Miten toimisit/mitä sanoisit tässä tilanteessa? (liittyy appivanhempien moukkamaiseen käytökseen)

[Badcake]

Miehen vanhemmat asuvat kaukana ja vierailut ovat aina yön yli kestäviä. Tapaamme muutamia kertoja vuodessa, joten yhdessä vietetty aika on harvinaista. Mies toivoisi, että vanhempansa keskittyisivät näillä tapaamisilla lapsenlapseensa (3v). Ja tietysti itsekin toivon, että lapsemme välit isovanhempiinsa olisivat lämpimät. No, isovanhempia ei kauheasti kiinnosta viettää aikaa lapsen kanssa, enkä siitä viitsi mieltäni pahoittaa. Mutta yksi asia meitä, sekä miestäni että minua, vaivaa aivan hirveästi.

Se, miten tämä kaksikko ollenkaan vaivautumatta tutustumaan lapseemme, selittävät joka käänteessä suu vaahdossa toisesta lapsenlapsestaan. Keskustelu kääntyy AINA tähän toiseen (lähes saman ikäiseen) lapseen ja hänen kehitykseensä, tekemisiinsä ja olemiseensa. Jos mies esim. yrittää kertoa jotain lapsemme oppimaa asiaa, alkavat hänen vanhempansa heti päälle selittää yhteen ääneen miten ritva-liisikin juuri oppi viime viikolla sitä tai tätä ja miten ihmeellistä se sitten oli. He eivät varmaan edes tajua miltä se eritoten miehestä tuntuu. Meidän lapsemme asiat eivät kiinnosta pätkääkään.

Nyt haluaisinkin kuulla mitä tekisitte vastaavassa tilanteessa? Jotenkin haluaisin avata heidän silmänsä näkemään miten loukkaavaa tuo käytös on. En kuitenkaan ole heidän kanssaan niin läheinen, että voisin esim. sanoa, että miehelleni (POJALLENNE!) olisi todella tärkeää jos olisitte edes hitusen kiinnostuneita myös toisesta lapsenlapsestanne, ettekä aina aloittaisi kertoilemaan siitä toisesta, kun mies yrittää kertoa jotain omasta lapsestaan..

Ideoita?

 

[Se toinen sisko]

Asuuko toinen lapsenlapsi isovanhempien lähellä? Tapaavatko useammin?
Millä on ihan vastaavanlainen tilanne, minulla ja siskollani samanikäiset lapset, serkukset. Samaa sukupuoltakin. Sisko asuu lähellä vanhempiamme ja luonnollisesti isovanhemmat tapaa lapsenlapsiaan useammin, ihan viikottain. Lapset on mummolassa yökylässä ja lähes päivittäin tapaavat.
Meidän lapsia tapaavat 1-3krt vuodessa.
Ja aina kun meidän lapset pääsee mummolaan, myös serkut pyydetään sinne. Aina kun tavataan vanhempien kanssa kertovat hekin, mitä seppoville ja erkkikalevi on oppineet ja mitä hassua tehneet.
Oon ajatellut, että tottakai he kertoo, kun tuntevat ne paremmin, meidän lapsia eivät tietenkään tunne kun niin harvoin tapaavat.
Lähetän mummoille edelleen valokuvat ja kertoilen lasten kuulumiset, mut en enää edes oleta,että mun lapset olis yhtä tärkeitä kun siskon lapset. Harmillistahan se on, mut toisaalta, myös inhimillistä?!

 

[Vierass]

Jos sinun vanhempasi ovat elossa, niin miehesi voisi käyttää heitä osoittamaan vanhempiesi huonon käytöksen. Joka kerran kun appivanhemmat aloittavat juttua ritva-liisistä, niin miehesi pitäisi keksiä vastaava juttu sinun vanhemmistasi ja teidän lapsestanne. Jos sinun vanhempasi ja lapsenne tekemiset aletaan mainita joka kerran ritvi-liisi kertomusten perään, niin se voisi hillitä isovanhempia ja ehkä he huomaisivat, ettei heidän juttunsa ole välttämättä kivaa kuultavaa, kun itse joutuvat kuuntelemaan vastaavaa.

 

[ap.]

