Hae Anna.fi-sivustolta

Miten toimia kun lapsi raivoaa?

Viestiketju osiossa 'Kasvatus' , käynnistäjänä tylleröisen äiti, 18.09.2008.

  1. tylleröisen äiti Vierailija

    Meidän lapsi, 1v10kk, on alkanut saamaan ihan mahdottomia raivokohtauksia. Tietty se kuuluu tähän ikävaiheeseen kun uhma alkaa nostamaan päätään, mutta olen välillä ymmällä, että mitä kannattaisi tehdä. Lapsi hermostuu jos ei saa tahtoaan läpi tai jos tullaan pihalta sisälle yms. Hän potkii, huutaa, menee makaamaan lattialle, mutta se huuto on ihan kaameeta. Tuntuu, että lapsen keuhkot räjähtävät... Sylissä rimpuilee ja raapii. Olen muutamia tilanteita onnistunut välttämään kun annan lapselle vaihtoehtoisen tavan toimia esim. jos tulet sisälle niin mennään piirtämään. Aina nämäkään eivät tehoa. Kun lapsi raivoaa, yritän ottaa syliin, rauhoitella, jutella, innostaa eri asioilla, lähteä pois ja olla välittämättä koko touhusta. Mutta lapsi se vain jatkaa huutoaan. Onko parempi olla yleensä fyysisesti läsnä tilanteessa vai lähteä pois, vaikka lähteä tekemään jotain kotihommia? Jos lapsen isä yrittää rauhoitella, alkaa kahta kauheampi huuto. Tänäänkin alkoi kiukuttelu kun tulin töistä. Luulin, että lapseni on iloinen minut nähdessään. Menin suihkuun ja lapseni paukutti koko ajan suihkun ovea ja itki ja huusi äitiä. Kun isä yritti rauhoitella, alkoi entistä kovempi huuto. Yleensä osaan ottaa rauhallisesti tilanteet, enkä huuda lapselle, mutta pari kertaa pinna on palanut totaalisesti ja olen sanonut lapselleni pahasti. Tiedän, että näin ei pitäisi toimia, mutta en voi sille mitään. Joskus olen vain niin väsynyt, että pinna palaa herkemmin. Rauhoituttuani olen toki pyytänyt lapseltani anteeksi, mutta paha mieli siitä silti jää.

    Nämä raivokohtaukset saattavat tulla myös öisin. Lapseni on ollut aina hyvä nukkuja, mutta viime viikkoina herää joka yö 1-3 kertaa itkien ja rauhoitteluun kelpaan vain äiti. Joskus raivoaa myös minun ollessa paikalla, mutta yleensä rauhoittuu kuitenkin melko nopeasti. Lapsi ikäänkuin olisi unessa ja itkee ja potkii. Näkeekö jotain pahaa unta? Olen aina yrittänyt herätellä lapsen, jotta saan häneen kontaktin ja sen jälkeen lapseni rauhoittuu. Voisiko yöheräilyt johtua siitä, että puhe alkaa kehittyä ja se jotenkin heijastuisi uneen? Perhe-elämämme on tasapainoista, eikä arjessamme ole tapahtunut mitään erityisiä muutoksia. Nyt kaipaisin hiukan neuvoja kyseisiin tilanteisiin.
     
  2. samanlainen tilanne Vierailija

    mulla ihan saman lailla.
    minusta se on normaalia.
    ei tuon ikäiseltä voi vaatia
    paljoakaan,en minä ainakaan vaadi.
    koittaa keksiä jotain uutta
    tekemistä.lapset tykkää aina uusista
    asioista ja leluista.
    kyllä se rauhoittuu,kun olet suihkussa.
    meidän lapsi on saman ikäinen.
    minulla onkin neljä lasta,
    et on niistä kokemusta.
    mitä jos olisit yksin,
    kun olet suihkussa.
    silloin lapsen pitäisi oikeastaan nukkua,
    niin minä teen.
    silloin pitää tehdä omat
    askareet,kun lapsi tai tässä
    tapauksessa oikeastaan vauva
    on rauhoittunut tai nukkumassa,
    koita rauhoittua.kyllä se siitä.
    lapsi kasvaa,eon helpompi silloin.



     
  3. Keuhkot vahvistuu Vierailija

    sanoi vanha kansa, kun lapsi huusi. Ei se siitä rikki mene.

