Miten toimisit tällaisen miehen kanssa?

  • Viestiketjun aloittaja arvoton
  • Ensimmäinen viesti
Narsismia
Kyllä ehdottomasti kuvailemallasi henkilöllä on narsistin piirteitä. Hän ei tule muuksi muuttumaan. Pelasta itsesi kun vielä voit. Sinulla on oikeus hyvään ja tasapainoiseen parisuhteeseen. Hän sitoo sinut itseensä alistamalla, lopulta luulet ettet enää kelpaa kellekään, joten pysyt miehesi luona. Siihen narsistit pyrkivät.
 
arvoton
Kuvatunkaltainen käyttäytyminen ei ole todellakaan tervettä vaan selvästi sairaus. Katatooniseen psykoosiin on kuvattu, oletettu liittyvän hyvin voimakas ja kontrolloimaton vihan tunne. Siinä mielessä henkilö voi olla myös erittäin arvaamaton. En nyt halua pelotella, mutta joka tapauksessa mies ei ole sinut itsensä ja omien tunteidensa kanssa. Hän oikeasti pysty kontrolloimaan ja hallitsemaan käyttäytymistään, vaikka pitkään mököttäminen voisikin luoda sellaisen kuvan.

Nuo yllättävät raivon puuskat ovat yleensä pelottavia, vaikka kyse ei olisi muusta kuin rätin heittämisestä tiskiin. Aloittaja tai kuka tahansa tällaista kokenut tietää sen itse sisuksissaan. Ehkäpä pelottavuus on juuri ärsyyntymisen arvaamattomuudessa ja voimassa. Pienikin neuvominen tai huomautus voi siis johtaa raivonpuuskaan. Aikuinen voi silti selvitä näistä kohtauksista, mutta entä lapsi, joka ei ymmärrä heti vaieta ja noudattaa miehen käytöstä olemalla hiljaa ja vetäytymällä. Lasten jättäminen tuollaisen henkilön hoiviin on vastuutonta.
Tuli ihan kylmät väreet, sä oot niin oikeassa ja osaat kuvata asiat just niin kuin ne on.

Aloittaja taas täällä! Tammikuusta meni yli 2,5vkoa mököttämiseen ja mykkäkouluun! Tällä hetkellä on helmikuun 7.pvä ja koko helmikuu on mennyt mököttämisessä ja mykkäkoulussa. Kertonee kaiken oleellisen!

Raivokohtauksia tulee koska ukko on stressaantunut raha-asioista jotka on itse sotkenut. Näkee joka päivä paljon vaivaa osoittaakseen mulle kuinka paljon mua vihaa ja halveksii. Koko olemus uhkuu vihaa jota se ei pysty hallitsemaan. Raha-asiat on kuulemma mun syy koska "oot vittumainen akka", kun kysyn millä lailla oon ollut vittumainen, vastaus kuuluu "ihan vitun sama, ei kiinnosta mikään suhun liittyvä". Mä en enää pysy mukana että koskeeko tää viha vain mua vai onko tää yleisesti kaikkia naisia kohtaan.

Muutama ilta sitten jouduin todistamaan sitä että ukko sai raivarit lapselle... Säikähdin ihan helvetisti ja sillä hetkellä päätin että mä en enää jaksa, mä haluan pois tästä paskasta! Mä oon ahdistunut enkä saa öisin unta kun mua stressaa niin paljon. Pelkään lapsen puolesta enkä jätä sekunniksikaan isänsä kans kaksin.

Mun on vaan helvetin vaikea lähtee hoitamaan asioita. Ukko on ottanut multa auton pois uusimman mykkäkoulun aikaan. Se on käyttänyt mun rahat niin ettei mulla oo senttiäkään. Mä en tiiä mistä lähtisin asioita purkamaan että pääsisin pois täältä!

Mä en vaan enää kestä! Oon ihan hajalla. Mä annan anteeksi mitä tahansa, ehkä pitää olla tyytyväinen ettei tää ihminen OSAA pyytää anteeksi. Mutta mun lasta ei kohdella huonosti, mun lapselle ei raivota!!!! Ja mä en anna tän ihmisen nähdä lasta ellei hoida itseään terveeksi. Tai ainoastaan valvonnan alla. Lapsen on parempi olla ilman isää kuin tuollaisen hullun kanssa.

