Miten teillä hoidettaisiin seuraavanlaiset tilanteet pienten koululaisten kanssa?

[NeitiNasu]

Ensinnä: On sovittu, että kotiin tullaan suoraan koulusta, reittejä on valittavana kaksi, joista kumpaakin saa käyttää. On myös sovittu, että kännykkä pysyy repussa matkan ajan, ellei tule tarve soittaa kotiin kesken matkan.
Matkaa on 400 m. Koulumatka kestää lähes tunnin. Kun lapsi kotiutuu, käy ilmi, että hän on lähtenyt luvatta jakamaan jonkun toisen lapsen kutsuja jonnekin reitiltänsä poiketen: hyvä, että mukana on myös koulukummi. Mutta silti luvatta. Sen lisäksi hän tulee kotiin ilman hanskoja, kännykkä kädessä ja kysyttäessä kertoo pelanneensa kännykkää lähes koko matkan.

Toinen tilanne: lapsi soittaa, ja haluaa mennä jotain reittiä, mikä ei ole mikään näistä kahdesta sovitusta. "Täällä on sininen talo, ja punanen, ja toi keltanen. Meen tästä niiden välistä." Meillä ei välähdä mistä puhutaan, ja käsketään kotiin jompaa kumpaa sovittua reittiä, että tiedetään mistä hakea jos jotain sattuu. Lapsi siis ekalla luokalla. Lapsi kilahtaa puhelimeen, ja huutaa itkun ja raivon sekaisella äänellä miehen korvaan, huutoa kestää noin 5 minuuttia eikä se tarkalleen ottaen ole loppunut vielä puhelun päättyessäkään. Ja tässä tilanteessa lapsi on siis ulkona koulusta, huutaa kadulla.

Kolmas tilanne: lapsi kiipeää jonnekin, mihin ehdottomasti ei saa kiivetä hyvin perustelluista syistä. Oikaiset häntä siitä, jolloin hän saa raivarin, alkaa itkuraivo huuto, lyö kätensä seinään. Käteen sattuu, mutta uhmakkaasti silmiisi tuijottaen hän lyö vielä uudelleen saman käden nyrkin samaiseen seinään.

Miten teillä hoidettaisiin nämä tilanteet? Mä tarviin vähän.. näkökulmaa. :ashamed:

 

[Kirsikka]

Meillä on koulukyyti joten mun ei tarvii noita murehtia, mutta kaveri on murehtinut ja toimi niin että lapsi saatettiin kouluun ja pois koulusta. Se auttoi.

 

[DG]

Itsellä noita koululaisia ei ole, että en osaa auttaa siihen.

Mutta itse olen ollut aikoinani hirveä poikatyttö. Eli mä olen kiipeillyt puissa hyvinkin paljon, tosin myös tippunut sieltä. En tiedä kun noi omat joskus haluaa kiipeillä niin miten suhtaudun, vähän ristiriitaista. Itse olen saanut kiipeillä mutta toisaalta en haluaisi että omat kiipeää.

 

[Kowalski]

Meillä kerrattaisiin säännöt, keskusteltaisiin siitä miksi ne ovat niin tärkeitä, ja mitä niiden rikkomisesta seuraa, ja tulisi rangaistuksia. Sellaisia, jotka tuntuvat jossain: opin siitä, että koulusta tullaan kotiin suoraan ja sovittua reittiä, pitää mennä perille.
Jos muu ei auta, lapsi menettäisi etuoikeuden kulkea koulumatkat yksin.

 

[DG]

Itsellä noita koululaisia ei ole, että en osaa auttaa siihen.

Mutta itse olen ollut aikoinani hirveä poikatyttö. Eli mä olen kiipeillyt puissa hyvinkin paljon, tosin myös tippunut sieltä. En tiedä kun noi omat joskus haluaa kiipeillä niin miten suhtaudun, vähän ristiriitaista. Itse olen saanut kiipeillä mutta toisaalta en haluaisi että omat kiipeää.

 

[Kirsikka]

Ai niin ja peli ja kaverikieltoa kokeilivat myös, mutta se ei ollut niin tehokasta.

 

[NeitiNasu]

Itsellä noita koululaisia ei ole, että en osaa auttaa siihen.

Mutta itse olen ollut aikoinani hirveä poikatyttö. Eli mä olen kiipeillyt puissa hyvinkin paljon, tosin myös tippunut sieltä. En tiedä kun noi omat joskus haluaa kiipeillä niin miten suhtaudun, vähän ristiriitaista. Itse olen saanut kiipeillä mutta toisaalta en haluaisi että omat kiipeää.

Ei ole kyse puista: meillä kotona on vanha taso, jossa on vanhat ja huonot jalat. Turvallisuus syistä siihen ei saa kiivetä: pelkään että jalat murtuu tai taittuu ja taso kaatuu ja neiti mukana tietty, plus hamsteri jonka häkki on kyseisen tason päällä.. Ja tää on ollut aina tää sama sääntö, se taso on hankittu meille kun tyttö oli 2 v. Eli ei pitäisi olla tiedonpuutteesta kyse.

 

[NeitiNasu]

Meillä kerrattaisiin säännöt, keskusteltaisiin siitä miksi ne ovat niin tärkeitä, ja mitä niiden rikkomisesta seuraa, ja tulisi rangaistuksia. Sellaisia, jotka tuntuvat jossain: opin siitä, että koulusta tullaan kotiin suoraan ja sovittua reittiä, pitää mennä perille.
Jos muu ei auta, lapsi menettäisi etuoikeuden kulkea koulumatkat yksin.

Millaisia rangaistuksia, noin niinkuin esimerkiksi? Siis mulla lyö todella tyhjää, kun on ollut tää viikko olevinaan niin hemmetin hankala. Eli todella otan mielelläni vinkkejä vastaan.

 

[Kowalski]

Miten te sitten rankaisette tyttöä, kun hän esim. kiipeää tahallaan sen tason päälle?

 

[vieras]

Aika pahoja pistät:

Onko tuo lapsen koulumatka vaarallinen ?
Jos ei ole , läksyttäisin kyllä luvattomilla teillä olemisesta mutta sallisin luvalla kysytyn reitinmuutoksen jos kuitenkin olette asuneet alueella kauemman aikaa ja se on pääpiirteissään tuttu.

Raivarit taltuttaisin kyllä jollain , vaikka kiinnipitämisellä ja myöhemmin koittaisin selvitellä mikä juttu on taustalla

huomaa, että neuvoja on helpompi antaa kun ei ole se oma lapsi kyseessä, eli osaan kuvitella että olete hiukan näkökulmien tarpeesa tosiaan tsemppiä

saaks sen puhelimen pelit pois tai lukkoon ?

 

[Kowalski]

Millaisia rangaistuksia, noin niinkuin esimerkiksi? Siis mulla lyö todella tyhjää, kun on ollut tää viikko olevinaan niin hemmetin hankala. Eli todella otan mielelläni vinkkejä vastaan.

Kännykkä pois. Kaverikielto. Harrastuskielto. Ulkoilukielto. Mieluisa joululahja jää saamatta. Karkkipäivä pois. Telkkari- ja pleikkakielto. Mitä tahansa, mikä tuntuu rangaistukselta. Riippuu ihan lapsesta että mikä tuntuu jossain ja mikä ei.

 

[vieras]

rangaistusena ottaisin esim kotona kännykän pois häneltä. Onko mahdollisuus valvoa koulumatka muuten kuin niin että hänellä on puhelin mukana ?

 

[NeitiNasu]

Miten te sitten rankaisette tyttöä, kun hän esim. kiipeää tahallaan sen tason päälle?