    Teidän neiti on tainnut saada ensimmäisen uhmansa. Ei siinä auta kuin pysyä rauhallisena ja laittaa vaikka tulpat korviin, jollei meteliä kestä. Antaa lapsen huutaa, jollei sillä ole hätä. Hätäitkun kyllä erottaa näistä raivareista.

    Jos aina lähdet myötäilemään ja miellyttämään lasta näissä raivareissa, hän alkaa käyttää niitä keinona saada haluamansa. Riittää, kun estät häntä vahingoittamasta itseään ja ympäristöään. Ota tiukasti syliin, jos hän antaa sen tapahtua ja tuudittele rauhoittavasti. Jollei, anna huutaa, kyllä se ohi menee ja ota sitten turvalliseen sylitykseen. Mutta älä ryhdy todellakaan siihen, että aina temppuillessa otetaan syliin ikäänkuin palkkiona siitä.

    Lapsi kiukustuu oikeastaan siihen, että haluaisi jo osata ja selvitä asioista, mutta ei onnistu. Anna hänen siis opetella omatoimisuutta!
     
  4. Mummuska Vierailija

    Kärsivällisyyttä kysytään juuri nyt kasvattajilta (äidiltä ja isältä).
    Lapsi kokee raivostuttavana omen elämänsä muutoksia - se on eräänlainen äidistä irtautumisen vaihe, jossa kokeilaan myös valta rajoja - kuka "määrää" perheessä.
    Jos nyt annatte kaiken periksi, myöhemmässä vaiheessa auktoriteettinne on jatkuvalla koetuksella.
    Lapsena olemme pohjimmiltamme hyvin "itsekkäitä olentoja".
    Se miten ympäristö meihin suhtautuu juuri tuossa ihmiseksi juurruttamis vaiheessa ratkaisee paljon mitä ihmisestä isompana tulee.
    Ei lapsen omaatahtoa pidä nujertaa, mutta rajat pitää asettaa.
    Perheessä ja yhteiskunnassa on kaikilla rajat sekä isoilla, että pienillä ja niihin kasvetaan alusta alkaen.
    Vastuulliset vanhemmat ymmärtävät ja kestävät, vaikka sitten lapsi joutuisikin siitä hiukan "kärsimään"; huutaen, potkien tai muuten kiukuttelemalla.
    Joku sanoikin jo aiemmin - ei lapsi huutoonsa kuole, kunhan vanhempien sisu vain kestää kuunnella sitä sydäntä särkevää itkua vähän aikaa.
    Se itkemällä saatu vanhempien alistaminen on lapsen ainoa keino, jolla hän alistaa vanhempiaan ja vaatii valtaa itselleen.

    Suurta myötätuntoa vanhemmille toivotan ja jaksamista mutkikkaassa kasvatustyössä.
    Sopivan tiukan mutta rakastavan kasvatuksen seurauksena kasvaa kunniallisia ihmisiä ja se palkitaan vanhemmille kuuliaisina mutta itsellisinä ja kunniallisina lapsina.
     
  5. ap. Vierailija

    Kiitoksia vastanneille. Tuli jotenkin helpottunut olo kun sai lukea tekstejänne ja sain siitä uutta voimaa kasvatustyöhön. Totta on, että hermoja tässä kysytään. Onneksi on toinen puolisko jakamassa tämän kaiken niin voi välillä lähteä lepyttelemään hermoja vaikka koiran kanssa lenkille. Raitista ilmaa haukanneena jaksaa taas kuunnella kiukutteluakin.
     
  6. sohvfwvis Vierailija

    Miksi lapsi raivoaa?En ole tollasta kokenut koskaan.Neljä lasta kuitenkin,vauvasta lähtien mukana.Kunnes rakas vaimoni sanoi ,good bye.Sitten minusta tuli yh.isukki.Asiaan.Raivoava lapsi?Lapsi aistii sikiöasteella asioita.Lähes syntymävalmis sikiö kuulee,aistii asioita hyvin herkasti.Vanhempien väliset riidat ennen sikiön syntymää voivat aiheuttaa sikiölle traumoja.Omat "kakarani" olivat,ovat edelleenkin tasapainoisia,rauhallisia,spontaaneja,aivan upeita ihmisiä.Todella symppiksiä.Nuorin 25v.Eivät olleet koskaan raivotautisia.Isukissa ja äiskässä varmaan jotain vikaa.Kauppareissutkin lapsien kanssa oli jotain aivan upeeta.Tutustua kaupan antimiin.Ihasteltiin tavaramäärää.Omat tarpeemme tiedettiin.Lapsemme oppineet mitä kotona tarvitaan.Lauantaina he olivat onnensa kukkuloilla.Saunan jälkeen herkuteltiin.Iskä ja äiskä ottivat oluen,lapsille suffeli limsan kera.Kukaan ei kiukutellut.Jos saisin kääntää ajan rattaan takasin,ottaisin saman uudelleen.Näin on.
     