Asuuko toinen lapsenlapsi isovanhempien lähellä? Tapaavatko useammin?
Millä on ihan vastaavanlainen tilanne, minulla ja siskollani samanikäiset lapset, serkukset. Samaa sukupuoltakin. Sisko asuu lähellä vanhempiamme ja luonnollisesti isovanhemmat tapaa lapsenlapsiaan useammin, ihan viikottain. Lapset on mummolassa yökylässä ja lähes päivittäin tapaavat.
Meidän lapsia tapaavat 1-3krt vuodessa.
Ja aina kun meidän lapset pääsee mummolaan, myös serkut pyydetään sinne. Aina kun tavataan vanhempien kanssa kertovat hekin, mitä seppoville ja erkkikalevi on oppineet ja mitä hassua tehneet.
Oon ajatellut, että tottakai he kertoo, kun tuntevat ne paremmin, meidän lapsia eivät tietenkään tunne kun niin harvoin tapaavat.
Lähetän mummoille edelleen valokuvat ja kertoilen lasten kuulumiset, mut en enää edes oleta,että mun lapset olis yhtä tärkeitä kun siskon lapset. Harmillistahan se on, mut toisaalta, myös inhimillistä?!

Minusta ko. käytös ei ole ollenkaan ymmärrettävää. Itse ajattelen sen niin, että aikuiset sisarukset vaihtavat lastensa kuulumiset keskenään - ei siihen tarvita mummoa ja vaaria viestintuojiksi. Ja peräänkuulutan itse aina hienotunteisuutta, se tästä puuttuu kokonaan. Myös sinun kertomuksesi ihmisiltä. Eikö pitäisi päinvastoin ajatella, että nyt kun niin harvoin nähdään niin annan täyden huomion näille lapsille, joita en juuri tapaa? Taikka että haluan nyt keskittyä NÄIDEN/TÄMÄN lapsen asioihin ja kehitykseen, kun näemme niin vähän.

Tuo olisi aikuismaista ja samalla ajattelevan ihmisen tapa toimia.

 

["sipsi"]

Entäpä jos sanoisitte, että "juu, ollaan jo ritva-liisin vanhemmilta nuo asiat kuultu." ja hymyilisitte nätisti päälle.

 

[Kissa pöydälle nostaja]

Jos sinun vanhempasi ovat elossa, niin miehesi voisi käyttää heitä osoittamaan vanhempiesi huonon käytöksen. Joka kerran kun appivanhemmat aloittavat juttua ritva-liisistä, niin miehesi pitäisi keksiä vastaava juttu sinun vanhemmistasi ja teidän lapsestanne. Jos sinun vanhempasi ja lapsenne tekemiset aletaan mainita joka kerran ritvi-liisi kertomusten perään, niin se voisi hillitä isovanhempia ja ehkä he huomaisivat, ettei heidän juttunsa ole välttämättä kivaa kuultavaa, kun itse joutuvat kuuntelemaan vastaavaa.

Mielestäni ei kannata alkaa pelaamaan mitään peliä tyyliin "kun minä toimin näin, he varmaan hoksaavat tehdä noin jne". Lopputuloksesta ei ole varmuutta ja asia jää ilmoille pitkäksi aikaa teitä vaivaamaan. Toisia ihmisiä on erittäin hankala ohjailla ilman sanoja. Aloittaja tietää itsekin kuinka tuo tilanne tulisi hoitaa. Epämiellyttävän tilanteen ratkaiseminen on harvoin miellyttävää, ei mielestäni hyödytä etsiä oikoteitä. Kissa pöydälle ja puhutte appivanhempien kanssa siitä miltä teistä tuntuu. Tuskinpa he ilkeyttään noin toimivat.

 

[Vierass]

Mielestäni ei kannata alkaa pelaamaan mitään peliä tyyliin "kun minä toimin näin, he varmaan hoksaavat tehdä noin jne". Lopputuloksesta ei ole varmuutta ja asia jää ilmoille pitkäksi aikaa teitä vaivaamaan. Toisia ihmisiä on erittäin hankala ohjailla ilman sanoja. Aloittaja tietää itsekin kuinka tuo tilanne tulisi hoitaa. Epämiellyttävän tilanteen ratkaiseminen on harvoin miellyttävää, ei mielestäni hyödytä etsiä oikoteitä. Kissa pöydälle ja puhutte appivanhempien kanssa siitä miltä teistä tuntuu. Tuskinpa he ilkeyttään noin toimivat.

Voihan sitä aina kokeilla, jos luonnistuu (oman luonteen vastaisesti ei kannata toimia). Jos ei näytä olevan apua, niin ei kannata jatkaa.

Jotkut eivät tajua puheesta, vaikka kuinka sanoisi ja nostaisi kissan pöydälle, kun eivät suostu käsittämään, että tilanne on loukkaava tms. Mulle itselle on jäänyt varhaislapsuudesta mieleen oma ruokailuun liittyvä huono tapa. Vasta kun äitini toimi samoin, niin tajusin miten hölmösti käyttäydyin ja lopetin tapani välittömästi.