Mua oikein kylmää sisältä ja kouraisee vatsasta kun tunnen jotain outoa pelkästään ajattelemalla tuota hirviötä. Mä en oo koskaan nähnyt noin kylmää ihmistä noin täynnä perusteetonta vihaa! Tai sit se viha ei oo mua kohtaan mut se projisoituu muhun. Mua pelottaa ja ahdistaa se ajankohta kun tiiän et se tulee kotiin ja pian halveksii mua koko olemuksellaan. Ällöttää, oksettaa, kuvottaa, hirvittää. Yäk mikä ihminen!!
 
Viimeksi muokattu:
Soita apua
Soita kuntasi sosiaalitoimeen ja kysy, keneltä voit saada apua. Tilanteesi lapsen kanssa on jo vaarallinen, ihan varmasti sinua autetaan tilanteesta ulos, vaikka ropoakaan ei ole. On olemassa turvakoteja yms. paikkoja, jonne hätätilanteissa voidaan mennä ja taksikulutkin maksetaan. Sinua neuvovat ja auttavat ammattilaiset, tilapäinen majoitus järjestetään ja hommataan sekä toimeentulo että asuminen vakaasti. Ja mikä tärkeintä, turvallisuutenne voidaan taata.

Älä jää odottamaan seuraavaa raivaria, sillä se voi olla viimeinen..!

Soita 118 ja kysy pyydä kotikuntasi sosiaalitoimeen. Puhelusi ohjataan sieltä oikealle henkilälle.
 
looginen
Henkilö jolla on (RAD) reaktiivinen kiintymyshäiriö (esim. narsku), käyttäytyy sosiaalisesti valikoimattomasti, ts. tulee samantien 'liian' lähelle; rikkoo henkilökohtaisen 'reviirin' rajat; tuntuu heti ensi sekunneilla välittömältä ja 'läheiseltä', vaikkei sitä oikeasti ole. Se voi olla miellyttävää, vaikuttaa huomaavaiselta ja hurmaavalta, mutta kaivattua rakkautta eli kiintymystä ei kehity koskaan.

* Syy siihen miksi narsistiin rakastutaan on, että hänet näkee erityisenä, mielenkiintoisena ja hurmaavana. Tuntuu onnekkaalta löytää joku niin ainutlaatuinen, jolta saa "vastarakkautta". *
Viesti #1: "Alussakin hurmasi ihan täysin ja kohteli mua kuin kukkaa kämmenellä."

*** Life with a Narcissist - Short "honeymoon"
First 1-2 years with a narcissist can be like a dream, even though the signs of the future turmoil are already in the air. ***
Viesti #1: "Pikku hiljaa aloin kuitenkin huomata etten tee mitään oikein, sain miehen kimppuuni ihan ihmeellisistä syistä, milloin syön väärää leipää ja katson vääränlaisia ohjelmia telkkarista."

Life with a Narcissist
*** After the "honeymoon" is over, a narcissist changes. He or she becomes gradually colder, more emotionless and uncaring. You may wonder about the reactions of a narcissist in different situations. Your instinct is serving you well: The reactions of a narcissist in certain situations are clearly abnormal. ***
Ällöttää, oksettaa, kuvottaa, hirvittää. Yäk mikä ihminen!!
* Narsisti ei ole sadisti vaan tunnevammainen. Sisimmässään hän ei tarkoita pahaa, häneltä puuttuvat vain välttämättömät työkalut ymmärtää toisten tunteita eri tilanteissa. Narsisti ajattelee olevansa itse kaikkivoipa ja erehtymätön. Vikaa on vain toisissa. *
 
Viimeksi muokattu:
komppaan
Soita kuntasi sosiaalitoimeen ja kysy, keneltä voit saada apua. Tilanteesi lapsen kanssa on jo vaarallinen, ihan varmasti sinua autetaan tilanteesta ulos, vaikka ropoakaan ei ole. On olemassa turvakoteja yms. paikkoja, jonne hätätilanteissa voidaan mennä ja taksikulutkin maksetaan. Sinua neuvovat ja auttavat ammattilaiset, tilapäinen majoitus järjestetään ja hommataan sekä toimeentulo että asuminen vakaasti. Ja mikä tärkeintä, turvallisuutenne voidaan taata.

Älä jää odottamaan seuraavaa raivaria, sillä se voi olla viimeinen..!