  7. nainen 30+ Vierailija

    "Sohvikselle"

    No aivan varmasti suurin osa lapsista "raivoaa" jossain kohtaa elämässään, kun kokeillaan rajoja. Uhmakausiakin tulee. Olen itse ymmärtänyt että tuo on normalia elämää. Lapset tietenkin haluavat kaikenlaisia asioita ja vanhempien tehtävä on pitää "tahtominen" kurissa ja aisoissa. Jotenkin tuntuu, että lapset ketkä eivät koskaan raivoa, ovat niin pelokkaita, etteivät uskalla protestoida. Kyllä lapset mitä olen nähnyt protestoivat jossain kohtaa, joitakin asioita. Oli kyse sitten, että haluavat tehdä jotain, eivät halua keinumasta sisälle, eivät halua nukkumaan jne.

    Tuntuu oudolta jos lapsi ei missään vaiheessa protestoi. Pihalla oleessa päivittäin joku joku lapsi alkaa protestoimaan että keinutaan vielä, ei vielä mennä esim. syömään. Aika oudolta kuullostaa jos lapsi jättää itseleen mieluisan tekemisen ja heti ilman MITÄÄN protestia AINA jättää tekemisensä ja lähtee tyynesti esim. ulkoa leikkimästä sisälle.

    Tai sitten, et ole ollut niin paljon lasten elämässä mukana kuin nyt jälkikäteen ajattelet.
     
  8. sohfwfis Vierailija

    Nainen 30+.Kummasta puhut,raivoamisesta vai protestoinnista,kaksi eri asiaa?Raivoavista lapsista on kysymys,ei passaa sotkea asioita keskenään.Protestin voi esittää olemalla vaiti,raivoaminen on jotain muuta.Että sillai.
     
  9. Zippadaa Vierailija

    Miten olisi Sohvis jos sinäkin esittäisit protestisi olemalla vaiti?! Kiitos!
     
  10. Joo, sohvis Vierailija

    pisti vähän provoa , elekee pultata siitä.
    Jos penikat olisivat nuin olemattomia, ei ne penskoja oliskaan.
     
  11. tukinainen Vierailija

    alkuperäiselle. Luepa Mannerheimin lastensuojeluliiton sivuilta lapsen eri ikäkausista, niin saat hyvin vinkkejä (ja vertaistukea). Kaikki lapset raivoavat, toinen enemmän toinen vähemmän. Jos on lapsi, joka ei koskaan yhtään raivoa, niin huolestuisin kovasti, silloin on jokin kehitysvaihe jäänyt läpikäymättä.
     
  12. sohfwfis Vierailija

    Vai että kaikki lapset raivoavat silloin tällöin.Sanonpa vaan etten ole kokenut kyseistä asiaa omissa lapsissani.En yhtään ihmettele nykytouhuja.Kauhajoki taas hyvä esimerkki.Kyllä on useimpien vanhempien syytä mennä peilin eteen ja rehellisesti todeta,en osannut kasvattaa lastani,lapsiani.Siksi niistä tuli mitä tuli.Monet vanhemmatkin ovat sellaisista perheistä lähtöisin että normaali ajatusmaailma on heille outo käsite.Nyky äiskät ja iskät ,herätkää.
     
  13. Uskokaa vaan että Vierailija

    "Lapsen tahdilla" kasvatettu lapsi ei raivoa samalla tavalla kuin "ei lapsen tahtisesti " kasvatettu lapsi.Kun on pitkään imettänyt, nukkunut perhepedissä ja antanut aikaa lapselle, äidin vaistot ovat niin herkillä lapsen tarpeille ja yhteisymmärrys niin luja ettei se uhmakaan ole sitä rääkkiä mitä se on perheissä joissa lapsi on itsenäistetty liian aikaisessa vaiheessa.lapsi on itsenäistetty liian varhain rinnasta vierottamalla, omaan sänkyyn laittamalla,häntä on makuutettu sittereissä kantamisen sijaan, eli hänet on kasvatettu ei lapsen tahtisesti, niin on tavallaan se hienon hieno lanka, ne hienovaraiset vaistot katkenneet yhteydessä lapseen ja tämä aiheuttaa useinkin sitä ettei vanhempi tulkitse lasta täysin oikein.Imetyksenkin pitäisi kestää yli uhma-iän jo silläkin perusteella että se on yleensä paras keino rauhoittaa uhmaileva lapsi.Tätähän tietenkään ne äidit eivät myönnä jotka ovat liian varhaisen vierottamisen kannalla.Mutta uskokaa pois, kyllä näin on.
     