 

[tasan ei käy]

Meillä vastaavaa. Miehen sisko asuu anopin naapurissa ja hänellä on 2 meidän esikoista vanhempaa lasta. Koko esikoisemme elinajan (7v tähän mennessä) ollaan vertailtu anopin toimesta että miten "meidän lapset" tarkoittaen miehen siskon lapsia ovat niin paljon olleet aina edellä kehityksessä, osanneet kaiken aina paremmin ja nuorempana ja meidän lapsi ei ole mitään. Välimatkaa on 200km, usein ei nähdä. Joskus on pyydetty appivanhempia lapsenvahdiksi (mm kaverin häät olivat vain aikuisille tarkoitetut), mutta appivanhempien mielestä meidän olisi pitänyt tuoda lapsemme (esikoisen lisäksi pari vuotta nuorempi sisarus) heille, kun he eivät jaksa meille asti ajaa. Häät olivat meidän kotipaikallamme. Eli meille olisi yksien häitten vuoksi tullut ajomatkaa 800km, heille olisi tullut mahdollisuus viettää viikonloppu lastenlasten kanssa ja 400km. Mutta kun anoppi on niin väsynyt, hoitaa miehen siskon lapsia arkisin ja valittelee miten rankkaa miehen siskolla onkaan, tekee töitä (arkisin ma-pe klo 8-16) ja on pienet lapset (12v ja 9v). Meillä on tosiaan 7v ja 5v, minä teen 3vuorotyötä ja ei ole ilmaista lastenvahtia käytettävissä kuten miehen siskolla.

Kun menemme käymään miehen vanhemmilla on ne siskon lapset siellä sitten pitämässä huolen ettei vaan pääse unohtumaan heidän olemassa olo, turha meidän lasten toivoa että saavat mummun ja paapan kanssa mitään tehdä kun serkut menee ohi (onhan isoista lapsista enemmän toki apua). No onneksi ei ennen joulua tarvitse mennä, nyt anoppi kun on kustantanut miehen siskon perheineen parin viikon lomalle ulkomaille. Ei puhettakaan että meille koskaan vastaavia olisi tarjonnut tai kustantanut. Mutta mehän ollaan, anopin omin sanoi, itse tehty lapsemme, meidän pitää heistä itse huolehtia. Ehkäpä anoppi on ollut sitten miehen siskolla mukana lapsia tekemässä, ohjeita antamassa jne?

 

[vierass]

Ritvi-liisi on varmaan osa heidän päivittäistä elämäänsä, eivätkä he osaa yksinkertaisesti muusta puhua. Huomaat varmaan ihan saman ilmiön, kun tapaat muita samanikäisten vanhempia, kuinka se menee helposti lasten taitojen vertailuksi ja yritetään panna paremmaksi. Nyt kysyseessä on vaan vanhempien tilalla ne isovanhemmat.

Huomaisin äitini juttelevan paljon samaan tapaan veljen lapsista, hän hoiti heitä ihan päivittäin päiväkodin sijaan. Ensin olin hieman loukkaantua tuosta, mutta sitten hoksasin tuon hieman huvittavankin puolen.

 

[mhuhah]

Voin kertoa, että näin lapsettomana ihmisenä teidän loukkaantumisenne kuulostaa aika.. noh naiivilta ja lapselliselta. Ei tuollaista pysty käsittämään, pitäisi varmaan itsellä olla se pikkulapsi, jotta pystyisi.

Mä voin kuvitella itseni keskustelemassa noin. Koska tunnen yhden lapsen ja tekemisensä hyvin, ja koen että se on siis puheenaihe, se että joku toisen lapsi on oppinut jotain. Joka on kiinnostava, ja sitä on hauska vertailla, ja on myös hauskaa kertoa, mitä se itse tuntema lapsi on oppinut tau letkauttanut. Olen pitänyt kyseisiä hetkiä aikuisten normaalina vuorovaikutuksena, johon pätee vastavuoroisuus, enkä sen kohdepariskunnan lapsen yksityisenä ja pyhänä ylistyshetkenä.

Voin nyt jotenkin keinotekoisesti YRITTÄÄ ymmärtää, että joku saattaa tuollaisesta loukkaantua, mutta kyllä kaikki sympatiat appi- ja isovanhemmille jotka todennäköisesti yrittää vaan olla puheliaita vieraita, kertoa omasta elämästään (johon se toinen lapsi kuuluu) ihmisille, joita harvoin näkee.

