Miten toimitte kun toinen vanhemmistanne/sisaruksenne sairastui psyykkisesti?

[molemmat vanhemmat menetetty]

Olen n.30v äiti. Isäni kuoli vuosia sitten. Äidillä jo parikymppisenä ollut mielenterveysongelmia ja ne piileny koko ikäni hänellä ja tullut hiukan esiin toisinaan. Masennusta ja muutakin jotakin?
Välit mennyt poikki meihin molempiin lapsiin(minulla 1 sisarus). Nyt varmistunut kahdesta hänen soittamastaan puhelusta että äitimme on sairas muutenkin kuin vain masentunut. Ehkä jopa skitsofreeninen. Ei myönnä edes masennusta joten olisi turha vihjatakkaan muustakaan tai tarjota apua. Mielenterv asioista vihjailukaan saa hänet raivon partaalle, esim sana masennus on punainen vaate hänelle.
Menetin nyt siis äitinikin. Apua ei voi tarjota emmekä tod halua koittaa saada pakkohoitoonkaan sillä käy töissä jne joten päällepäin terveen oloinen...pakkohoitoon ei varmaan siksi edes saisi.
Hän sanoi tänään siskolleni(hänen haukkumisensa jlkeen) ettei halua pitää meihin yhteyttä sillä hän on niin huono äiti.
Muilla samoja kokemuksia?

 

[Tsirppa]

Vaan ei yhtä hyvää nyrkkisääntöä miten pitäisi toimia... Perhesuhteet, varsinkin äiti-tytär suhteet saataa olla ilman mielenterveysongelmiakin vaikeita. Oma lyhyt ja ytimekäs neuvo on, pidä itsestäsi huolta, äläkä polta itseäsi loppuun. Tottakai auttaa pitää, mutta täytyy tietää myös oman jaksamisen rajat. Itse autoin psyykkisesti sairasta äitiä ja alkoholisoitunutta ja psykoottista perheenjäsentä kauan, kunnes ymmärsin että olen itse aivan lopussa. Hetkeksi aikaa piti tehdä totaalinen pesäero kumpaankin ja kerätä voimia. Ja tällä aikaa myös hakea omia jaksamisen rajoja. Nyt tiedän mihin "lähden mukaan" ja mihin en. Kuitenkin itselläkin on oma perhe ja etenkin pieni tyttö hoidettavana...

Toivotan sinulle jaksamista kovasti!!! Puhu jollekin ulkopuoliselle, esim ystävälle tilanteesta mikäli mahdollista. Hänellä ulkopuolisena saattaa olla hyvinä näkökulmia asiaan, ja se auttaa sinuakin jaksamaan. :hug:

 

[cothis]

Laitettiin pakkohoitoon kummatkin perheenjäsenet.

 

[ap]

Kiitos vastaajille. Olen muillekkin puhunut ja siskoni myös. Saan purkaa mieltä myös miehelle. Muutkin ymmärtävät että äitimme todella ON sairas. Sitä ei huomaa päällepäin esim bussissa, työpaikalla jne. Asialle ei voi mitään ja hän ei halua meitä nähdä. Luulee tapahtuneen asioita joita ei ole tapahtunut, on kuullut asioita joita ei ole kuulunut jne. Aivan sekaisin.

 

[Tsirppa]

Kiitos vastaajille. Olen muillekkin puhunut ja siskoni myös. Saan purkaa mieltä myös miehelle. Muutkin ymmärtävät että äitimme todella ON sairas. Sitä ei huomaa päällepäin esim bussissa, työpaikalla jne. Asialle ei voi mitään ja hän ei halua meitä nähdä. Luulee tapahtuneen asioita joita ei ole tapahtunut, on kuullut asioita joita ei ole kuulunut jne. Aivan sekaisin.

Samantapaista oli meilläkin... Ja on joskus vieläkin. Vainoharhaisuutta, syytöksiä, salaliittoteorioita jnejnejne... ja lapsiin kohdistui suurin osa näistä syytöksistä. Tämä toinen perheenjäsen joka oli psykoottinen, oli helppoa saada hoitoon koska hän oli vaaraksi itselleen ja muille. Mutta persoonallisuushäiriöisen kanssa on hyvin paljon vaikeampaa. Hän ei itse koe olevansa millään tavalla sairas, ja uhkailut yms. tapahtuu enemmänkin henkisellä tasolla (niin kauan kun tämä ihminen ei toteuta uhkauksiaan...). Pakkohoidon kriteerit eivät täyty näillä asioilla. Malkoisen rankkaa läheisille... :'(

 

[ap]

Kiitos vastaajille. Olen muillekkin puhunut ja siskoni myös. Saan purkaa mieltä myös miehelle. Muutkin ymmärtävät että äitimme todella ON sairas. Sitä ei huomaa päällepäin esim bussissa, työpaikalla jne. Asialle ei voi mitään ja hän ei halua meitä nähdä. Luulee tapahtuneen asioita joita ei ole tapahtunut, on kuullut asioita joita ei ole kuulunut jne. Aivan sekaisin.

Samantapaista oli meilläkin... Ja on joskus vieläkin. Vainoharhaisuutta, syytöksiä, salaliittoteorioita jnejnejne... ja lapsiin kohdistui suurin osa näistä syytöksistä. Tämä toinen perheenjäsen joka oli psykoottinen, oli helppoa saada hoitoon koska hän oli vaaraksi itselleen ja muille. Mutta persoonallisuushäiriöisen kanssa on hyvin paljon vaikeampaa. Hän ei itse koe olevansa millään tavalla sairas, ja uhkailut yms. tapahtuu enemmänkin henkisellä tasolla (niin kauan kun tämä ihminen ei toteuta uhkauksiaan...). Pakkohoidon kriteerit eivät täyty näillä asioilla. Malkoisen rankkaa läheisille... :'(

Niimpä. En tod usko että joutuis hoitoon pakolla.