  14. Yks mamili Vierailija

    No jaa, kyllä kai se ennen kaikkea on temperamenttikysymys, purkaako lapsi voimattomuuden tunnettaan raivoten vai jotenkin muuten. Toinen ei siedä sitä ettei pysty hallitsemaan asioita ja toinen helpommin tyytyy tilanteeseen, ehkä kiukkuaa aikansa ja sitten tyytyy kohtaloonsa. En nyt kyllä menisi tätä imetyksen kestoon suhteuttamaan tai perhepedissä nukkumiseen..kyllä kai perhepedissä nukkujia on sentään aika vähän, ollaanko me kaikki muut sitten vieraannuttu lapsistamme - en nyt kyllä ihan uskoisi.
     
  15. Aika samaa mieltä olen. Vaikka meillä perhepedissä nukutaankin, niin itse en ole nukkunut vauvana ja aika tasapainoinen tapaus tuli minustakin :)

    Minusta ap.n kesytyskonstit kuulostavat hyviltä. Ei se ole lapsen "kiukkuilusta palkitsemista" että ottaa syliin tai keksii hänelle muuta tekemistä (fyysisesti riehakoivalle mielellään fyysistä tekemistä, liikunnallista leikkiä ja mököttävälle piirtästä yms.). Se on lapsen opettamista kanavoimaan tunteensa toisin. Pidemmän päälle paljon kasvattavampaa kuin se, että laittaa tulpat korviin ja opettaa lasta tukahduttamaan olonsa. Koska tukahdutetut tunteet pyrkivät aina jollakin tavalla pintaan. Mitäs sitten, jollei ole turvallisia keinoja opittu purkausten käsittelyyn?

    Ennen tukahdutettujen ihmisten tunteet purskahtivat kouluhäiriköintinä tai isompana grillijonossa käsirysynä tai päihteiden voimalla, nykytrendien mukaan näyttävämmin ja vielä huomiohakuisemmin (perhetragediat, koulusurmat). Iso osa ennen ja edelleen kärsii sisäisesti, masennuksesta.

    Voimia vain tunteiden kanavoinnin opettamiseen! Se helpottaa kerta kerralta ja palkitsee, kun tietää, että lapsi saa kaiken aikaa enemmän eväitä maailman kohtaamiseen. Itsekin voi näyttää kiukkunsa, se on kaikille yhtä okei. Jos on paha olla, sen saa näyttää ilmeillä eikä tarvitse teeskennellä rauhallista. Teeskentely antaa vain ristiriitaisia viestejä. Mutta muistaa itsekin olla huutamatta ja sanomatta asioita joita ei tarkoita. Olla esimerkkinä. Ei aina niin helppoa todellakaan.
     
  16. justjust Vierailija

    just just. minusta tuntuisi kovin pahalta, jos omat lapseni eivät olisi minulle uskaltaneet raivota tai kiukutella. MINÄ olin heille se turvallinen aikuinen, johon kiukku uskallettiin purkaa ja minä jaksoin ottaa sen vastaan. Päiväkodissa, kerhossa jne. käyttäydyttiin aina superkuuliaisesti, joten koin olevani onnekas (näin jälkeenpäin ajatellen), että lapseni USKALTAVAT näyttää minulle kaikki tunteeni.

    Väittäisin jopa, että nämä jotka eivät ole uskaltaneet/voineet näyttää tunteitaan omille vanhemmillen, ovat juuri näitä kauhajoen tapauksia.
     
  17. Zippadaa Vierailija

    Tai sitten ne pappaikäisenä kiukuttelevat, haukkuvat, syyttävät, uhkailevat ja riehuvat netissä muita ihmisiä mollaten. Olisi ehkä uhmaikäisenä kannattanut edes sen yhden kerran karjua harmit pihalle ettei sielussa hiertäisi koko aikaa.
     
