M
meira
Vieras
Kyse on 4,5-vuotiaasta, joka ei ole ikinä ollut missään yötä kylässä. Siis lähinnä kyseeseen tulisi siskoni, joka on lähin sukulainen ja tytölle hyvin tuttu ja tykkää kyllä tädistään. Me vanhemmat haluaisimme yhdessä mennä yhteen konserttiin ja sisko on luvannut vahtia (joko tulla meille tai että tyttö menee sinne).
Hän ei siis ole innoissaan menossa sinne yksin, vaan ei halua. Mutta me haluamme että voitaisiin joskus käydä kahdestaan, eikä aina niin, että toinen omien kavereidensa kanssa. Siis miten totuttaa? Konsertti on vasta kesällä.
Taustaa sen verran, että kyseessä on adoptoitu lapsi. Hän oli noin 1 v kun saatiin hänet. Eli ennen kuin huudetaan: liian riippuvainen, niin se hänelle suotakoon, kun on sitä menetyksen kokemustakin.
On hän toki nyt päiväkodissa, mutta oli 3 v kotihoidossa, josta vikan vuoden kävi kerhoa 2 aamupäivää viikossa. Tähän päädyttiin ihan neuvolapsykologin suosituksesta. Hänellä oli vaikeaa jäädä alle 3,5 v yksin edes päivällä muutamaksi tunniksi isovanhempien tai sisareni hoitoon. Kun joskus oli pakko niin tehdä (esim. lääkäriajan takia), niin sen jälkeen itki tuntikausia.
Mutta tässä tuli muutos, kun oli noin 3,5 ja sen jälkeen on ollut ok jäädä hetkeksi päivällä ilman mua. Kerhoon jäi suht ok ensijärkytyksen jälkeen ja päiväkotiin ihan hyvin, kun sai tuon kerhovuoden harjoitella. Mä olen siis se, jota ilman on vaikeampaa olla kuin isiä, joka on ollut työmatkoillakin.
Hän ei siis ole innoissaan menossa sinne yksin, vaan ei halua. Mutta me haluamme että voitaisiin joskus käydä kahdestaan, eikä aina niin, että toinen omien kavereidensa kanssa. Siis miten totuttaa? Konsertti on vasta kesällä.
Taustaa sen verran, että kyseessä on adoptoitu lapsi. Hän oli noin 1 v kun saatiin hänet. Eli ennen kuin huudetaan: liian riippuvainen, niin se hänelle suotakoon, kun on sitä menetyksen kokemustakin.
On hän toki nyt päiväkodissa, mutta oli 3 v kotihoidossa, josta vikan vuoden kävi kerhoa 2 aamupäivää viikossa. Tähän päädyttiin ihan neuvolapsykologin suosituksesta. Hänellä oli vaikeaa jäädä alle 3,5 v yksin edes päivällä muutamaksi tunniksi isovanhempien tai sisareni hoitoon. Kun joskus oli pakko niin tehdä (esim. lääkäriajan takia), niin sen jälkeen itki tuntikausia.
Mutta tässä tuli muutos, kun oli noin 3,5 ja sen jälkeen on ollut ok jäädä hetkeksi päivällä ilman mua. Kerhoon jäi suht ok ensijärkytyksen jälkeen ja päiväkotiin ihan hyvin, kun sai tuon kerhovuoden harjoitella. Mä olen siis se, jota ilman on vaikeampaa olla kuin isiä, joka on ollut työmatkoillakin.