Soita 118 ja kysy pyydä kotikuntasi sosiaalitoimeen. Puhelusi ohjataan sieltä oikealle henkilälle.
Komppaan tätä ja toivon että ap lähtee HETI! Jos ei ole perhettä tai kavereita lähellä, niin sosiaalitoimi ainakin auttaa.
 
Viimeksi muokattu:
väsynyt
Hei, minullakin on tilanne missä tarvitsisin hieman neuvoa. Olen 4 vuotta ollut miehen kanssa joka on alusta asti Ollut erittäin omistushaluinen ja mustasukkainen. Varsinkin existäni tai ainakin yhdestä niistä. Hän alkoi "puuttumaan" laittautumiseeni, hän ei halunnut minun käyttävän hiustenpidennyksiä koska olin kauniimpi muka ilman niitä, idiootti uskoin kun totuus oli toinen. Hän etsi munua internetin kaikilta sivuilta jos löytää profiilin jostain mikä ei ole sovelias. Hetken päästä hän vaati että en saa olla tekemisissä hyvän melkein ainoan ystäväni kanssa koska oli exäni, ei vain millään lailla hänelle uhka vaan itsekin oli suhteessa. Sitten hän veti kunnon kännit muutaman kerran, haukkui ihan lyttyyn, huoraksi sun muuta. Paiskoi tavaroita, ja kerran kävi käsiksi jolloin raskaana juoksin lumihangessa ilman kenkiä naapurin luo karkuun. Hän jatkoi juomista seuraavana päivänä, piinasi puhelimitse kokoajan..keksi juttuja että lapsi ei olekkaan hänen. Seuraavana päivänä itkien aneli anteeksi ja minä tyhmä annoin. Hän lopetti juomisen vaatiessani sitä. Tämän jälkeen hän halusi minun poistavan oman facebook profiilin turhien epäilyiden takia. Poistin ja lapsemme syntymän jälkeen ehdotti yhteistä profiilia, johon sain lisätä kavereiksi perheen jäseneni sekä muutaman hyvänystävän. Hän jatkoi kyttäämistäni, puuttui ulkonäkööni, aluksi mies oli ihana ja valloitti minut kehumalla kokoajan ja olemalla mitä hurmaavin. Yhdesdävaiheessa hän sai itsetuntoni niin alas kehumalla siskoni ulkonäköä ja välillä haukkuen minua. Hän muutti sohvalle nukkumaan 1,5 vuodeksi lapsemme syntymän jälkeen, koska oli väsynyt eikä jaksanut vauvan huutoa vaikka oli työttömänä 2 vuoden ajan. En sairaalasta tullessanikaan saanut levätä. Minä hoidin kaikki, häntä ei paljoa kiinnostanut lapsen kanssa ulkoilu sun muukaan. Hänen mielestään kukaan ei oikeen ollut oikeaa seuraa minulle. Hän epäili jatkuvasti tekemisiäni ja töihin mentyään asensi jopa tallentavan videojutun tallentamaan koneenkäyttöäni. Hankimme toisenkin lapsen kun meni paremmin.... meillä meni sen jälkeen helvetti on ollut irti.. olen ollut masentunut, syön masennuslääkkeitä. Mieheni harvoin auttaa minua missään, on hermot riekaleina ja huutelee lapsille välillä tosi rumasti idiootiksi, huoraksi (kuulemma vitsi), vitun apinaksi jos he huutelevat. Vauvan hoitoa eikä huutelua jaksa yhtään vaikka itse ehdotti sen hankkimista. Raskausaikana tämän toisen kanssa meinasi lapsi syntyä ennen aikaisesti koska stressasin ja tein liian fyysisesti kaikkea. Jouduin vuodelepoon sairaalaan. Jouduin kotona tekemään kaiken, mies auttoi hetken kun lääkärit tätä vaativat. Synnytyksen jälkeen esikoinen meni vanhemmille sairala ajaksi hoitoon koska miehen täytyi saada levätä. Minun ja vauvan tullessa kotiin jatkui homma niinkuin ennenkin kotityöt, lapset vastuullani. Ei hhtään yösyöttöä ole hoitanut..kääntää kylkeä ja tokaisee "vittu mikä kusipää ku huutaa vaan". Ja en ole saanut levätä hetkeäkään, jos yritn levätä ollessani kipeä tai väsynyt..tulee mies perässä "noniin ylös ny, täällä muutkaan saa päikläreitä nukkua". ja kaikki kuulemma miten kohtelee johtuu minusta. Hänessä ei koskaan ole mitään vikaa vaan minä saan hänet tälläiseksi olemalla niin kauhea ihminen mutta silti kuulemma rakastaa minua enemmän kuin voin ikinä uskoa. Hän ei tee lasten kanssa mitään, ei halua puistoon tai muualle koska ei jaksa kanssani mennä ja ei oikeen oo sen juttu ja aina joku tekosyy. Hän myös seksin aikana teki jotain mikä sattui ja ilmoitin sen hänelle kuudesti, mutta hän vain nauroi että rentoudu nyt vaan. Sekä lisäksi vihjaili paikkojeni löystyneen synnytysten jälkeen ("oho, onpas täällä iso hole, pannaankonyrkki sinne..kyllä mahtuis). Kauppaan mennessäni hän huutaa perään "käyttädy ny sit" tultuaan töistä "noo otkos osannu käyttäytyä ku olin poissa". Puhuin työelämään paluusta niin "joo no osaisikko käyttäytyä työpaikalla?".Hän epäilee minua kaikesta, kaikkia puheluitani, tekemisiäni ja pelkää kokoajan täysin aiheetta minua pettämisestä. Pelkää kenet löytää minut kuulemma joskus kotoa. Mustasukkainen jopa julkisuuden henkilöistä jotka mielestäni hyvännäköisiä, hän vittuilee niistä kokooajan. Hänellä myös suuret velat, joille ei tee mitään..ei kiinnosta. Emme saahänen velkojen takia edes asuntoa koskaan mistään.Hukassa mitä tehdä? Mielipiteitä?
 
