Miten te yh:t jaksatte???

[ihme]

Itse harjoittelen vasta ja olen niin loppu työpäivän jälkeen, kun haen lapset hoidosta.

Jaksetaan syödä, pikkukakkoset katsoa, iltapesulle ja nukkumaan, vähän leikkiä tuossa välillä, minä teen kotityöt tässä välissä.

Olen niin väsynyt, että tikulla voisi kaataa.

Yksin kaikki aamutoimet, aina ja kaikki muukin.

Kaupassa käydään kotiin tullessa, jos tarvetta, mutta en jaksa ajatellakaan mitään harrastuksiin kuskaamisia iltaisin, enintään viikonloppuisin.

Miten te toiset jaksatte??

 

[IlmanNikkiä]

Pikkuhiljaa siihen kehittyy rutiini, oppii tekemään asiat tietyllä tavalla ja jopa nauttimaan siitä

Mulla on kolme muksua, joista nuorin vielä vaipoissa 1,5v. ja sitten isommat 6- ja 5-vuotiaat. Ihan hyvin pärjätään, välillä on rankkaa, mutta enimmäkseen tykkään tehdä asiat omalla tavallani.

 

[Tiimarinvihko]

Helposti. Kaiken tein yhtä lailla yksin silloinkin kun vielä mies oli. Nyt oon helpottunut ja kiitollinen aina kun ajattelen sitä, ettei tartte siitä k-päästä huolehtia eikä sen kans tapella.

 

[jaksaajaksaa :)]

jaksaahan sitä kun on pakko. ite jäin yh:ksi kun kaksoset olivat 2 vee. kyllä on mammasta välillä mehut veks ja pinna "pikkusen" kireellä mutta hengissä sitä on selvitty. vaatii vaan aikaslailla organisointia ja pakko tinkiä jostain, kaikki ei yksinkertasesti voi olla tiptop enkä tosiaan väännä luomuruokia alusta loppuun ite, ainakaan viikolla...

 

[Pessi]

Olen miettinyt samaa.
Kai sitä asennoituisi eri tavalla (kuin nyt, parisuhteessa). Ja yrittäisi luoda tiiviimpiä tukiverkkoja.

 

[BKM harmaana]

Pakko jaksaa. =) Ei oo kukaan tullut kyselemään, että huvittaisko mua hoitaa aamutoimet tänään yksin vai ei. Hyvin on mennyt, tosiaan, mäkin tein kaiken yksin jo ennnen erilleen muuttoa, ja nyt on vaan erona se, että ei tarvii siitä yhdestä isosta vauvasta huolehtia.

 

[Hah]

Olen miettinyt samaa.
Kai sitä asennoituisi eri tavalla (kuin nyt, parisuhteessa). Ja yrittäisi luoda tiiviimpiä tukiverkkoja.

Ai että haalis mahdollisimman paljon tuttuja joille vois sit kiikuttaa lapsia hoitoon ja olla jatkuvaan palveluksia pyytämässä??

 

[vieras]

Niinpä, mä en kyllä jaksais :xmas:

 

[hapsie]

mä oon kanssa miettinyt nyt samaa. Mies on ollut muutamia kuukausia aina pitempiä aikoja poissa kotoa 5-7pv ja oon ollu kahestaan pojan kanssa. Tänään taas lähti töihin. Nyt olen vielä kipeänä itse ja tuon riiviön kanssa saa olla koko ajan varuillaan ja kaikki kaupassa käynti jne. on tosi vaikeeta yksin, ku ei meinaa kädet riittää ja poika on tosi nopee.
Ja mä sentään tiedän koko aika, että on kyseessä väliaikainen juttu. Kai sitä keksisi omat kikkansa ja tottuisi jos olisi aina yksin, pakkohan se olisi, mutta silti hatunnosto kaikille yksinhuoltajille!

 

[Pessi]

Olen miettinyt samaa.
Kai sitä asennoituisi eri tavalla (kuin nyt, parisuhteessa). Ja yrittäisi luoda tiiviimpiä tukiverkkoja.

Ai että haalis mahdollisimman paljon tuttuja joille vois sit kiikuttaa lapsia hoitoon ja olla jatkuvaan palveluksia pyytämässä??

Ei, vaan saattaisin muuttaa lähemmäs sukulaisiani. Ja viettää enemmän aikaa ystävien kanssa, nyt lähes kaikki aika menee perheen parissa.
Eikä juurikaan ole tukiverkkoja, lapsi hoidetaan kahdestaan miehen kanssa.

 

[nöppönen]

ajan kanssa ja rutiinien vakinaistuessa helpottaa ja lapset kasvaa ja itsenäistyy koko ajan. =) kyllähän sitä on välillä naatti.. ei jaksais yhtään mitään ylimääräistä, mut niinhän se on kaikilla. mutta usko pois, monta kertaa sitä itkua tekis mieli väänää kun ei ole kukaan hoitamassa arkea ja kotitöitä sun kanssa :| ja näin sairastaessa arki tuntuu viel vähän raskaammalta. mut välillä sitä mennään läpi harmaan kiven :flower: