Miten tekisit tilanteessani?(asunto-asiaa mahd.eron tullessa)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja dilemma
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
D

dilemma

Vieras
Olemme avopari. Meillä on omistusasunto. Ostaessamme v. 2002 sen olimme kumpikin työelämässä pari ensimmäistä lainanmaksuvuotta. Nyt tilanne on sellainen, että miehellä on töitä vain satunnaisesti ja hän voi maksaa asuntolainaa vain silloin tällöin. Esim. viimeisen parin vuoden ajan olen yksin maksanut käytännössä kaiken (mies on rahallisesti osallistunut perheen kustannuksiin n. 1000 eurolla vuodessa).

Kannattaisiko minun lunastaa talo nimiini kokonaan, kun nyt näyttää siltä, että sitä kuitenkin maksan yksin? Eroamassa emme ole, mutta en pitäisi mahdottomana, että sekin tilanne joskus tulee eteen. Tuntuu tyhmältä, että vaikka käytännössä maksan kaiken lainan ja "elätän" miestä myös muuten pääosan vuodesta, erotessamme hän saisi talosta "voittoa".

Mitä sinä tekisit? En haluasi kuitenkaan loukata miestäni, kun ei hän itse ole syypää työttömyyteensä.
 
:o

Jos mulla olisi miehen kanssa tuo tilanne ja hän pyytäisi asunnon lunastamista itselleen mahdollisen tulevan eromme vuoksi niin se ero tulisi kyllä heti. Tuollainen loukkaisi ihan pirusti, niinkin monen yhdessäolovuoden jälkeen.
 
Jos tilanne olisi päinvastainen ja sinä olisit joko kotona lasten kanssa tai työtön niin tulisitko iloiseksi kun miehesi ilmottaisi sinulle vastaavan mielipiteen omaisuuden uusjaosta? :o Eikös aviossa olla myötä ja vastoinkäymisissä?
Ja lisäksi vielä jos tuon ajatuksen toteuttaisit niin varmasti joutuisit maksamaan jotaki veroja ja joka tapauksessa osituksessa talo menis puoliksi vaikka sinä olisit maksanu sen ihan kokonaan (jos sitä ei avioehdolla pois suljeta).

Mutta vois tulla se ero jo tuon perusteella että käyt tuollaista ehdottelemaan :o
 
Alkuperäinen kirjoittaja r u u s a:
No mulle raha ei ole niin oleellinen. Ja toihan voi vielä kääntyä toisinkin päin. Sä saatat jäädä työttömäksi ja mies päästä duuniin ja kukas sitten maksaa?

Olen valtion virassa, eli käytännössä en voi jäädä työttömäksi ihan noin vain, mutta toki voin sairastua tms. Siihen on mulla vakuutus. Ja ainahan talon voi myydä.

Mutta tuota juuri ajattelin, että siis loukkaavaahan olisi pyytää "ostaa" talonpuolikas toiselta. Eikä raha minullekaa ole niin "oleellinen" asia: ajattelinpahan vain "reipu peli"-meiningillä, että koska elätän miestä, eli annan asunnon, ruoan, vaatteet, kustannan "huvituksia" ja näin on jatkunut usean vuoden ajan (ja näyttää silltä, että tulee jatkumaankin), saattaa erotilanteessa ottaa pattiin maksaa vielä useita kymmeniä tuhansia lisää. Mies on nimittäin sen tyyppinen, että katkeroituneena heittäytyy kuspääksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja huh:
Jos tilanne olisi päinvastainen ja sinä olisit joko kotona lasten kanssa tai työtön niin tulisitko iloiseksi kun miehesi ilmottaisi sinulle vastaavan mielipiteen omaisuuden uusjaosta? :o Eikös aviossa olla myötä ja vastoinkäymisissä?
Ja lisäksi vielä jos tuon ajatuksen toteuttaisit niin varmasti joutuisit maksamaan jotaki veroja ja joka tapauksessa osituksessa talo menis puoliksi vaikka sinä olisit maksanu sen ihan kokonaan (jos sitä ei avioehdolla pois suljeta).

Mutta vois tulla se ero jo tuon perusteella että käyt tuollaista ehdottelemaan :o

Olemme AVOliitossa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
JOs olette avoliitossa niin etköhän joudu maksamaan veroja jos ostat sen miehesi osuuden talosta.

Varmasti joo, mutta en koe, että tonnin verran lisäveroa on verrattavissa siihen n. 50000, mitä "menettäisin", jos ero nyt tulisi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ootko ajatellu mitä miehesi sanoisi asiaan tai jopa ehdottanu tätä hänelle? Mitäs tuumaisi/tuumasi?
Ja ootko eroa harkinnu kun tällaisia järjestelyjä harkitset?

En ole asiasta "vakavissani" miehelle sanonut, puolivitsinä heittona kyllä eikä hän tuumanut juuri mitään. Ja en tiedä, mikä prosessi on käynnissä, kai jotenkin alitajuisesti ajattelen, että erotaan jossain vaihessa, kun tälläisiä mietin...
 
Voisin kuvitella että jos mun mies mulle alkaisi ko. juttua ehdotella edellä mainitsemistasi syistä niin se olisi suhteen viimeinen niitti ja lusikat menis jakoon :/
Siis mitenkään syyttelemättä sinua, toki toisen jatkuva perässä vetäminen ilman toivoa siitä että ryhdistäytyisi on rasittavaa ja vielä rasittavampaa jos sitä jatkuu määräämättömän ajan ilman muutosta edes jossaki näkyvissä.
Mut avoliitto tekee varmasti asian helpommaksi toteuttaa jos miehesi vaan suostuu =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Voisin kuvitella että jos mun mies mulle alkaisi ko. juttua ehdotella edellä mainitsemistasi syistä niin se olisi suhteen viimeinen niitti ja lusikat menis jakoon :/
Siis mitenkään syyttelemättä sinua, toki toisen jatkuva perässä vetäminen ilman toivoa siitä että ryhdistäytyisi on rasittavaa ja vielä rasittavampaa jos sitä jatkuu määräämättömän ajan ilman muutosta edes jossaki näkyvissä.
Mut avoliitto tekee varmasti asian helpommaksi toteuttaa jos miehesi vaan suostuu =)

Niin... Mä oon varmaan kauhea ihminen. Mutta jotenkin vaan ei mee mun oikeustajuun tää homma. Jos oisin ite nii kauan työtön kuin mies on, en vaan kehtaisi olla tekemättä edes hanttihommia (mies siis suostuu tekemään vaan alansa töitä ja niitä ei juuri ole) ja ottaisin kyllä edes enemmän vastuuta kotihommista. JA sitten kun sillä on rahaa (kerran vuodessa), se ostaa jotain kallista tai lähtee ulkomaille "kun onhan mulla varaa"... eli kai tässä on muutakin ongelmaa tässä suhteessa kun tää mistä aloitin ketjun...

Mutta kai se sitten on niin, että näin tämä kuuluu mennä. Ja miehethän on elättäneet "kotiruouviaan" mukisematta aina- ehkä en ole niin suvaitsevainen kuin herrasmiehet...
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Voisin kuvitella että jos mun mies mulle alkaisi ko. juttua ehdotella edellä mainitsemistasi syistä niin se olisi suhteen viimeinen niitti ja lusikat menis jakoon :/
Siis mitenkään syyttelemättä sinua, toki toisen jatkuva perässä vetäminen ilman toivoa siitä että ryhdistäytyisi on rasittavaa ja vielä rasittavampaa jos sitä jatkuu määräämättömän ajan ilman muutosta edes jossaki näkyvissä.
Mut avoliitto tekee varmasti asian helpommaksi toteuttaa jos miehesi vaan suostuu =)

Niin... Mä oon varmaan kauhea ihminen. Mutta jotenkin vaan ei mee mun oikeustajuun tää homma. Jos oisin ite nii kauan työtön kuin mies on, en vaan kehtaisi olla tekemättä edes hanttihommia (mies siis suostuu tekemään vaan alansa töitä ja niitä ei juuri ole) ja ottaisin kyllä edes enemmän vastuuta kotihommista. JA sitten kun sillä on rahaa (kerran vuodessa), se ostaa jotain kallista tai lähtee ulkomaille "kun onhan mulla varaa"... eli kai tässä on muutakin ongelmaa tässä suhteessa kun tää mistä aloitin ketjun...

Mutta kai se sitten on niin, että näin tämä kuuluu mennä. Ja miehethän on elättäneet "kotiruouviaan" mukisematta aina- ehkä en ole niin suvaitsevainen kuin herrasmiehet...