Huoh!
Mistä näitä naisia riittää? Alistut kynnysmatonsi ja otat vastaan ihan mitä tahansa. "Rakastaa sinua enemmän kuin ymmärrätkään" . Joo-joo, kysypä nyt ihan rehellisesti itseltäsi, kohteleeko mies rakastamaansa naista tuolla tavoin? Ei minun mielestäni, mies joka rakastaa minua, puhuu minulle kauniisti, ei loukkaa koskaan, tuo kukkia, tekee kaikenlaista yhdessä minun kanssani ja ottaa vastuun koko hommasta silloin, kun olen sairas tai väsynyt.

Miksi sinä olet naimisissa moisen moukan kanssa? Minä en olisi...
 
väsynyt
Sitä välillä itekki miettii miksi. Tiedän että ansaitsisin parempaa, lapset hankaloittaa lähtemistä. Jollain tapaa rakastan häntä vielä ja välitän mitä hänelle tapahtuisi jos eroaisimme kun ei saisi edes asuntoa itselleen, en haluaisi pilata hänen elämäänsä, en myöskään omaani etenkään tietenkään lapsieni. Haluaisin itseni ja itsenäisyyteni takaisin, mutta pelkään lähtemistä ja sen seurauksia. Jotenkin hän aina onnistuu minut saamaan itseni puolelleen, säälimään ja miettimään etten voikkaan lähteä...
 
yridy
Jaa no perusteletko tuon kommentin jotenkin? Millä tavalla laiska ihminen tai miten tuo liittyi asiaan milläänlailla?
Jokainen ihminen on laiska. Se on ihmisen peruspiirre. Ihminen joka alistuu toisen valtaan on laiska.Ei tarvitse tehdä päätöksiä, kun toinen on se johtaja. Elämä tavallaan helpottuu vaikka vapaus on mennyt.
 
Viimeksi muokattu:
Huoh!
Sitä välillä itekki miettii miksi. Tiedän että ansaitsisin parempaa, lapset hankaloittaa lähtemistä. Jollain tapaa rakastan häntä vielä ja välitän mitä hänelle tapahtuisi jos eroaisimme kun ei saisi edes asuntoa itselleen, en haluaisi pilata hänen elämäänsä, en myöskään omaani etenkään tietenkään lapsieni. Haluaisin itseni ja itsenäisyyteni takaisin, mutta pelkään lähtemistä ja sen seurauksia. Jotenkin hän aina onnistuu minut saamaan itseni puolelleen, säälimään ja miettimään etten voikkaan lähteä...
Nimenomaan SINÄ ansaitset parempaa. Ja lapset. Mitä sinä miestä säälit, miestä, joka pitää sinua kynnysmattona? Ja minkälaisen mallin annat lapsillesi?
Ota ja lähde, hanki itsekunnioituksesi takaisin ja anna itsellesi ja lapsillesi parempi elämä.
Tuollainen mies ei ole edes "jollain tavoin" rakkautesi arvoinen.
 
Viimeksi muokattu:
alistettu
Mä olen totaalisen pulassa ja kaipaan kipeästi apua, oma olo on niin voimaton ja arvoton etten saa ajatuksia kasaan tullakseni mihinkään järkevään lopputulokseen.

Olen siis onneton mieheni takia, joka kohtelee mua ajoittain niin inhottavasti etten kohta enää tunne itseäni ollenkaan.

Mies on mielettömän ihana silloin kun kaikki on hyvin (lue:silloin kun kaikki menee hänen mielensä mukaan). Alussakin hurmasi ihan täysin ja kohteli mua kuin kukkaa kämmenellä. Pikku hiljaa aloin kuitenkin huomata etten tee mitään oikein, sain miehen kimppuuni ihan ihmeellisistä syistä, milloin syön väärää leipää ja katson vääränlaisia ohjelmia telkkarista. Ja kaikkea seuraa armoton mökötys! Vaikka HÄN on se, joka suuttuu ihan mitättömästä asiasta ja käyttäytyy tosi inhottavasti mua kohtaan, siitä huolimatta HÄN on se joka mököttää, pahimmillaan saattaa olla toista viikkoa mulle puhumatta! KERTAAKAAN kolmen vuoden aikana en oo saanut anteeksipyyntöä vaikka oisin itse käyttäytynyt asiallisesti ja toinen törkeästi. Sovinnon tekeminen ja jutteleminen on AINA mun tehtäväni koska hän leipoo itsestään uhrin jokaisessa tilanteessa.

Mies on tosi mustasukkainen, epäilee välillä mun pettäneen jopa 10min kauppareissulla. Mutta ei kuitenkaan rajoita mun menemisiä tai ystäviä.

Puhumista ja sovinnon tekemistä hän vihaa. Siinä vaiheessa jos haluan jutella, alkaa yleensä uhkailla erolla koska haluaa vaan että kaikki lakaistaan maton alle eikä joudu myöntämään tehneensä väärin. On uskomattoman kova arvostelemaan mua kaikesta mutta ei kestä itse kritiikkiä ollenkaan.

Ja kaikista hulluinta on, että hän pitää itseään ihan täydellisenä, musta tuntuu ettei hän vilpittömästi tajua tekevänsä väärin jos yritän jutella nätisti ja toinen huutaa "Turpa kiinni ämmä, kukaan ei jaksa kuunnella tuota lässytystä!!".

Alussa halusi sitoutua tosi nopeasti, halusi että myyn oman asuntoni ja autoni. Halusi että lopetan työni. Itse asiassa halusi tehdä mut riippuvaiseksi itsestään ja käyttää sitten näitä asioita aseena kun tulee riita, uhkaa heittää pois asunnostaan, kieltää auton käytön ja ruoan syömisen.

Kaikki menee hyvin jos asiat menee hänen mielensä mukaan, hän saa riittävästi kehuja ja ihailua.

Ja että olisin riittävän tyhmä, mulla on nyt lapsi tuon ihmisen kanssa ja se tekee kaikesta kauhean vaikeaa! Haluaisin että lapsi saa elää ehjässä perheessä ja hän on isänä hyvä vaikka voisi osallistua paljon enemmänkin hoitoon.

Nyt tilanne on kuitenkin se, että mies mököttää ja on puhumatta mulle neljättä päivää koska en mennyt yhtenä iltana sen kanssa samaan aikaan nukkumaan vaan jäin vielä nettiin surffailemaan. Tällä kertaa päätin että en tee sovintoa vaan odotan miten pitkään tää mököttäminen jatkuu. Veikkaan että tätä kestää vielä korkeintaan viikon ja sitten heittää erokortin. Tietää etten haluaisi rikkoa lapselta perhettä ja yleensä erokortti saa sitten taipumaan hänen tahtoonsa.

Mitä ajatuksia tää teissä herättää? Pitäisikö mun vain taipua miehen tahtoon että hän pysyisi tyytyväisenä vai pitäisikö mun kapinoida vaikka se johtaakin eroon? Teoriassa TIEDÄN, että mies tekee väärin enkä oo tehnyt sellaista mistä olisi syytä hyökätä kimppuun mutta hän onnistuu aina kääntämään asiat niin että vika on mussa.