Eilen, kun se tilanne todella kärjistyi siihen nyrkillä seinään lyömiseen, mä passitin sen klo 19 hammaspesulle ja nukkumaan ilman iltapalaa suoraan: olin siinä vaiheessa jo itse niin hiilenä, että totesin että parempi siirtää asian käsittely tälle päivälle. Muuten olisin saattanut tehdä/sanoa jotain todella äärettömän typerää. Sen tason päälle kiipeäminen olisi voinut vielä mennä vaan ajattelemattomuuden piikkiin: tyttö tarvitsi tavaran hyllystä, joka on tason päällä, ja kiipesi sinne tasolle. Vaikka siis tietää ettei saa, mutta kiipesi ehkä ajattelemattomuuttaan. Mutta se nyrkillä seinään hakkaaminen huutamisen lisäksi keitti yli mulla: jos mä selitän asian, perustelen miksi ei näin, niin sitten siitä saadaan tollanen kohtaus? Ja lyödään jo satutettu käsi seinään vielä uudelleen?? Se meni vähän yli hilseen. :ashamed:

 

[Tallu -]

Meillä vastaavanlaiset tilanteet on hoidettu selittämällä selittämästä päästyäänkin, että miksi käytetään noita reittejä, miksi pitää tulla suoraan kotiin ym. Eli perusteltuja päätöksiä, joihin otetaan huomioon myös lapsen näkökulma. Jostain lapsenkin on saatava päättää ( esim. juuri tuo, että on valittavana kaksi reittiä ). Sovitaan asiasta jälleen kerran, ja aikuinen selittää, että rakastaa lasta niin paljon, että haluaa tämän olevan turvassa ja nuo reitit ovat turvallisia. Huutokohtauksesta olisi myös keskusteltu kotona jälkeenpäin. Ehkä tekin teitte niin, se vain ei käy tarinasta ilmi.

Tietynlainen aggressiivisuus välittyy tuosta kolmannesta tilanteesta. Onko lapsi temperamentiltaan vaikea? Meillä tyty on, ja häntä monet asiat ärsyttävät usein. Toisaalta hän on usein myös hyvin ihana ja huolehtivainen ja ehdottoman luotettava. Kun tyty on tullut vanhemmaksi, niin monet asiat ovat helpottaneet, mutta on niiden vuoksi käyty monta vääntöä. Helpoimmalla olen huomannut pääseväni, kun rauhoitun itse (nykyisin osaan jo pysyä rauhallisena), ja annan hoivaa, huolenpitoa ja empatiaa mahdollisimman paljon. Sylittelen ja halailen.

Yleensäkin mä mieluummin kiinnitän huomiota lapsen hyvään käytökseen, kuin annan huonosta rangaistuksia tai seuraamuksia. Toki niitäkin pitää olla, mutta erityisesti annetaan hyvästä käytöksestä paljon positiivista huomiota. Silloin noita ikäviä tilanteitakin tulee vähemmän.

 

[Kowalski]

Miten mä muistelisin, että teillä olisi ollut jo pitkään vaikeuksia nimenomaan tämän tytön kanssa? Mulle tulee mieleen joku kaverisynttärijuttu, missä lapsi raivosi kuin hullu, ja jotain eskariongelmia myös (epäiltiin koulukypsyyttä tms). Jos näin on, niin onko häntä koskaan arvioitu, olisiko jotain erityistarpeita...?

 

[NeitiNasu]

rangaistusena ottaisin esim kotona kännykän pois häneltä. Onko mahdollisuus valvoa koulumatka muuten kuin niin että hänellä on puhelin mukana ?

On periaatteessa. Joskin ajatus ei houkuta.. mutta on, ja se olisi ehkä paha juttu tytölle kyllä. Mä en tiedä onko tää viikko ollut jotenkin poikkeuksellisen stressaava, kun tietää isänsä tekevän muuttoa tänä viikonloppuna ja siitä on viikolla puhuttu useaan otteeseen. Raivarit vois juontaa siitä juurensa... Eli pitäisikö mun pitää keskustelu, antaa armoa ja jos ensi viikko on yhtä pepusta, sitt rangaistukset kehiin??

 

[NeitiNasu]

Meillä vastaavanlaiset tilanteet on hoidettu selittämällä selittämästä päästyäänkin, että miksi käytetään noita reittejä, miksi pitää tulla suoraan kotiin ym. Eli perusteltuja päätöksiä, joihin otetaan huomioon myös lapsen näkökulma. Jostain lapsenkin on saatava päättää ( esim. juuri tuo, että on valittavana kaksi reittiä ). Sovitaan asiasta jälleen kerran, ja aikuinen selittää, että rakastaa lasta niin paljon, että haluaa tämän olevan turvassa ja nuo reitit ovat turvallisia. Huutokohtauksesta olisi myös keskusteltu kotona jälkeenpäin. Ehkä tekin teitte niin, se vain ei käy tarinasta ilmi.

