Miten toimisit/mitä sanoisit tässä tilanteessa? (liittyy appivanhempien moukkamaiseen käytökseen)

[mhuhah]

[QUOTE="Focus";30438685]
"mhuhahille" vielä sen verran, että kyllä lapseni on minullekin elämäni tärkein asia, jonka rinnalla korkeakoulututkinnot ja työelämän menestykset kalpenevat kirkkaasti. Mutta kun ollaan aikuisten kesken, mieluiten puhun jostain ihan muusta kuin lapsista. Varsinkin, kun se niin helposti menee tavalla tai toisella nokitteluksi, kun aina jonkun lapsi on jotenkin niin ihmeellisesti tehnyt jotain. Meidän lapsi se vasta ihmeellisesti osaakin kaikkea , mutta en halua ruveta sillä leveilemään ja kenties pahoittamaan jonkun toisen mieltä. Kannattaisi muuten kirjoittaa vähän kauniimmin muista ihmisistä: tarpeetonta, pikkunäppärää nokkeluutta tuollaiset "haaran levitys"-kommentit.[/QUOTE]


Juu, jos todetaan että "päteä toisen lapsilla kun ei omia ole" niin teen kyllä harvinaisen selväksi, että kyseinen väite on ihan absoluuttisen absurdi siinä mielessä, että jos haluaisin lapsilla päteä niin vääntäisin sen tortun. Olisi puolet helpompaa kuin yrittää päteä jonkun toisen lapsella. Eli, kuten minä ja moni tässä keskustelussa totesi, normaali-ihmisen päässä lapsista puhuminen ei ole pätemistä.

Ne on lapsia, joka ikisen ihmisen hienoimpia saavutuksia varmaan joo, mutta ei mitään astronauttihommaa, jolloin ulkopuoliselle jäis se rooli päteä toisten lasten kautta. Että siinä mielessä voin sanoa, että osaisin kyllä levittää haarani, jos kiinnostaisi.

Kiitoksia pikkunäppäryyden huomioimisesta, mutta tarpeetonta se ei ollut.

 

[viera.s]

[QUOTE="Focus";30438685]
"mhuhahille" vielä sen verran, että kyllä lapseni on minullekin elämäni tärkein asia, jonka rinnalla korkeakoulututkinnot ja työelämän menestykset kalpenevat kirkkaasti. Mutta kun ollaan aikuisten kesken, mieluiten puhun jostain ihan muusta kuin lapsista. Varsinkin, kun se niin helposti menee tavalla tai toisella nokitteluksi, kun aina jonkun lapsi on jotenkin niin ihmeellisesti tehnyt jotain. Meidän lapsi se vasta ihmeellisesti osaakin kaikkea , mutta en halua ruveta sillä leveilemään ja kenties pahoittamaan jonkun toisen mieltä.[/QUOTE]

En minä kyllä oikein tällaista asennetta ymmärrä. Miten siitä nyt voi pahoittaa mielensä, jos toisen lapsi on jossain (tai vaikka kaikessa!) erityisen taitava. Miten lapsen tekemisistä kertominen on nokittelua?

Minä rakastan lastani ehdoitta, oppi hän sitten kävelemään tai vaikka lukemaan ystäväpiirin lapsista ensimmäisenä tai viimeisenä. En todellakaan pahoita mieltäni muiden lasten ihmesaavutuksista, kivahan sellaisista on kuulla. Aivan tavallisen kehityksen jatkuvan raportoimisen kuunteleminen voisikin olla vähän tylsää.

Lapsi ei ole saavutus, hän on yksilö ja rakas sellaisena kuin on. Kuulostaa sen lapsen kannalta surulliselta, jos vanhemmat suree sitä kun oma lapsi ei ole niin taitava kuin työkaverin mirkkumaaria.

Mutta aloituksesta vielä. Jotkut nyt on sosiaalisesti vähän kömpelöitä. Minusta ei ole mitään pahaa, jos kertoo sen toisen lapsenlapsen kuulumisia, mutta jos unohtavat huomioida teitä ja kysellä teidän asioistanne lisää, aina vaan pajattaen omia juttujaan, niin onhan se pikkuisen tökeröä. Tuskin kuitenkaan pahantahtoista. Kun käytte tosi harvoin, olette miehen vanhemmille melko vieraita, joten ehkä he koittavat vaan keskittyä keskustelun ylläpitämiseen. Vuorovaikutus ei ole silloin sellaista rennon vastavuoroista.

 

[rfcx]

Lähinnä kehottaisin miestä kertomaan tunteistaan vanhemmlleen. Ehkä hän on jopa tehnyt niin mutta tuloksetta. Siinä tapauksessa yrittäisin miestä pääsemään pettymyksen/turhautumisen yli jota hänen vanhempansa aiheuttavat. Vaihtoehtoisesti niitä tunteita kannattaa käsitellä jonkun muun esim. läheisen ystävän kanssa.

