Miten te työssäkäyvät selviätte?

[Ruu]

Hei!

Olen palaamassa syksyllä töihin lapsen ollessa reilun vuoden ikäinen ja kovasti jo mietityttää, että miten sitä oikein jaksaa. Muistan aikoinaan lapsettomana olleeni tavallisesti työpäivän jälkeen niin naatti, että makoilin vaan sohvalla, mutta nythän sellainen ei tule kuuloonkaan! Jaksatteko kunnialla hoitaa kotityöt vai jääkö osa väistämättä tekemättä? Aion sentään olla osittaisella hoitovapaalla ja tehdä 4-päiväistä työviikkoa ainakin jonkun aikaa. Työmatkat ovat kuitenkin pitkät eikä miehestä ole oman työnsä vuoksi yhtään apua niin kotitöissä kuin lapsen hoidossa, joten kaikki jää minun kontolleni. Jokaisen tilanne on toki erilainen, mutta haluaisin vain kuulla kokemuksianne miten olette pärjäilleet ja mitkä ovat omat selviytymiskonstinne arjen pyörittämiseen.

 

[pöö]

sitä mäkin olen miettinyt että miten mahdan jaksaa.meillä vielä kaiken lisäksi miehen kanssa eri päivinä vapaat eli vauvalle tulee 2-3 tarhapäivää viikossa..mutta pakko on vaan jaksaa tehdä kotityöt ja olla vauvan kanssa..ei se varmaan niin hankalaa ole kuin kuvittelee???

 

[h]

Mä en ymmärrä teitä... mikä siinä kodinhoidossa on niin raskasta? ite olen ollut nyt kuukauden täysipäiväisesti töissä,lapsi 10kk.mies ei millään tavalla auta lapsen eikä kodinhoidossa. ei se minusta niin rankkaa ole,illalla kun tulen töistä,siivoan, syötän ja leikin lapsen kanssa ja kun lapsi on unilla n.klo 20-22,vietämme kahdenkeskistä aikaa mieheni kanssa hetken ja aamulla taas 6.00 ylös. täytyy löytää oikea asenne ja siivota joka päivä hiukan,ettei kämppä pääse kamalaan kuntoon! itse imuroin joka päivä, jos tarve vaatii ja lattioita moppailen sitä mukaan kun siltä näyttää, väh.kerran viikossa. ja työnikin on kuitenkin ihan seisoma/juoksutyötä,että mistään ihan helposta työstä ei ole kysymys.

 

[SannaA]

Toiset on vissiin niin duracel-pupuja, että "mikään ei tunnu missään".
Meilläkin siivotaan ja järjestellään joka päivä ettei kämppä pääse kauheaan kuntoon, ja nyt kun minä olen kotona, niin suurimmaksi osaksi hommat tietenkin jää minulle....mutta en voi mitenkään sanoa saavani mitään suuria kiksejä siitä ajatuksesta, että sitten kun työt alkaa, niin elämä on jatkuvaa "työtä" kellon ympäri. Normaaliahan se on ja oma siisteystasohan sen määrittelee, että kuinka paljon pitää niitä kotihommia tehdä. Toivon, että sitten mies pitää lupauksensa ja jakaa suuremman osan kotitöistä kanssani niin kuin ennen kotiin jäämistäni.

Mutta alkuperäiselle... Itse luulen, että kotihommat vähän vähenee töihin lähtiessä kun ei olla päivät pitkät kotona sotkemassa. Muihin hommiin tulee sitten varmasti nopeasti (toivottavasti) uusi rytmi, ja vaikka työpäivän jälkeen väsyttää, niin oman pikkuisen jälleennäkeminen varmasti piristää Ja itsellä on ainakin niin, että töissä ollessani olin myös kotona tehokkaampi (en tiedä mikä siinä on). Ja sitten jos on joku hetki ylitsepääsemättömän väsynyt, niin hoitaa vain pakolliset hommat! Eli vaikka työpäivän jälkeen viettää hyvää aikaa lapsen kanssa ja antaa tiskivuoren odottaa Kyllä ne asiat tuppaavat aina järjestymään!