Tietynlainen aggressiivisuus välittyy tuosta kolmannesta tilanteesta. Onko lapsi temperamentiltaan vaikea? Meillä tyty on, ja häntä monet asiat ärsyttävät usein. Toisaalta hän on usein myös hyvin ihana ja huolehtivainen ja ehdottoman luotettava. Kun tyty on tullut vanhemmaksi, niin monet asiat ovat helpottaneet, mutta on niiden vuoksi käyty monta vääntöä. Helpoimmalla olen huomannut pääseväni, kun rauhoitun itse (nykyisin osaan jo pysyä rauhallisena), ja annan hoivaa, huolenpitoa ja empatiaa mahdollisimman paljon. Sylittelen ja halailen.

Yleensäkin mä mieluummin kiinnitän huomiota lapsen hyvään käytökseen, kuin annan huonosta rangaistuksia tai seuraamuksia. Toki niitäkin pitää olla, mutta erityisesti annetaan hyvästä käytöksestä paljon positiivista huomiota. Silloin noita ikäviä tilanteitakin tulee vähemmän.

On, todella temperamenttinen. Ja toisissa tilanteissa vaikeahko. Helposti ärsyyntyväkin, jos asiat eivät mene sillä mallilla, kun itse haluaisi.. Mutta toinen puoli on juuri tuo, mistä kirjoitat: hoivaava, huolehtija. Ihana ja hauska myös. Mutta nämä tilanteet.. pistävät kyllä välillä sen ihanuuden koetukselle.
Mutta kiitos, tämä oli hyvä kirjoitus, kannustava. =)

 

[Tallu -]

On kyllä vaikea antaa neuvoja, kun ei tunne lastasi eikä näe teidän arkeanne ja mielikuvien perusteella tässä vain kommentoidaan

Minusta tuo ehdotuksesi keskustelusta ja armosta on hyvä, eli tuet lapsen oikeaa käytöstä. Voit kyllä vielä sanoa, että jos koulumatkat eivät suju sovitulla tavalla, niin sun on pakko saatella häntä sitten turvallisuuden vuoksi (vaikka ajatus ei houkutakaan, ehkä siinä on oma mukavuudenhalu kuitenkin unohdettava). Mutta sen jälkeen tuumaat vielä, että ok, luotat lapseen, ja uskot, että hän osaa kulkea koulumatkat itsenäisesti sovitulla tavalla. Eli jätät hänet positiiviseen uskoon itsestään.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Tuota... Olen itse saanut kulumaan 2-3 tuntia alle kilometrin koulumatkaan. Istuin ojanpenkalla ötököitä katselemassa jne. Hengissä olen yhä, niin vanhempanikin

Mutta mitä voisi tehdä? En osaa sanoa. :/ Keskustelua, perustelua ja kertaamista. Ja sama homma vielä tuhannesti. Rangaistuksilla ei pitkälle pötkitä, toki perustellusti niitäkin. Vaaratilanteita ei saa tahallaan aiheuttaa, ajattelemattomuus ja unohdus ovat toinen juttu, eivätkä ne rangaistuksen uhalla parane.

Hankala tilanne, kaiken kaikkiaan.

Tiedän, että olet eri mieltä, mutta minusta tuo kuulostaa klassiselta tarkkaavaisuushäiriöltä.

 

[NeitiNasu]

Miten mä muistelisin, että teillä olisi ollut jo pitkään vaikeuksia nimenomaan tämän tytön kanssa? Mulle tulee mieleen joku kaverisynttärijuttu, missä lapsi raivosi kuin hullu, ja jotain eskariongelmia myös (epäiltiin koulukypsyyttä tms). Jos näin on, niin onko häntä koskaan arvioitu, olisiko jotain erityistarpeita...?