Ei millään pahalla, mutta yrittäkää välillä nähdä sen oman vanhemmuuskuplan ulkopuolelle. Voin luvata, että tulee kyllä täyslaidallinen mitä helv--- hämmennystä jos meette tosta avautumaan....

 

[Vierass]

Just tuota tarkoitin, mitä mhuhah edellä sanoi. Vaikka asian kuinka selittäisi, niin henkilö ei voi tajuta toimivansa millään tapaa väärin. Vasta kun itse tulee samaan tapaan ohitetuksi ja mitätöidyksi, voi ymmärtää, että hyvää tarkoittava jutustelu voidaan kokea loukkaavana.

 

[tasan ei käy]

Voin kertoa, että näin lapsettomana ihmisenä teidän loukkaantumisenne kuulostaa aika.. noh naiivilta ja lapselliselta. Ei tuollaista pysty käsittämään, pitäisi varmaan itsellä olla se pikkulapsi, jotta pystyisi.

Mä voin kuvitella itseni keskustelemassa noin. Koska tunnen yhden lapsen ja tekemisensä hyvin, ja koen että se on siis puheenaihe, se että joku toisen lapsi on oppinut jotain. Joka on kiinnostava, ja sitä on hauska vertailla, ja on myös hauskaa kertoa, mitä se itse tuntema lapsi on oppinut tau letkauttanut. Olen pitänyt kyseisiä hetkiä aikuisten normaalina vuorovaikutuksena, johon pätee vastavuoroisuus, enkä sen kohdepariskunnan lapsen yksityisenä ja pyhänä ylistyshetkenä.

Aika hassua että meillä on tuttavapariskuntia, joilla on lapsia ja he eivät koe tarpeeksi kertoilla omien lastensa oppimisia tai letkautuksia. Ehkä koska lapset ovast samanikäisiä kuin meilläkin niin "samassa veneessä ollaan" eikä tarvitse kertoilla mitään pikkukivoja juttuja saati vertailla mitään. Toki joskus sitten jutellaa että "onko teillä ollut tällaistä" mutta pääosa tapaamisista kyllä menee ihan muissa teemoissa kuin lasten ympärillä pyörien. Kaikkein oudointa olisi jos joku lapseton tuttu alkaisi kertoa jonkun meille vieraan lapsen letkautuksista ja kehityksestä. Onneksi ei ole sellaisia ystäviä joitten tarvisi päteä sitten muitten lapsilla kun omia ei ole.

 

[leikki leikkinä]

Voin kertoa, että näin lapsettomana ihmisenä teidän loukkaantumisenne kuulostaa aika.. noh naiivilta ja lapselliselta. Ei tuollaista pysty käsittämään, pitäisi varmaan itsellä olla se pikkulapsi, jotta pystyisi.

Sua ei varmastikaan loukkaa tai ärsytä sitten jos vaikkapa kerron hauskoja juttuja mitä lapsettomalle työkaverilleni on sattunu. Ai sä nukuit aamulla kello 10 asti? No mun kaveri Tommi nukkuu joka viikonloppu vähintään kello 11 asti ja harvoin nousee sängystä ennen kello 12 ylös. Ai sä tykkäät kaikessa rauhassa lukea kirjaa ja juoda kaakaota iltaisin nojatuoliin käpertyneenä kun kukaan ei häiritse? No toi mun kaveri Laura tekee ihan samaa nyt kun se sai kirjoitettua väikkärin valmiiksi ja sen esikoisromaani muuten odottaa jo julkaisuaan, moni kustantaja on siitä todella kiinnostunut!

Niin tai mitäpäsä sitten kuuluu sinkkukavereilleni. Sä kävit eilen baaarissa parin kaverin kanssa ja hauskaa oli. Olitkos jo kuullut sitä kun se sinkku-Susanna lähti baariin ja sai sitten kupan ja herpeksen ja seuraavana päivänä vielä joutui hakemaan jälkiehkäisypillerit eikä muista monenko miehen kanssa oli touhunnut. Niin ja jos sulla meni 100 euroa viimeeksi baarireissulle niin yhdellä Tuulalla meidän töistä meni peräti 200euroa ja lisäksi varastettiin lompakko ja ajatteles paljonko maksaa sitten kaikkien korttien uusiminen? No sulla ei kovin montaa korttia edes taida olla joten mistäs sinä sen tietäisit...