  18. pallontallaaja Vierailija

    Noh noh kyllä nyt menee liian pitkälle. Täällä on taas niin mustavalkoista tämä, joko lapsi saa raivokohtauksia tai sitten hän on liian kuuliainen. Kyllä siihen väliin nyt mahtuu muitakin vaihtoehtoja.
    On eri asia raivota kuin uhmata ja kiukutella. Jos lapsi tulee kuulluksi, nähdyksi ja ymmärretyksi niin hänen ei tarvitse lietsoa itseään turhautuneeseen raivoon eikä se silti tarkoita sitä, että lapselle ei sallita negatiivisia tunteita.

    Ei meilläkään kumpikaan muksu ole mitään hallitsemattomia raivokohtauksia koskaan saanut mutta kiukutelleet ovat kyllä.
     
  19. Kyllä näin on Vierailija

    Ei kun lapsi vaan toiselle puolelle taloa nukkumaan,sitte vierotetaan rinnasta kun ei jakseta imettää jo lapsen toisella elinkuulla, viimeistään kolmannella,laitetaan vauva sitteriin viihdyttämään itseään helistimillä ja jos huutaa niin annetaan huutaa kun keuhkot siinä vahvistuu vain.Eli mahdollisimman äkkiä äiti ja vauva eri tilaan ja kun viimein se uhma pukkaa päälle,niin ihmetellään mikä sille nyt tuli kun ei ees tunneta omaa lasta.Siis tämähän on aivan todellista totta joissain kodeissa ja kaiken kaikkiaan hyvin eurooppalainen tapa hoivata lasta.

    Onhan se selvää että se tietty yhteys katkeaa jos se ennen aikaisesti katkaistaan ja juuri uhma-iän kynnyksellä sitten helistään ensimmäistä kertaa kun tuota yhteyttä ei ole lapsen kanssa.

    Jos edes imetettäis uhma-iän ylikin, niin voin sanoa että siinä on se läheisyys ja uhma-ikäinenkin löytää rauhoituskeinon mitä pikimmin aivan eri tavoin kuin ei imettämättömät äidit löytävät uhmailijansa kanssa.Yhteiset perhepetihetket ovat myös loistava tapa rauhoittua yhdessä, koko perheenä yöhön.Luja rauha ja läheisyys,äidin voimakas läsnäolo, muodostavat hyvän kokonaisuuden mistä on pienen hyvä ponnistaa myöhempään elämään omalla tahdilla etenevän itsenäisyyden kanssa...
     
  20. mummuska Vierailija

    Eilen, 18:13
    Kyllä näin on
    "...Yhteiset perhepetihetket ovat myös loistava tapa rauhoittua yhdessä, koko perheenä yöhön.Luja rauha ja läheisyys,äidin voimakas läsnäolo, muodostavat hyvän kokonaisuuden mistä on pienen hyvä ponnistaa myöhempään elämään omalla tahdilla etenevän itsenäisyyden kanssa... "



    Kyllä näin on: puhuu toki jossain määrin tärkeää asiaa, mutta siitä yhteisestä yönukkumisesta olisin kyllä erimieltä.

    Äidillä (ja isälläkin) on oikeus omaan sänkyyn ilman lapsia, yksinkertaisesti siksi, että vanhempienkin pitää saada levätä kunnolla jaksaakseen hoitaa asiansa myös lasten suhteen.
    Vanhemmat kyllä tuntevat lastensa tarpeet myös yöiseen aikaan ja heräävät myös hoitamaan ne tarvittaessa, vaikka lapsi ei vieressä nukkuisikaan.
    Ymmärrän hyvin sellaiset yhteiset sänkyhetket kun ollaan koko perhe joskus illalla tai viikonloppu aamuna yhdessä, mutta kyllä silti jokaisen pitää oppia nukkumaan omassa sängyssään - pienenkin lapsen.
    Oma sänky ei vie lapselta yhteyttä vanhempiin pois millään tavalla kun suhteet toimivat muuten hyvin.
    Imettäminen on tietysti eräänlainen yhteyden side, mutta ei sekään ole tae hyvälle lapsi-äiti (vanhempi) suhteelle jos muut hommat eivät toimi.
    Sitäpaitsi lapsen turvalliseen ja sisältärikkaaseen elämän ympyröihin kuuluu isä yhtä tärkeänä siteenä kuin imettäjä eli äiti.
     