Ne eskariongelmat juonsi ainoastaan pukemisen ja syömisen hitaudesta, eikä se ole enää ongelma.
Mutta nämä suuttumiskohtaukset on olleet ongelmallisia jo pitkään.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Miten mä muistelisin, että teillä olisi ollut jo pitkään vaikeuksia nimenomaan tämän tytön kanssa? Mulle tulee mieleen joku kaverisynttärijuttu, missä lapsi raivosi kuin hullu, ja jotain eskariongelmia myös (epäiltiin koulukypsyyttä tms). Jos näin on, niin onko häntä koskaan arvioitu, olisiko jotain erityistarpeita...?

Ne eskariongelmat juonsi ainoastaan pukemisen ja syömisen hitaudesta, eikä se ole enää ongelma.
Mutta nämä suuttumiskohtaukset on olleet ongelmallisia jo pitkään.

Koita jaksaa niiden kanssa... Jos n. 9-vuotiaana eivät ole jo huomattavasti vähentyneet, mitei asiaa uudelleen. Toisilla otsalohkon kehitys kestää vähän pitempään.. yleensä pojilla. Meillä Heka on ollut kilarien mestari, kuten Mossadkin, mutta tuon maagisen rajapyykin jälkeen tilanne on helpottunut huomattavasti.

 

[Kowalski]

Ne eskariongelmat juonsi ainoastaan pukemisen ja syömisen hitaudesta, eikä se ole enää ongelma.
Mutta nämä suuttumiskohtaukset on olleet ongelmallisia jo pitkään.

Eli kun hän suuttuu, se menee "yli"?
Osaako käsitellä turhautumistaan, pahaa oloaan, pelkojaan tms sanallisesti, ja miten tuette häntä siinä?

 

[NeitiNasu]

Tuota... Olen itse saanut kulumaan 2-3 tuntia alle kilometrin koulumatkaan. Istuin ojanpenkalla ötököitä katselemassa jne. Hengissä olen yhä, niin vanhempanikin

Mutta mitä voisi tehdä? En osaa sanoa. :/ Keskustelua, perustelua ja kertaamista. Ja sama homma vielä tuhannesti. Rangaistuksilla ei pitkälle pötkitä, toki perustellusti niitäkin. Vaaratilanteita ei saa tahallaan aiheuttaa, ajattelemattomuus ja unohdus ovat toinen juttu, eivätkä ne rangaistuksen uhalla parane.

Hankala tilanne, kaiken kaikkiaan.

Tiedän, että olet eri mieltä, mutta minusta tuo kuulostaa klassiselta tarkkaavaisuushäiriöltä.

Niin olen, mutta ymmärrän miksi sä olet sitä mieltä. Mä en vaan näe, miten tarkkaavaisuushäiriö ilmenisi vain kotioloissa, mutta koulussa ei lainkaan.. Ei myöskään esikoulussa ollut tehtävissä ym sen sortin ongelmaa. Myöskään terkka ei pitänyt sellaista vaihtoehtona.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Impulsiivisuudelta tuo kuulostaa, ei ilkeydeltä. Ja käden lyöminen seinään voi olla keino rangaista itseään ja samalla hakea huomiota ja hyväksyntää...

Ei tule olemaan helppoa kummallakaan, lapsella tai vanhemmalla. :hug:

 

[NeitiNasu]

Ne eskariongelmat juonsi ainoastaan pukemisen ja syömisen hitaudesta, eikä se ole enää ongelma.
Mutta nämä suuttumiskohtaukset on olleet ongelmallisia jo pitkään.

Eli kun hän suuttuu, se menee "yli"?
Osaako käsitellä turhautumistaan, pahaa oloaan, pelkojaan tms sanallisesti, ja miten tuette häntä siinä?

Sanoisin, että vaihtelevalla menestyksellä, mutta ehkä loppujen lopuksi heikosti. Kaikki pelot menee helposti itkemiseksi, paha olo yleiseen kiukutteluun ja näihin raivareihin, samoin turhautuminen... Puhuminen auttaa todella vähän, jää jankkaamaan omaa kantaansa eikä ota juuri vastaan muuta. Tunnistan tämän piirteen: pyörittelee niitä asioita päässään todennäköisesti niin, että maailman loppu on jo valmis, olen samanlainen itse. Ei siis jää enää muuta mahdollisuutta,kun on päättänyt jo tietyllä lailla.