Ai sä tykkäät käyttää rahat vaatteisiin vai? Sä löysit noin kivat saappaat kenkäkaupasta, no yks Mirkku löysi melkein samanlaiset mutta ne olikin parempaa merkkiä ja maksoivat vain murto-osan siit mitä sä maksoit noista saappaista. Ai tollaisen käsilaukun ostit, ei taida olla edes nahkaa vai onko, katos kun Lotta osti viimeeksi laukun niin se oli vasikan mahalaukun sisäpuolen nahkaa erikoiskäsiteltynä, ihan varta vasten Lotalle tehtynä. Sulla ei taida sellaista olla?

Vai olet jumpassa alkanut käymään, no ei kyllä susta huomaa. Mä olen käynyt jo neljä kertaa ja ohjaajakin kehui miten kehittynyt minä olen ja kuule spagaatit ja spiraalit taipuu tosta noin vain ja pari kärrynpyörää tuli just heitettyä volttiharjoitusten jälkeen noin vain vaikka mitään en ole kymmeneen vuoteen tehnyt? Eikö sulta taivu spagaati? Ootko koittanut edes? Ootko vähän kankea jos et osaa... Paljonko nousee penkistä? Ihan oikeasti että niin vähän? Onko sun valmentaja huono vai missä vika? Etkö treenaa riittävästi? Kannattaisi sunkin vähän nyt miettiä mitä syöt ja miten treenaat jos ei tulosta ala tulla...

Ja hei, eihän näistä puheista pidä loukkaantua, vähänkö sä oot lapsellinen!

 

[mhuhah]

Aika hassua että meillä on tuttavapariskuntia, joilla on lapsia ja he eivät koe tarpeeksi kertoilla omien lastensa oppimisia tai letkautuksia. Ehkä koska lapset ovast samanikäisiä kuin meilläkin niin "samassa veneessä ollaan" eikä tarvitse kertoilla mitään pikkukivoja juttuja saati vertailla mitään. Toki joskus sitten jutellaa että "onko teillä ollut tällaistä" mutta pääosa tapaamisista kyllä menee ihan muissa teemoissa kuin lasten ympärillä pyörien. Kaikkein oudointa olisi jos joku lapseton tuttu alkaisi kertoa jonkun meille vieraan lapsen letkautuksista ja kehityksestä. Onneksi ei ole sellaisia ystäviä joitten tarvisi päteä sitten muitten lapsilla kun omia ei ole.

Tätä juuri tarkoitin... Katsos kun lapsettomille (ja normaalilla itsetunnolla varustetuille vanhemmille) nuo keskustelut eivät ole pätemistä. (Naurattaa, että jonkun aivot voi olla niin kertakaikkisen vauvaääliöityneet, että niin kuvittelee) Vaan juttelua, puhelua, aikuisten keskustelua ja lapsien hauskoille jutuille nauramista. Onhan lasten kasvaminen ja kehittyminen nyt mielenkiintoista puuhaa, ja onnekseni tunnen vanhempia, joiden maailma ei pyöri sen oman lapsen navan ympärillä, vaan keskustelevat asiasta juuri kuvaamallani tavalla.

Joo, lapsilla päteminen... Vähän kun pätis koirillaan tms. Eipä ole tapana päteä, mutta eiköhän tässä maailmassa ole pätemisen aiheet sellaisia, joiden saavuttaminen vaatii muutakin kuin sen, että päättää asian saada ja 9kk päästä se rääkyy sängyssä.
Mutta kouluttamattomalle sossumammalle joka asuu Riihimäkeläisessä kaupungin vuokrayksiössä se varmaan on sitten elämän isoin saavutus se nyytti. Hyvä toisaalta, että jokainen voi saada elämässään kykyjensä mukaan jotain, vaikka ei olekaan niin kauhalla annettu.

Haarat osaa kai levittää jokainen.

 

[mhuhah]

Sua ei varmastikaan loukkaa tai ärsytä sitten jos vaikkapa kerron hauskoja juttuja mitä lapsettomalle työkaverilleni on sattunu. Ai sä nukuit aamulla kello 10 asti? No mun kaveri Tommi nukkuu joka viikonloppu vähintään kello 11 asti ja harvoin nousee sängystä ennen kello 12 ylös. Ai sä tykkäät kaikessa rauhassa lukea kirjaa ja juoda kaakaota iltaisin nojatuoliin käpertyneenä kun kukaan ei häiritse? No toi mun kaveri Laura tekee ihan samaa nyt kun se sai kirjoitettua väikkärin valmiiksi ja sen esikoisromaani muuten odottaa jo julkaisuaan, moni kustantaja on siitä todella kiinnostunut!