Sori jos ilmaisin itseäni huonosti, yritin tuossa muotoilla että varin ymmärrettävää mielestäni jos tilanne jatkuu ilman, että valon pilkahdustakaan näkyisi (siis työllistymisen suhteen ) ja toki on oikeus vaatia että toinen tekee osansa eihän kukaan jaksa sellaista hyysätä joka ei mitään anna tilalle. Nyt varsinki kun kirjoitit lisää niin aika :o kohtuuttomalta kuulostaa. Eikä missään tapauksesa siltä että sinä olisit kauhea ihminen =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Voisin kuvitella että jos mun mies mulle alkaisi ko. juttua ehdotella edellä mainitsemistasi syistä niin se olisi suhteen viimeinen niitti ja lusikat menis jakoon :/
Siis mitenkään syyttelemättä sinua, toki toisen jatkuva perässä vetäminen ilman toivoa siitä että ryhdistäytyisi on rasittavaa ja vielä rasittavampaa jos sitä jatkuu määräämättömän ajan ilman muutosta edes jossaki näkyvissä.
Mut avoliitto tekee varmasti asian helpommaksi toteuttaa jos miehesi vaan suostuu =)

Niin... Mä oon varmaan kauhea ihminen. Mutta jotenkin vaan ei mee mun oikeustajuun tää homma. Jos oisin ite nii kauan työtön kuin mies on, en vaan kehtaisi olla tekemättä edes hanttihommia (mies siis suostuu tekemään vaan alansa töitä ja niitä ei juuri ole) ja ottaisin kyllä edes enemmän vastuuta kotihommista. JA sitten kun sillä on rahaa (kerran vuodessa), se ostaa jotain kallista tai lähtee ulkomaille "kun onhan mulla varaa"... eli kai tässä on muutakin ongelmaa tässä suhteessa kun tää mistä aloitin ketjun...

Mutta kai se sitten on niin, että näin tämä kuuluu mennä. Ja miehethän on elättäneet "kotiruouviaan" mukisematta aina- ehkä en ole niin suvaitsevainen kuin herrasmiehet...

No toi onkin vähän eriasia, kun kerroit sen noin. En mäkään tota hyväksyisi, että sitten kun on rahaa käyttää sen vain itteensä. Voisitko jutella asiasta miehen kanssa jotenkin rauhallisemmin, siis kyllähän hänen pitäisi osuutensa maksaa, ainakin niin hyvin kun pystyy. Jos siis laittaisi sen minkä pystyy taloon, olis musta ok, mutta koska tekee noin niin ei ole ok.
Jos juttelisit hälle, että koska mies maksaa vain 20% niin voitaisko miettiä miten talon omistussuhde menisi. En tiedä miten mies tähän asti on taloa maksanut, mutta tuskin tosta voi suuttua että muutatte sitä osuutta, eihän sen tarvi olla 0/100 vaan jotain esim. 30/70 tai 60/40. Voihan sitä sitten taas myöhemmin muuttaa.
Voitko "todistaa" että olet maksanut itse enemmän? Eikö silläkin ole merkitystä että jos näkee että sä maksat tietyt jutut niin sitten ne onkin maksajan siis kun ollaan avoliitossa? Voin olla hyvinkin hyvinkin väärässä =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja ninni:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Voisin kuvitella että jos mun mies mulle alkaisi ko. juttua ehdotella edellä mainitsemistasi syistä niin se olisi suhteen viimeinen niitti ja lusikat menis jakoon :/
Siis mitenkään syyttelemättä sinua, toki toisen jatkuva perässä vetäminen ilman toivoa siitä että ryhdistäytyisi on rasittavaa ja vielä rasittavampaa jos sitä jatkuu määräämättömän ajan ilman muutosta edes jossaki näkyvissä.
Mut avoliitto tekee varmasti asian helpommaksi toteuttaa jos miehesi vaan suostuu =)

Niin... Mä oon varmaan kauhea ihminen. Mutta jotenkin vaan ei mee mun oikeustajuun tää homma. Jos oisin ite nii kauan työtön kuin mies on, en vaan kehtaisi olla tekemättä edes hanttihommia (mies siis suostuu tekemään vaan alansa töitä ja niitä ei juuri ole) ja ottaisin kyllä edes enemmän vastuuta kotihommista. JA sitten kun sillä on rahaa (kerran vuodessa), se ostaa jotain kallista tai lähtee ulkomaille "kun onhan mulla varaa"... eli kai tässä on muutakin ongelmaa tässä suhteessa kun tää mistä aloitin ketjun...