 

[Hanna]

En kyllä ymmärrä, että jos isä ja äiti molemmat käyvät töissä, niin kuinka kodin- ja lapsen hoito jäävät kaikki äidille???!!! Mitä se isä sitten vapaa-ajallaan tekee?
Omituista... Meillä menee kyllä tasan puoliksi kaikki ihan luonnostaankin. Kaikki kodin työt kuuluvat tasapuolisesti molemmille.

 

[Itu]

Meillä ainakin kotitöiden osalta kävi töiden paluun jälkeen niin että ne tuppaa kasaantumaan viikonloppuihin. Töistä kun tulee kotiin ja koettaa kehittää syötävää kahdelle kiljuvalle leijonan nälän omaavalle lapselle, sitten hieman leikitään ja sitten alkaakin jo iltarutiinit. Niiden päälle hetki omaa aikaa ja nukkumaan. Ei jää kauheasti aikaa/tarmoa kotitöille. Lauantaina sitten ihmetellään pyykkivuorta ja imuroidaan. Toisaalta on tylsää kun vapaapäivä pitää uhrata siihen, mutta toisaalta en jaksa kiusata itseäni viikollakaan niillä.

Ekat viikot voi olla rytmin haeskelua ja tuntua hankalalta mutta sitten elämä löytää omat uomansa ja rutiinit hiotuu ja arki alkaa luistamaan.

 

[Tare]

pitkin viikkoa hieman siivoilua. vuorotyöläisenä aamusta ennen töihin lähtöä kerkes aika hyvin järjestelemään ja mieskin kyllä osallistuu sen minkä kahden työn välissä kerkee.
ja yksi hyväksi koettu juttu meillä on kun vapaapäivä häämöttää esim nyt se lauantai, niin perjantaina töiden päätteeksi se suurempi siivous ja pyykkiä pis niin paljon kuin kerkee tai on. niin jää sitten se vapaapäivä muuhun kuin siivoiluun eli ottaa sen edellisen päivän vähän rankemmin ja vähemmän leikkiä lapsen kanssa,niin saa sitten nauttia ja oleskella puistossa jne. silloin vapaalla.
ja helpotuksena myös on että haen lapsen yleensä päivällisen jälkeen kotiin eli ei tarvii heti alkaa ruuan laittoon. ja usein siis on n. 30 min yli sen mitä olis tarvetta, siinä sitten ennen lapsen hakua kerkeen käymään kaupassa ja samalla lapsi saa masunsa täyteen päiväkodissa.
eli ei se jos päiväkoti aika venyy puolituntia kauemmin ole ollut haitaksi kummallekaan. eipä tarvii lasta nälkäisenä kauppaan raahata. tästä on säästyny kyllä pitkät kitinät ja on huomattavasti kivempaa kaikille. ja oikeasti säästyy vaan aikaa.
tässä nyt pari tällaista vippaskonstia jos joku selkoa sai.

 

[Ap]

Kiitos vastauksistanne! Niin, minäkään en tosiaan ole mikään duracelpupu enkä huipputehokas, ihan rehellisesti voin myöntää olevani aika laiska ja mukavuudenhaluinen toisinaan, siksi töihinpaluu pelottaa. Lisäksi tarvitsen paljon unta ja koska lapsi edelleen heräilee öisin, ovat yöuneni toisinaan jopa 10 tuntia, katkonaisesti siis kuitenkin. Vähempi riittäisi jos saisin nukkua putkeen. Ja kun töissä oleminen on vielä rankempaa kuin kotona, jossa voi välillä löysäilläkin, niin ainakin tuon verran siis varmaan unta jatkossakin tarvitsen.

Ja mitä miehen osallistumiseen tulee, niin samaa mietin minäkin vähän väliä, että miksi kaikki vastuu jää minulle. Nyt se on toki luonnollista kun olen kotona, mutta kun palaan töihin, pitäisi tilanteen kyllä muuttua.

Kiitos kun tsemppasitte, uskon itsekin että kyllä se rutiini siitä vähän ajan päästä lähtee pyörimään.