Itse todennäköisesti lakkaisin puhumasta lapsesta. En ehkä kommentoisi myöskään vanhempien puhuessa toisesta lastenlapsestaan, korkeintaan "hmm", "jaa". Kaikki ihmiset eivät vaan pysty näkemään omia virheitää tai loukkaavaa käytöstään vaikka sen yrittäisi sanoa suoraan tai hienotunteisesti.

 

[mhuhah]

Itse todennäköisesti lakkaisin puhumasta lapsesta. En ehkä kommentoisi myöskään vanhempien puhuessa toisesta lastenlapsestaan, korkeintaan "hmm", "jaa". Kaikki ihmiset eivät vaan pysty näkemään omia virheitää tai loukkaavaa käytöstään vaikka sen yrittäisi sanoa suoraan tai hienotunteisesti.

Kuulostaa tosi terveeltä ympäristöltä kasvaa... Hyi että. Itse pitäisin kyllä huolta, että minun lapseni kuulisi minun kehuvan ja olevan kiinnostunut ja onnellinen muiden ihmisten (lapsien) asioista ja saavutuksista. Ihana iso, kateellinen perhe saadaan tuollaisilla teeseillä kasvatettua.

Jos asenne on tuo, niin olisiko mahdollista että näillä joilla on siskoja ja velipuolia jne. lapsineen joista tunnutaan tykkäävän enemmän... Niin olisiko mahdollista, että he ovat vaan mukavampia ihmisiä kun te, jotka kyttäätte että saatteko kaiken saman, kuin muut? Koska kiittämättömyys, kateus ja nihkeys kyllä paistaa läpi. Harmi, että lapsi on tässä kaikessa uhri.

 

[rfcx]

Kuulostaa tosi terveeltä ympäristöltä kasvaa... Hyi että. Itse pitäisin kyllä huolta, että minun lapseni kuulisi minun kehuvan ja olevan kiinnostunut ja onnellinen muiden ihmisten (lapsien) asioista ja saavutuksista. Ihana iso, kateellinen perhe saadaan tuollaisilla teeseillä kasvatettua.
.

Ei kai lapsi niiden vanhempien (siis isänsä vanhempien kanssa) kasva. He eivät mitä ilmeisimmin ole lapsen kasvuympäristöä.

Varmasti he ovat vaikuttaneet ap miehen ja lasten isän kasvuymäristöön ja todennäköisesti myös hänen tapaansa käsitellä tunteita, mutta se on minusta asia jolle ei valitettavasti voi juuri mitään muuta kuin yrittää päästä siitä yli ja eteenpäin tavalla tai toisella.

 

[rfcx]

Itse todennäköisesti lakkaisin puhumasta lapsesta. En ehkä kommentoisi myöskään vanhempien puhuessa toisesta lastenlapsestaan, korkeintaan "hmm", "jaa". Kaikki ihmiset eivät vaan pysty näkemään omia virheitää tai loukkaavaa käytöstään vaikka sen yrittäisi sanoa suoraan tai hienotunteisesti.

En kyllä ymmärrä mistä puhut, mutta ehkä minun ei tarvitsekaan.

 

[hyh]

Ei kai lapsi niiden vanhempien (siis isänsä vanhempien kanssa) kasva. He eivät mitä ilmeisimmin ole lapsen kasvuympäristöä.

Varmasti he ovat vaikuttaneet ap miehen ja lasten isän kasvuymäristöön ja todennäköisesti myös hänen tapaansa käsitellä tunteita, mutta se on minusta asia jolle ei valitettavasti voi juuri mitään muuta kuin yrittää päästä siitä yli ja eteenpäin tavalla tai toisella.

Niin, kyse on juuri siitä, kenen kanssa lapsi kasvaa eli ei suinkaan isovanhempien. Vaan vanhempien. Jos ap alkaa sivuuttamaan hymähdyksellä sen, että toisen perheen petrijannika osaa sitä ja tätä, niin ap:n lapsi oppii aika ilkeää käytöstä ja huonon käyttäytymismallin jos ap rupeaa töykeäksi. Ja aika epävarmaksi myös, jos havaitsee miten moiset asiat vanhempiin vaikuttaa.

 

[rfcx]

Niin, kyse on juuri siitä, kenen kanssa lapsi kasvaa eli ei suinkaan isovanhempien. Vaan vanhempien. Jos ap alkaa sivuuttamaan hymähdyksellä sen, että toisen perheen petrijannika osaa sitä ja tätä, niin ap:n lapsi oppii aika ilkeää käytöstä ja huonon käyttäytymismallin jos ap rupeaa töykeäksi. Ja aika epävarmaksi myös, jos havaitsee miten moiset asiat vanhempiin vaikuttaa.