  21. Yks mamili Vierailija

    Juu tämä nyt menee vähän sivuoksalle, mutta en tuota perhepedissä nukkumista oikein ymmärrä..mitenkäs siinä äiti ja isä sitten - ööö- hoitavat parisuhdettaan kun pienokaiset ovat vieressä? Vai hipsivätkö sitten saunaan hoitelemaan sen puolen? Anteeksi ymmärtämättömyyteni.
     
  22. mummuska Vierailija

    Tänään, 13:28
    Yks mamili (vierailija)
    Puhut asiaa - mummuskalta jäi vai myös tuo tärkeä parisuhde huomio mainitsematta.
     
  23. Mites semmoinen äiti, joka on liian huonouninen nukkumaan lapsen kanssa samassa sängyssä ja jolta syystä tai toisesta imetys ei kertakaikkiaan onnistunut? Tai perheet, joissa lasten kanssa kotiin jääkin isä, jolta ei valitettavasti niitä tissejä taaperon imettämiseksi ja rauhoittamiseksi löydy (eikä vissiin sitten mitään keinoa oikeasti tutustua lapseensa)? Vai onko taaperoimetys-perhepetiperheissä isä vaan statistin roolissa, jolla ei kuulukaan olla oikeutta luoda äidin kanssa tasavertaisesti kiinteää suhdetta omiin pieniin lapsiinsa, kunhan auttelee äitiä, kantaa rahaa tarpeeksi taloon jotta äiti pystyy kiinnittämään koko herpaantumattoman huomionsa lapsiin ja muuten pysyy tarpeeksi taka-alalla häiritsemästä äidin ja lasten symbioosia...jotenkin tämmöinen kuva monistakin em. ideologiaa levittävistä kirjoituksista tulee. Puhutaan vain äidistä, äidin rauhoittavasta ja voimakkaasta läsnäolosta, iseistä tai isän ja lapsen suhteesta sanotaan harvoin sanaakaan. Aika surullista miesten kannalta - ja tavallaan niiden naistenkin, jotka tahtoisivat olla myös muuta kuin äitejä.

    Eurooppalaista kasvatusmallia kritisoidaan, missä sitten sijaitsee semmoinen auvola, jossa äideillä ei ole minkäänlaisia velvollisuuksia jotka riistäisivät lapsilta heidän keskeytyksettömän läsnäolonsa? Afrikassa ehkä vauvat kulkevat kantoliinassa ensimmäiset ikävuotensa kun heitä vielä on mahdollista pitää mukana työssä, mutta sysätään sitten vanhempien sisarusten hoidettavaksi, yleensä itsekin ihan keskenkasvuisen tytön jonka pikkusisarusten hoidon sijaan kuuluisi olla koulussa, jos haluttaisiin että hänellä olisi mahdollisuus joskus muihinkin elämänvalintoihin kuin äitiyteen. Tuskin monikaan köyhempien maiden perhe nukkuisi samassa sängyssä silkasta rakkaudesta lapsiaan kohtaan, jos olisi varaa toiseenkin makuuhuoneeseen.
     
  24. vossiili Vierailija

    Ei oikein natsaa.Nuorilla vanhemmilla ei taida olla ajatukset kohdallaan.Ovat ilmeisesti vapaan kasvatuksen tuotteita.Nyt heidän pikku pallerot sekoilevat kuka milläkin tavalla.Mitähän heistäkin isona tulee?Hyvinä esimerkkeinä repaleisissa rytkyissä,lökäpöksyt,moniväriset hiukset,lävistykset,vihainen tuijottava katse mustareunaisissa silmissä.Ketjussa roikkuu kaikenlaista roinaa.Taitaavat olla seuraavia sekoja.Tällasia kummajaisia kasvatetaan suomalaisissa kodeissa.
     
  25. Voi herttinen Vierailija

    Ei sohvis-vossiili oo vissiin saanu unta illalla niin ei muuta keksinyt valittamista. Mitä väliä sillä vaatetuksella on, pääasia se mitä sisältä löytyy. Usein nämä kamalan pelottavan näköiset nuoret on itse asiassa hyvin kilttejä ja rauhaarakastavia. Ei ole koiraa karvoihin katsominen. Ja jos nyt vossiili viittaa näihin ammuskelijoihin, niin ovat olleet ulkoisesti kaikin puolin erittäin asiallisen näköisiä ja oloisia tyyppejä, joista moni ei olisi ikinä uskonut.. Kun ei tuntenut ihmistä sisältä.
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti