Miten toimisitte itse (ystäväpariskunnan ongelmat)?

["Mietteliäs"]

Tilanne on se, että minulle hyvin läheisellä ja tärkeällä ystäväpariskunnalla on melkoisia parisuhdeongelmia, pääosin johtuen miehen itsekkyydestä ja väliinpitämättömyydestä. Pariskunnan nainen on useaan otteeseen tilittänyt asiasta minulle, ja mies ei tunnu heidän keskustelujenkaan jälkeen tajuavan asiaa ollenkaan. Alkaa näyttämään siltä, että nainen haluaa erota miehestä. Miehelle tämä tulee täytenä yllätyksenä, ja tiedän, että kumpikaan ei haluaisi erota. Mies ei vaan tunnu ymmärätän, että nyt on ihan tosi kyseessä. Ymmärrän hyvin naisen tuntemukset, ja en ihmettele hänen ajatuksiaan lainkaan.

En yleensä sekaannu muiden asioihin, mutta jos mietin itseäni vastaavassa (miehen) tilanteessa, haluaisin kuulla homman nimen ennen kuin olisi liian myöhäistä. Arvon palstalaiset, mitä TE tekisitte? Sanoisitteko jollekin jotain, vai olisitte vaan hiljaa? Mitä miettisitte, jos teidän ystävänne sekaantuisi vastaavaan tilanteeseen?

 

["vieras"]

antaisin olla. ei ole minun ongelma, minulla omat huolet. enta jos ne eroaa ja sina olet valikatena viemassa viesteja puoleen tai toiseen ? ja ne palaa yhteen ja sanoo etta sina halusit etta ne eroaa ? tai eivat eroa ja sanovat etta sina halusit etta ne pysyy yhdessa ongelmista huolimatta ? mita sinulla taka-ajatuksena. anna olla. kuuntele ja ole lasna mutta jata siihen.

 

[Kokemuksesta]

Se on ihan sama kuka sanoo ja mitä sille miehelle, ei se tajua ennen kuin nainen iskee eron pöytään silmien alle. Se tulee kuitenkin täytenä yllätyksenä, eihän miehen mielestä suhteessa mitään vikaa ole joten ei sen eteen mitään tarvitse tehdäkään. Ja kun nainen ilmottaa eroavansa, niin pitää oikeasti erota eikä heti ensimmäisestä lupauksesta mennä takaisin. Joku 5-10 vuotta löyhässä hirressä mies niin ehkä se oppii ettei nainen ole itsestäänselvyys. Tai sitten vaan potkasee pellolle ja toteaa että toivottavasti tajuaa seuraavan kumppanin kohdalla ettei tämä ole itsestäänselvyys. Ja sinä kaikuna tuumailet useampaan otteeseen miehelle sitä.

Ja miehen logiikalla jos menet sanomaan vaimon eroaatoksista jotain niin se olet sinä jota tämä syyttää moisten ajatusten tunkemisesta vaimonsa päähän, eihän heillä yhäkään ole mitään ongelmaa. Kyllä se on vaimon itse iskettävä totuus päin näköä.

(en osaa käyttää tuota "pariskunnan nainen" joten korvasin sen vaimolla, oli hän sellainen tai ei)

 

["A P"]

Jotain tuollaista itsekin pelkään. Sanomisen taustalla olisi siis vain ja ainoastaan se, että toivoisin miehen ottavan vaimonsa puheet tosissaan ja ymmärtävän "nyt olevan tosi kyseessä". Jos pariskunta välttyisi erolta, mitä kumpikaan ei siis halua.

Mutta tosiaan, pelkään juuri asioiden vääristymistä ja sitä, että joudun ikävään välikäteen tilanteessa tai minun mietitään syöttävän sanoja jonkun suuhun, mitä tarkoitukseni ei suinkaan ole tehdä.

 

["töppö"]

[QUOTE="A P";27775150]Jotain tuollaista itsekin pelkään. Sanomisen taustalla olisi siis vain ja ainoastaan se, että toivoisin miehen ottavan vaimonsa puheet tosissaan ja ymmärtävän "nyt olevan tosi kyseessä". Jos pariskunta välttyisi erolta, mitä kumpikaan ei siis halua.

Mutta tosiaan, pelkään juuri asioiden vääristymistä ja sitä, että joudun ikävään välikäteen tilanteessa tai minun mietitään syöttävän sanoja jonkun suuhun, mitä tarkoitukseni ei suinkaan ole tehdä.[/QUOTE]

Mun mielestä sun ei pidä puuttua asiaan. Se nainen ei varmasti enää luota suhun, jos menet miehelle puhumaan asioista, joista nainen on luottamuksellisesti sulle kertonut. Eikä ole sun asiasi kertoa eroaikeista vaan sen naisen.

 

["A P"]

[QUOTE="töppö";27775180]Mun mielestä sun ei pidä puuttua asiaan. Se nainen ei varmasti enää luota suhun, jos menet miehelle puhumaan asioista, joista nainen on luottamuksellisesti sulle kertonut. Eikä ole sun asiasi kertoa eroaikeista vaan sen naisen.[/QUOTE]

Vaimo on puhunutkin miehelleen asiasta, mutta mies ei vaan tunnu millään ymmärtävän, että tilanne on ihan totista totta ja koittaa vaan "unohtaa asian".

Kaikki näyttää olevan sitä mieltä, että hiljaa kannattaa olla. Itsekin mietin niin, on vaan niin kova harmi heidän puolestaan. Ja vähän huono omatuntokin, etten "varoita" miestä joka on myöskin ystäväni.

 

["töppö"]

[QUOTE="A P";27775213]Vaimo on puhunutkin miehelleen asiasta, mutta mies ei vaan tunnu millään ymmärtävän, että tilanne on ihan totista totta ja koittaa vaan "unohtaa asian".

Kaikki näyttää olevan sitä mieltä, että hiljaa kannattaa olla. Itsekin mietin niin, on vaan niin kova harmi heidän puolestaan. Ja vähän huono omatuntokin, etten "varoita" miestä joka on myöskin ystäväni.[/QUOTE]

Olet juu molempien ystävä, mutta heidän parisuhteeseen et liity millään tavalla, joten on heidän asia hoitaa juttu niin, kuin parhaaksi näkevät. Ja miten sinä saisit paremmin miehen päähän järkeä, kuin itse vaimo?

 

["taustalta"]

Ole hiljaa. Jos vaimokaan, joka varmaan miehensä tuntee paremmin, ei ole löytänyt keinoa jolla asiansa saa miehelle perille niin miten sinä pystyisit? Vain siksikö koska olet "ulkopuolinen" ts. miksi juuri sinä?
Entä jos mies on "sokea" koska haluaa olla.

 

[SuzieQ.]

Ei kannata puuttua muiden asioihin. Minä olin tyytyväinen ettei kukaan uskotuistani puuttunut silloin kun oli asiat huonommin. Olisi välit menneet poikki. Aikuiset ihmiset saavat mielestäni itse selvittää kriisinsä, ilman välikäsiä. Sitäpaitsi viestintuoja yleensä ammutaan. :vampire:

Nyt jälkikäteen kun ajattelen, kaikkein eniten minulle oli apua ja lohtua vaikeassa elämäntilanteessa ystävästä joka oli koko ajan puolueeton, näki että suhde on kahden kauppa, eikä asettunut automaattisesti ystävänsä- eli minun- puolelleni. Hänen kauttaan opin ymmärtämään asioita toisen osapuolenkin kannalta, ja tulemaan puolitiehen vastaan- ja niin teki toinenkin osapuoli.

Rakkaus on mielestäni kaikkein eniten tahtomista, ei se rakkaus tuosta vaan lopu. ainoastaan tahto. Rakastaminen on myös kovaa ponnistelua, ja vaatii paljon sitkeyttä. Jos toinen ei viitsi ponnistella tarpeeksi, tiet vievät vääjäämätä eri teille.

Jos kumpikin päättää tahtoa rakastaa, kriisi/kriisit vain lujittavat suhdetta.

Nimim. kokemuksen syvällä rintaäänellä.

Meni vähän OT, mutta sinuna en siis menisi ainakaan tämän naisen miehelle ominpäin mitään puhumaan, missään tapauksessa.

 

["A P"]

[QUOTE="taustalta";27775233]Ole hiljaa. Jos vaimokaan, joka varmaan miehensä tuntee paremmin, ei ole löytänyt keinoa jolla asiansa saa miehelle perille niin miten sinä pystyisit? Vain siksikö koska olet "ulkopuolinen" ts. miksi juuri sinä?
Entä jos mies on "sokea" koska haluaa olla.[/QUOTE]

Mietin vaan, jos ulkopuolisuus auttaisi asiaan. En se, että sanoja on juuri minä. Mies ei vaan ymmärrä lainkaan, että pitää vaimoaan aivan itsestäänselvyytenä, tai sitä, että kaikki parisuhteessa pyörii hänen napansa ympärillä. Ystävilleen hän ei ole samanlainen, sillä tuntuu, että hän on tullut vähän sokeaksi kaikelle mitä vaimo sanoo.