Niin tai mitäpäsä sitten kuuluu sinkkukavereilleni. Sä kävit eilen baaarissa parin kaverin kanssa ja hauskaa oli. Olitkos jo kuullut sitä kun se sinkku-Susanna lähti baariin ja sai sitten kupan ja herpeksen ja seuraavana päivänä vielä joutui hakemaan jälkiehkäisypillerit eikä muista monenko miehen kanssa oli touhunnut. Niin ja jos sulla meni 100 euroa viimeeksi baarireissulle niin yhdellä Tuulalla meidän töistä meni peräti 200euroa ja lisäksi varastettiin lompakko ja ajatteles paljonko maksaa sitten kaikkien korttien uusiminen? No sulla ei kovin montaa korttia edes taida olla joten mistäs sinä sen tietäisit...

Ai sä tykkäät käyttää rahat vaatteisiin vai? Sä löysit noin kivat saappaat kenkäkaupasta, no yks Mirkku löysi melkein samanlaiset mutta ne olikin parempaa merkkiä ja maksoivat vain murto-osan siit mitä sä maksoit noista saappaista. Ai tollaisen käsilaukun ostit, ei taida olla edes nahkaa vai onko, katos kun Lotta osti viimeeksi laukun niin se oli vasikan mahalaukun sisäpuolen nahkaa erikoiskäsiteltynä, ihan varta vasten Lotalle tehtynä. Sulla ei taida sellaista olla?

Vai olet jumpassa alkanut käymään, no ei kyllä susta huomaa. Mä olen käynyt jo neljä kertaa ja ohjaajakin kehui miten kehittynyt minä olen ja kuule spagaatit ja spiraalit taipuu tosta noin vain ja pari kärrynpyörää tuli just heitettyä volttiharjoitusten jälkeen noin vain vaikka mitään en ole kymmeneen vuoteen tehnyt? Eikö sulta taivu spagaati? Ootko koittanut edes? Ootko vähän kankea jos et osaa... Paljonko nousee penkistä? Ihan oikeasti että niin vähän? Onko sun valmentaja huono vai missä vika? Etkö treenaa riittävästi? Kannattaisi sunkin vähän nyt miettiä mitä syöt ja miten treenaat jos ei tulosta ala tulla...

Ja hei, eihän näistä puheista pidä loukkaantua, vähänkö sä oot lapsellinen!

No keskustelun sävyhän nyt on ihan eri asia! Ei mun nähdäkseni ap sanonut, että mamma toteaa aina kuinka se toinen lapsi on NIIN PALJON PAREMPI, vaan tuo keskusteluun sen aspektin, että joo se pirjo-perttikin oppi viime viikolla kävelemään. Ja jos TUO jota kuta loukkaa, niin saa kyllä mennä itseensä ja miettiä, mikä siinä omassa lapsessa on sitten itsensä mielestä vikana jos ei moista keskustelua osaa normaalina ottaa ilman, että saa äitinä kolauksen itsetuntoonsa ja loukkaantuu lapsensa puolesta.

Onneksi tunnen muunlaisia ihmisiä kuin te, joilla ei ole muuta elämää kuin projisoida kaiken mahdollisen oman lapsensa kautta. Hankkikaa vaikka työ tai harrastus, niin on jotain muutakin..

 

["Aino"]

Kun miehesi vanhemmat menevät kotiin, niin puhuvatko he siellä teidän lapsesta samallatavalla "suu vaahdossa"? Joillain ihmisillä on sellainen tapa.

 

[Mamimami82]

Ap:n ongelma on selkeästi se, että lapsi ja isovanhemmat ei tunne toisiaan koska ei ole mahdollisuutta viettää aikaa niin paljon keskenään.. Voisitteko vaikka seuraavalla kerralla pyytää heitä olemaan lapsen seurana, kun käytte asioilla ja muuta, joka lisäisi yhdessäoloa?

