskus vain suostua siihen seksiin, vaikkei mitään älyttömiä himoja olekaan! Ei kaikilla pariskunnilla libidot mene yksiin, meilläkin mies haluaisi useammin kuin minä. Ja mikäs siinä, ei se värkki käyttämällä kulu
Ainahan se seksi kivaa on, kun vaan touhuun ryhtyy!