 

["töppö"]

[QUOTE="A P";27775239]Mietin vaan, jos ulkopuolisuus auttaisi asiaan. En se, että sanoja on juuri minä. Mies ei vaan ymmärrä lainkaan, että pitää vaimoaan aivan itsestäänselvyytenä, tai sitä, että kaikki parisuhteessa pyörii hänen napansa ympärillä. Ystävilleen hän ei ole samanlainen, sillä tuntuu, että hän on tullut vähän sokeaksi kaikelle mitä vaimo sanoo.[/QUOTE]

Ehdota vaimolle, että voisit puhua miehen kanssa. Jos se on vaimon mielestä hyvä ajatus, niin sitten. Älä omin päin tee mitään ratkasua.

 

["A P"]

Ei kannata puuttua muiden asioihin. Minä olin tyytyväinen ettei kukaan uskotuistani puuttunut silloin kun oli asiat huonommin. Olisi välit menneet poikki. Aikuiset ihmiset saavat mielestäni itse selvittää kriisinsä, ilman välikäsiä. Sitäpaitsi viestintuoja yleensä ammutaan. :vampire:

Nyt jälkikäteen kun ajattelen, kaikkein eniten minulle oli apua ja lohtua vaikeassa elämäntilanteessa ystävästä joka oli koko ajan puolueeton, näki että suhde on kahden kauppa, eikä asettunut automaattisesti ystävänsä- eli minun- puolelleni. Hänen kauttaan opin ymmärtämään asioita toisen osapuolenkin kannalta, ja tulemaan puolitiehen vastaan- ja niin teki toinenkin osapuoli.

Rakkaus on mielestäni kaikkein eniten tahtomista, ei se rakkaus tuosta vaan lopu. ainoastaan tahto. Rakastaminen on myös kovaa ponnistelua, ja vaatii paljon sitkeyttä. Jos toinen ei viitsi ponnistella tarpeeksi, tiet vievät vääjäämätä eri teille.

Jos kumpikin päättää tahtoa rakastaa, kriisi/kriisit vain lujittavat suhdetta.

Nimim. kokemuksen syvällä rintaäänellä.

Meni vähän OT, mutta sinuna en siis menisi ainakaan tämän naisen miehelle ominpäin mitään puhumaan, missään tapauksessa.

Olet varmaankin oikeassa. Itselläkin sellainen tunne, että parempi vaan olla hiljaa ja antaa pariskunnan erota, jos ero on tullakseen. Harmittaa vaan kovasti hyvien ystävien puolesta

 

[SuzieQ.]

[QUOTE="A P";27775246]Olet varmaankin oikeassa. Itselläkin sellainen tunne, että parempi vaan olla hiljaa ja antaa pariskunnan erota, jos ero on tullakseen. Harmittaa vaan kovasti hyvien ystävien puolesta [/QUOTE]

Mitä jos yrittäisit vaivihkaa ehdottaa että nainen avautuisi miehellensä ajatuksistaan, ja he miettisivät yhdessä, mitä asioille voisi tehdä? Koska tässä nainen on se tyytymätön osapuoli, mielestäni viisaampaa naiselta olisi antaa miehelle mahdollisuus. Mahdollisuuden antaminen ei ole kuitenkaan sama kuin uhkailu. Vaan että nainen sanoisi miehelle esim. että näin en voi elää enää hetkeäkään, se on fakta. Haluatko asioihin muutoksen, vai haluatko jatkaa entiseen malliin, mutta itseksesi? Miehellä on pallo silloin. Minusta se olisi reilua.

Vaikka sana "keskustelu" on jokseenkin kokenut inflaation kun se liitetään parisuhteeseen, mielestäni se on silti avain pitkään parisuhteeseen. Kumpikaan kun ei osaa lukea toisen ajatuksia, ei siis osaa välttämättä automaattisesti olla juuri sellainen kuin toinen haluaa. Ehkä ko. mies ei ole edes tullut ajatelleeksi että on itsekäs, mutta ehkä hän voisi tulla toisiin ajatuksiin kun nainen antaisi hänelle mahdollisuuden läväyttämällä faktat tiskiin.