Muuhun keskusteluun ei voi muuta kun pyöritellä silmiä! Olen kohtalaisen aktiivinen äiti jolla on omanikäisiä äitikavereita melkein päivälleenkin samanikäisin lapsin. Ja me tosiaan keskustellaan ja kerrotaan kaikkea, mitä joku lapsi on oppinut ja sanonut ja vaikka mitä! Ja lapsettomat saa kertoa tuttavalapsistaan, ollaan oltu vaan porukalla iloisia että ei hätistetä lapsettomia ystäviä näillä jutuilla ja hauska kuulla aina kun on joku lapsi jotain sujuvaa sanonut Ja ei ole KOSKAAN tullut mieleen, että tää vois olla jollekin jotain loukkaavaa? Pakko sanoa, että itsellenikin tulee mieleen se, että joillain ne lapset täyttää ne omien saavutusten aukot, ja siitä ihanasta lapsen kasvusta tulee jotain alitajuista ja pikkusieluista kilpailua. Me ollaan kaveriporukassa hyvissä töissä, joten lapset saa kasvaa omaa tahtiaan eikä odoteta niiltä mitään suorittamista, omaa tahtiaan saavat tutustua ihmisenä olemiseen ap:n tunteita en vähättele, enkä muidenkaan, mutta yrittäkää vähän miettiä olisiko ongelman juuri kuitenkin jossain muualla, kuin luulette.

 

[vieras*]

Saan kuulla veljenlapsen kuulumiset vanhemmiltani ja veljeni taas saa kuulla siskonlapsensa kuulumiset vanhemmiltani. En osaa tulikita tuota välinpitämättömyydeksi kumpaakaan lasta kohtaan.

Teette kärpäsestä härkäsen, aikuiset ihmiset taisetelevat vanhempiensa huomioista...

 

[mhuhah]

Toivon tosiaan että suurin osa tähän ketjuun vastanneista on omituisia ääritapauksia, eikä edusta äitejä noin niinkun isossa mittakaavassa.

 

[Hehheeh]

Tätä juuri tarkoitin... Katsos kun lapsettomille (ja normaalilla itsetunnolla varustetuille vanhemmille) nuo keskustelut eivät ole pätemistä. (Naurattaa, että jonkun aivot voi olla niin kertakaikkisen vauvaääliöityneet, että niin kuvittelee) Vaan juttelua, puhelua, aikuisten keskustelua ja lapsien hauskoille jutuille nauramista. Onhan lasten kasvaminen ja kehittyminen nyt mielenkiintoista puuhaa, ja onnekseni tunnen vanhempia, joiden maailma ei pyöri sen oman lapsen navan ympärillä, vaan keskustelevat asiasta juuri kuvaamallani tavalla.

Joo, lapsilla päteminen... Vähän kun pätis koirillaan tms. Eipä ole tapana päteä, mutta eiköhän tässä maailmassa ole pätemisen aiheet sellaisia, joiden saavuttaminen vaatii muutakin kuin sen, että päättää asian saada ja 9kk päästä se rääkyy sängyssä.
Mutta kouluttamattomalle sossumammalle joka asuu Riihimäkeläisessä kaupungin vuokrayksiössä se varmaan on sitten elämän isoin saavutus se nyytti. Hyvä toisaalta, että jokainen voi saada elämässään kykyjensä mukaan jotain, vaikka ei olekaan niin kauhalla annettu.

Haarat osaa kai levittää jokainen.

Kyllä se oma lapsi on jokaiselle äidille ja isälle elämän suurin saavutus ja rakkaus. Teksistäsi huomaa, ettei sinulla (ainakaan toivottavasti!) ole lapsia.

Ps. Mieheni ja minä olemme korkeastikoulutettuja, asumme uudessa juuri rakentamassamme omakotitalossa ulkomailla, vuosipalkka minulla on 50 000e, ja miehelläni vuodesta riippuen 150-200 000e. Eli ei tarvitse olla kouluttamaton, köyhä ja syrjäytynyt pitääkseen omaa lasta elämän parhaana suorituksena.

 

[huoh !]

Meillä vähän samantyyppinen tilanne... minä ja mieheni odotamme poikaa. Anoppini uuden miehen poika puolisoineen odottaa taasen tyttö. Asumme lähekkäin niinkuin tämä toinenkin pari mutta aina saamme kuulla kuinka ne toiset saa tytön ja kuinka kauniita ultrakuvia ovat tuoneet näytille jne. Kyrsii ihan pirusti ! Varsinkin kun mieheni on äitinsä ainoa lapsi ja silti tuntuu että että tämä syntyvä tyttö on tärkeämpi. He ovat jopa saaneet lahjoja mutta me emme -.-

 

[Vierass]

Siis lapsihan on tuossa tilanteessa tärkein. Lapselle on tärkeää, että hänen saavutuksensa huomataan. Jos isovanhemmat huomioivat lasta riittävästi ja siinä sivussa kertovat ritva-liisin kuulumiset, niin se on ok. Mutta jos lapsi tuo legorakennelmansa isovanhemmille nähtävksi ja knnustavien kommenttien sijasta saakin kuulla, miten hienoja rakennelmia ritva-liisi on tehnyt ja lapsen rakennelma jätetään täysin huomiotta, niin siitä voi jopa lapsen itsetunto latistua, jos vierailu kestää paria päivää pitempään ja tapahtuu useamman kerran vuodessa.