Mutta kai se sitten on niin, että näin tämä kuuluu mennä. Ja miehethän on elättäneet "kotiruouviaan" mukisematta aina- ehkä en ole niin suvaitsevainen kuin herrasmiehet...

No toi onkin vähän eriasia, kun kerroit sen noin. En mäkään tota hyväksyisi, että sitten kun on rahaa käyttää sen vain itteensä. Voisitko jutella asiasta miehen kanssa jotenkin rauhallisemmin, siis kyllähän hänen pitäisi osuutensa maksaa, ainakin niin hyvin kun pystyy. Jos siis laittaisi sen minkä pystyy taloon, olis musta ok, mutta koska tekee noin niin ei ole ok.
Jos juttelisit hälle, että koska mies maksaa vain 20% niin voitaisko miettiä miten talon omistussuhde menisi. En tiedä miten mies tähän asti on taloa maksanut, mutta tuskin tosta voi suuttua että muutatte sitä osuutta, eihän sen tarvi olla 0/100 vaan jotain esim. 30/70 tai 60/40. Voihan sitä sitten taas myöhemmin muuttaa.
Voitko "todistaa" että olet maksanut itse enemmän? Eikö silläkin ole merkitystä että jos näkee että sä maksat tietyt jutut niin sitten ne onkin maksajan siis kun ollaan avoliitossa? Voin olla hyvinkin hyvinkin väärässä =)

Toki voin "todistaa" mitä olen maksanut. Siis tilitiedoistahan sen näkee. Ja koska miehellä ei juuri ole tuloja, on homma sillä lailla päivänselvä. Mutta kattellaan... Tosiaan, voishan tän tehdä niinkin, että velvoittaisn miehen maksamaan suhteessa rahoistaan sen kuin minäkin. Eli kun saa rahaa, pitäisi häneltä yhteisiin menoihin mennä prosentuaalisesti sama kuin minulta, vaikkei se euromääräisesti sama olisikaan.

Ollaan näistä asioista puhuttu, mutta työttömyys on aina herkkä asia ja usein se menee sitten riitelyksi.
 
Hankala sanoa, mutta minusta ap on oikeassa. Itse en maksaisi kovin pitkään asuntoa, joka on myös toisen nimissä. Samaten toisinpäin. Tuntisin itseni loiseksi, jos en maksaisi asumisesta mitään.
 
joo tästä ei ole apua ap:lle mutta jos joku ottaisi opin tästä että kannattaa myös parisuhteessa ottaa omat lainat, ei yhteistä lainaa. Kun on omat lainat ei jää epäselväksi kuka maksaa ja miten paljon ja millon.
 
Hei mun mielestä on törkeää, että ei suostu ottamaan vastaan kuin oman alansa töitä,
yksin elellessäänhän sitä voi tehdä mitä valintoja sitä huvittaa, mutta ei parisuhteessa.
Mun mielestä on hiton oleellista, että mies edes kysyy ja keskustelee ja ottaa huomioon miltä tilanne sinusta tuntuu, miten koet tilanteen. Teet hänelle karhunpalveluksen elätäämällä häntä. Jos olisin sinä, ja jos homma menee aina riitelyksi, kirjoittaisin vaikka kirjeen ja tekisin selväksi, että ko järjestely ei tule jatkumaan ja mikä tahansa duuni on löydyttävä, näinhän hän joutuisi tekemään joka tapauksessa-ilman sua. Tietenkin kannattaa esittää asiat kauniimmin ja keskustelevammin. Mutta pointti on se, että toiminta on todella itsekästä.
 
Me olemme avoliitossa. Mies tällä hetkellä lomautettuna ja itse sijaisena olen hoitoalalla.
ASuntolaina on yhteinen, mutta luonnollisestihan tässä tilanteessa minä olen se jka asunnon maksaa...en ikinä ehdottais tuollaista miehelleni. Varmasti myisin sit asunnon eron sattuessa. ajattelisin, et olen maksanut "vuokraa" ko. vuosilta.
Mutta eiköhän ole niitäkin lakimiehiä, jotka sais sijoittamasi rahat sinulle jo pelkästään tiliotteiden perusteella...
 

Yhteistyössä