Mua ihan hävettää lukea tätä, oon niin kynnysmatto tässä suhteessa vaikka normaalisti oon vahva ja fiksu nainen. Tää ukko on vaan jotenkin onnistunut murskaamaan mut epävarmaksi pikkutytöksi.
 
Viimeksi muokattu:
Äiti-ihminen
Järkyttävää luettavaa. Eniten minua järkytti lukea, miten tuota roikkumista suhteessa perustellaan lapsien "ehjällä kodilla" - kun siinä ei ole mitään ehjää ja tervettä!! Tuollaista isää ei pitäisi edes päästää lastensa elämään, sillä ei häneen ole luottamista missään suhteessa, hän on uhka.

Vaikka se tuntuu vaikealta, äidin pitäisi pystyä irrottautumaan tilanteesta, pelastaa lapset ja itsensä sairaasta perhe-elämästä irti. Siinä voi auttaa kunnan kautta saatu apu neuvoihin, asumiseen ja käytännön järjestelyihin. Ilman apua ja tukea äidin ei yksin yrittää kaikkea, ei se olisi viisastakaan. Perhe pitää saada rauhallisesti turvaan, sillä arvaamaton ihminen voi käyttäytyä yllättävästi, kun tilanne ei olekaan hänen hallinnassaan.

Kannattaisi ehkä tutustua narsismiin ja sen piirteisiin, jotta tulisi jokin käsitys siitä, mihin sellainen ihminen pystyy.
 
Viimeksi muokattu:
Erzi
Vastaan vaikka olen mies, naisiltahan kysyit.

Käsittämättömänä pidän tilannetta että vielä olet suhteessa moiseen henkilöön. Jos et osaa/halua/pysty ajattelemaan itseäsi niin ajattele edes sitä syytöntä lastasi ja lähde suhteesta mahdollisimman nopeasti.

Tuolla touhulla tulet tuhoamaan itsesi lisäksi lapsesi elämän.
Sori vaan mutta näin näen asian.
Olen itse elänyt samanlaista elämää kauan sitten (1982-1999). Tein jopa kolme lasta sinisilmäisyyksissäni. itse tajusin lopulta, että kyllähän minä itse jaksaisin olla kynnysmattona, mutta lapsilleni teen siinä karhunpalveluksen. Päätin, siis, lähteä nimenomaan lasteni tähden.

Narsistiselta tuo miehesi kuulostaa... ja pahempaan suuntaan tulette menemään. Sinun kannattaa käydä vaikka yksin keskustelemassa asiantuntijan kanssa - itse sain siitä perspektiiviä. Elämäni parhaimman päätöksen tein erotessani, ja siitä ovat lapsenikin muistaneet kiittää.

Elämme vain kerran ja kenenkään kynnysmatoksi ei kannata alistua. Nykyään olen onnellinen - minulla on kumppani, joka oikeasti arvostaa minua. Vanhat taakat ja minulle "syötetyt" vääristyneet kuvat itsestäni alkavat tasaantua. Älä odota liian kauan.
 
Viimeksi muokattu:
abc
Minustakin olisi kiva kuulla mihin ratkaisuun ap päätyi. Nämä kuitenkin ovat oikeiden ihmisten kohtaloita, joissa sitä jollain tapaa elää mukana näin netin välityksellä.

Toivon salaa, että ap lähti suhteesta ja hän elää nyt hyvää elämää tasapainoisen lapsensa kanssa joka on jo ehtinyt kasvaa koululaiseksi. Lapsi on iloinen ja osaa solmia normaaleja sosiaalisia suhteita koulussa, ja kasvaa normaaliksi tasapainoiseksi aikuiseksi.

Samalla pelkään että ap ehkä jäikin suhteeseen ja on alistuneempi kuin koskaan, ja että säikky lapsi on aloittanut koulun jossa hänellä tulee olemaan vaikeaa hankalan perhetilanteen vuoksi. Teininä hän sitten alkaa oireilla entistä pahemmin, jättää koulun välistä ja päätyy huonoihin piireihin. Aikuisiälle en edes uskalla kuvitella mitä tulevaisuus tuo tullessaan...
 

Yhteistyössä