 

["Vieraana"]

Lapsista puhuminen ei tosiaan ole mitään pätemistä, ihme käsitys. Myös lapsettomat saavat puhua lapsista. Tälläkin palstalla usein todettu ettei kaikki joilla lapsia, pidä sitä elämänsä suurimpana saavutuksena suinkaan! Riippuu ihan henkilöstä.
Minä sanoisin suoraan appivanhemmille ettei tunnu kivalta kun ette kiinnitä huomiota myöskin meidän lapseen.

 

[hyh]

Kyllä se oma lapsi on jokaiselle äidille ja isälle elämän suurin saavutus ja rakkaus. Teksistäsi huomaa, ettei sinulla (ainakaan toivottavasti!) ole lapsia.

Ps. Mieheni ja minä olemme korkeastikoulutettuja, asumme uudessa juuri rakentamassamme omakotitalossa ulkomailla, vuosipalkka minulla on 50 000e, ja miehelläni vuodesta riippuen 150-200 000e. Eli ei tarvitse olla kouluttamaton, köyhä ja syrjäytynyt pitääkseen omaa lasta elämän parhaana suorituksena.

Kai se on jokaiselle suurin rakkaus, mutta kyllä on epävakaata pitää lapsensa kehitystä jonain kilpailuna. Jos se että naapuri kertoo lapsenlapsensa oppineen kävelemään samalla, kun itse kerrot että oma kerttu-jorma kävelee, saa sinut jotenkin sijoiltasi, ei lupaa hyvää lapsen turvallisen kasvuympäristön ja tulevaisuuden kannalta.

Lapsi kyllä aistii tuollaiset asiat. Ja vanhempien ei tule projisoida omia epävarmuuksiaan lapsiin varsinkin, kun on ihan luonnollista että he kehittyvät omaan tahtiin.

Kuulostatte sitäpaitsi myös yököttävän itsekkäiltä. Eikö tule mieleen vaikka onnitella tai olla vaan onnellinen sen toisen lapsen puolesta, eikä kateellisena kyräillä? Tällaisetkin huonot tavat lapsi oppii vanhemmiltaan. Kateus ei kaunista ketään.

Onneksi itse tunnen vain ihmisiä, jotka osaavat aidosti iloita myös TOISTEN lapsen kasvusta, eikä olla heti hullu kateellinen psykopaatti kun joku toinen taapero oppi uuden sanan... Onni heidän lapsillaan, kasvavat ehjiksi ihmisiksi

 

["Focus"]

Mun kummit keskittyivät aikoinaan meillä käydessään kertomaan toisten kummilastensa tekemisistä. Eivät suinkaan kysyneet minun kuulumisiani tai olleet kiinnostuneita minun saavutuksistani. Esim. "Sain tosi hyvän todistuksen", johon kummitäti "Minna oli luokan paras ja sai stipendin, nyt menee ratsastusleirille, se on niin hyvä hevosten kanssa ja viuluakin soittaa tosi hyvin jajaja..."

Ymmärrän hyvin ap:n ärtymyksen. Tuo on huonoa käytöstä appivanhemmilta. Pitää joskus malttaa keskittyä toiseen, eikä vaan tyrkyttää omia juttujaan. Etenkin, kun on kyse lapsesta, jonka kuuluisi saada edes joskus isovanhempien huomio.

"mhuhahille" vielä sen verran, että kyllä lapseni on minullekin elämäni tärkein asia, jonka rinnalla korkeakoulututkinnot ja työelämän menestykset kalpenevat kirkkaasti. Mutta kun ollaan aikuisten kesken, mieluiten puhun jostain ihan muusta kuin lapsista. Varsinkin, kun se niin helposti menee tavalla tai toisella nokitteluksi, kun aina jonkun lapsi on jotenkin niin ihmeellisesti tehnyt jotain. Meidän lapsi se vasta ihmeellisesti osaakin kaikkea , mutta en halua ruveta sillä leveilemään ja kenties pahoittamaan jonkun toisen mieltä. Kannattaisi muuten kirjoittaa vähän kauniimmin muista ihmisistä: tarpeetonta, pikkunäppärää nokkeluutta tuollaiset "haaran levitys"-kommentit.