arvoton
Mä olen totaalisen pulassa ja kaipaan kipeästi apua, oma olo on niin voimaton ja arvoton etten saa ajatuksia kasaan tullakseni mihinkään järkevään lopputulokseen.
Olen siis onneton mieheni takia, joka kohtelee mua ajoittain niin inhottavasti etten kohta enää tunne itseäni ollenkaan.
Mies on mielettömän ihana silloin kun kaikki on hyvin (lue:silloin kun kaikki menee hänen mielensä mukaan). Alussakin hurmasi ihan täysin ja kohteli mua kuin kukkaa kämmenellä. Pikku hiljaa aloin kuitenkin huomata etten tee mitään oikein, sain miehen kimppuuni ihan ihmeellisistä syistä, milloin syön väärää leipää ja katson vääränlaisia ohjelmia telkkarista. Ja kaikkea seuraa armoton mökötys! Vaikka HÄN on se, joka suuttuu ihan mitättömästä asiasta ja käyttäytyy tosi inhottavasti mua kohtaan, siitä huolimatta HÄN on se joka mököttää, pahimmillaan saattaa olla toista viikkoa mulle puhumatta! KERTAAKAAN kolmen vuoden aikana en oo saanut anteeksipyyntöä vaikka oisin itse käyttäytynyt asiallisesti ja toinen törkeästi. Sovinnon tekeminen ja jutteleminen on AINA mun tehtäväni koska hän leipoo itsestään uhrin jokaisessa tilanteessa.
Mies on tosi mustasukkainen, epäilee välillä mun pettäneen jopa 10min kauppareissulla. Mutta ei kuitenkaan rajoita mun menemisiä tai ystäviä.
Puhumista ja sovinnon tekemistä hän vihaa. Siinä vaiheessa jos haluan jutella, alkaa yleensä uhkailla erolla koska haluaa vaan että kaikki lakaistaan maton alle eikä joudu myöntämään tehneensä väärin. On uskomattoman kova arvostelemaan mua kaikesta mutta ei kestä itse kritiikkiä ollenkaan.
Ja kaikista hulluinta on, että hän pitää itseään ihan täydellisenä, musta tuntuu ettei hän vilpittömästi tajua tekevänsä väärin jos yritän jutella nätisti ja toinen huutaa "Turpa kiinni ämmä, kukaan ei jaksa kuunnella tuota lässytystä!!".
Alussa halusi sitoutua tosi nopeasti, halusi että myyn oman asuntoni ja autoni. Halusi että lopetan työni. Itse asiassa halusi tehdä mut riippuvaiseksi itsestään ja käyttää sitten näitä asioita aseena kun tulee riita, uhkaa heittää pois asunnostaan, kieltää auton käytön ja ruoan syömisen.
Kaikki menee hyvin jos asiat menee hänen mielensä mukaan, hän saa riittävästi kehuja ja ihailua.
Ja että olisin riittävän tyhmä, mulla on nyt lapsi tuon ihmisen kanssa ja se tekee kaikesta kauhean vaikeaa! Haluaisin että lapsi saa elää ehjässä perheessä ja hän on isänä hyvä vaikka voisi osallistua paljon enemmänkin hoitoon.
Nyt tilanne on kuitenkin se, että mies mököttää ja on puhumatta mulle neljättä päivää koska en mennyt yhtenä iltana sen kanssa samaan aikaan nukkumaan vaan jäin vielä nettiin surffailemaan. Tällä kertaa päätin että en tee sovintoa vaan odotan miten pitkään tää mököttäminen jatkuu. Veikkaan että tätä kestää vielä korkeintaan viikon ja sitten heittää erokortin. Tietää etten haluaisi rikkoa lapselta perhettä ja yleensä erokortti saa sitten taipumaan hänen tahtoonsa.
Mitä ajatuksia tää teissä herättää? Pitäisikö mun vain taipua miehen tahtoon että hän pysyisi tyytyväisenä vai pitäisikö mun kapinoida vaikka se johtaakin eroon? Teoriassa TIEDÄN, että mies tekee väärin enkä oo tehnyt sellaista mistä olisi syytä hyökätä kimppuun mutta hän onnistuu aina kääntämään asiat niin että vika on mussa.
Mua ihan hävettää lukea tätä, oon niin kynnysmatto tässä suhteessa vaikka normaalisti oon vahva ja fiksu nainen. Tää ukko on vaan jotenkin onnistunut murskaamaan mut epävarmaksi pikkutytöksi.
Olen siis onneton mieheni takia, joka kohtelee mua ajoittain niin inhottavasti etten kohta enää tunne itseäni ollenkaan.
Mies on mielettömän ihana silloin kun kaikki on hyvin (lue:silloin kun kaikki menee hänen mielensä mukaan). Alussakin hurmasi ihan täysin ja kohteli mua kuin kukkaa kämmenellä. Pikku hiljaa aloin kuitenkin huomata etten tee mitään oikein, sain miehen kimppuuni ihan ihmeellisistä syistä, milloin syön väärää leipää ja katson vääränlaisia ohjelmia telkkarista. Ja kaikkea seuraa armoton mökötys! Vaikka HÄN on se, joka suuttuu ihan mitättömästä asiasta ja käyttäytyy tosi inhottavasti mua kohtaan, siitä huolimatta HÄN on se joka mököttää, pahimmillaan saattaa olla toista viikkoa mulle puhumatta! KERTAAKAAN kolmen vuoden aikana en oo saanut anteeksipyyntöä vaikka oisin itse käyttäytynyt asiallisesti ja toinen törkeästi. Sovinnon tekeminen ja jutteleminen on AINA mun tehtäväni koska hän leipoo itsestään uhrin jokaisessa tilanteessa.
Mies on tosi mustasukkainen, epäilee välillä mun pettäneen jopa 10min kauppareissulla. Mutta ei kuitenkaan rajoita mun menemisiä tai ystäviä.
Puhumista ja sovinnon tekemistä hän vihaa. Siinä vaiheessa jos haluan jutella, alkaa yleensä uhkailla erolla koska haluaa vaan että kaikki lakaistaan maton alle eikä joudu myöntämään tehneensä väärin. On uskomattoman kova arvostelemaan mua kaikesta mutta ei kestä itse kritiikkiä ollenkaan.
Ja kaikista hulluinta on, että hän pitää itseään ihan täydellisenä, musta tuntuu ettei hän vilpittömästi tajua tekevänsä väärin jos yritän jutella nätisti ja toinen huutaa "Turpa kiinni ämmä, kukaan ei jaksa kuunnella tuota lässytystä!!".
Alussa halusi sitoutua tosi nopeasti, halusi että myyn oman asuntoni ja autoni. Halusi että lopetan työni. Itse asiassa halusi tehdä mut riippuvaiseksi itsestään ja käyttää sitten näitä asioita aseena kun tulee riita, uhkaa heittää pois asunnostaan, kieltää auton käytön ja ruoan syömisen.
Kaikki menee hyvin jos asiat menee hänen mielensä mukaan, hän saa riittävästi kehuja ja ihailua.
Ja että olisin riittävän tyhmä, mulla on nyt lapsi tuon ihmisen kanssa ja se tekee kaikesta kauhean vaikeaa! Haluaisin että lapsi saa elää ehjässä perheessä ja hän on isänä hyvä vaikka voisi osallistua paljon enemmänkin hoitoon.
Nyt tilanne on kuitenkin se, että mies mököttää ja on puhumatta mulle neljättä päivää koska en mennyt yhtenä iltana sen kanssa samaan aikaan nukkumaan vaan jäin vielä nettiin surffailemaan. Tällä kertaa päätin että en tee sovintoa vaan odotan miten pitkään tää mököttäminen jatkuu. Veikkaan että tätä kestää vielä korkeintaan viikon ja sitten heittää erokortin. Tietää etten haluaisi rikkoa lapselta perhettä ja yleensä erokortti saa sitten taipumaan hänen tahtoonsa.
Mitä ajatuksia tää teissä herättää? Pitäisikö mun vain taipua miehen tahtoon että hän pysyisi tyytyväisenä vai pitäisikö mun kapinoida vaikka se johtaakin eroon? Teoriassa TIEDÄN, että mies tekee väärin enkä oo tehnyt sellaista mistä olisi syytä hyökätä kimppuun mutta hän onnistuu aina kääntämään asiat niin että vika on mussa.
Mua ihan hävettää lukea tätä, oon niin kynnysmatto tässä suhteessa vaikka normaalisti oon vahva ja fiksu nainen. Tää ukko on vaan jotenkin onnistunut murskaamaan mut epävarmaksi pikkutytöksi.