Eikö lapset opi sitä töykeää käytöstä noissa vuorovaikutustilanteissa isovanhemmiltaan? Tosin vaikutus ei liene kovin suuri jos lapset tapaavat näitä joka tapauksessa muutaman kerran vuodessa.

 

[Happygirl-91]

Pari kertaa vuodessa jos vain näette niin ei ole varaa valittaa, minusta. Se on ihan äärimmäisen vähän eikä ihme, ettei silloin olla "mukamas läheisiä." Ymmärrän appeja mutta ymmärrän,että harmittaa myös teitä vanhempina ettei välit ole hyvät.

 

[hyh]

Pikkumaiselta ja lapselliselta kuulostaa joo.

 

["..."]

Teette nyt ongelmia tyhjästä ja olette ihan liian herkkiä.
Appivanhemmat vain haluavat jakaa kokemuksia ja ovat innoissaan lasten tekemisistä ja siksi niistä innoissaan höpöttävät.

 

[miniä minäkin]

Juu meillä tilanne sama vaikka välimatka vain 4km. Ei kiinnosta soittaminen tai mikään muukaan, mutta ai että kuinka ihania heidän toisen lapsen lapset ovatkaan. Itte ottanu sen kannan et he ovat ne jotka häviää en minä. Minä saan olla lasteni kanssa ja nähdä kuinka he kasvaa ja kehittyy, heiltä se kaikki ihanuus jää näkemättä ja kokematta.

 

[har maa na]

Jotkut nyt vaan on kovia vertailemaan lapsia.
Oma mummoni oli juurikin tällainen ihminen, siskon lapsi syntynyt tammikuussa ja minun marraskuun puolivälissä ja ensimmäisenä jouluna menimme iso mummolaan viettämään suku joulua jolloin kyllä sain kuulla kuinka minun vauvassani oli jotain vikaa vähintään kun molemmat serkukset syntyneet samana vuonna ja toinen osaa jo kontata kun toinen ei osaa edes vielä ryömiä.
Tosin kyseisellä isomummolla oli muutenkin välistä outoja sutkautuksia.

 

[Puupallo]

Meillä sama tilanne, mutta me asumme appivanhempien (iäkkäitä) lähellä ja miehen sisko perheineen kaukana. Harvoin hoidatamme lapsia appivanhemmilla, mutta kyllä, itse valitsimme asua pienellä paikkakunnalla, missä on myös omat vanhempani ja sisarukseni perheineen. Ja tottakai, mies ottaa lapset joukkoon lähtiessään silloin tällöin viikonloppuna tai viikolla hoitamaan vanhempiensa asioita, puunhakkuuseen, tv:n laittoon, kantamaan raskaita huonekaluja, vaihtamaan renkaita tms.pieniä juttuja. Ja aivan ilmaiseksi kuluttaa bensaa 70km edestakaisin useamman kerran viikossa, että pääsee auttamaan. Lapsemme osallistuvat appivanhemmilla näihin töihin, mutta viettävät aikaa myös silloin mummon kanssa, jos mies esim.kaataa puuta papan kanssa pihalla.
Elämä lähellä vanhempia ei ole välttämättä helppoa, joten jos loukkaannut siitä, että mummo puhuu toisesta lapsenlapsesta, niin ajattele se niin, että ne lapsenlapset myös saattavat viihdyttää muuten välillä/usein tylsää arkea. Ja oppivathan tuntemaan myös isovanhempansa paremmin ja saavat rakkautta myös heiltä. Ja ei lapset +me asuta isovanhemmilla, käydään tekemässä työt (noukitaan marjoja, leikataan ruohoa tms)., juodaan kahvit tai syödään keitot, jos yhdessä tehtiin pihalla touhuaville miehille ja sitten omaan kotiin tekemään omat kotityöt.
Jokaisen oma valinta, muuta lähemmäs, niin varmasti sinunkin lapsistasi tulee osa isovanhempiesi arkea.

 

["ano"]

jos et kuitenkaan ole läheinen miehesi vanhempien kanssa,mitä häviät siinä jos sanot suoraan että:
Ettekö huomaa mitä te teette?
Teitä ei ole tippaakaan kiinnostanut meidän lapsi vaan jauhatte ainoastaan toisesta lapsenlapsesta!!
Miksi?
Onko siihen jokin tietty syy?
En usko että sinä tai miehesi taikka lapsenne häviää tässä yhtään mitään.
=)

 

["marsuli"]

Ei näytä vissiin.