Hae Anna.fi-sivustolta

Miten tunnistaa narsistinen äiti?

Viestiketju osiossa 'Ihmissuhteet' , käynnistäjänä syväkuu, 31.07.2011.

  1. Lila Vierailija

    Hienoa, että olet kasvanut ja muuttunut. Et voi kuitenkaan tietää, oletko muuttunut niistä kohdista, jotka tyttäresi kokee tärkeiksi. Lisäksi toista ei voi pakottaa näkemään itseään niin kuin itse näkee itsensä. Todellinen muutos näkyy ihmisestä, joka on levollisesti omissa nahoissaan, ei yritä pakottaa ketään mihinkään, vaan antaa toiselle tilaa havainnoida asioita itse. Sinulla tuntuu olevan kova tarve pakottaa tytär yleisöksi, että katso mitä minä osaan. Sellainen saisi kenet tahansa perääntymään. Edelleen sanoisin, että et voi muuttaa mitään väkisin, joten iloitse omasta kasvustasi ja anna muiden olla omia itsejään. Tilanteen hyväksyminen on ainoa tie, joka voi johtaa parempaan.
     
  2. vierailija Vierailija

    Auts Lila, tämä ei ole helppoa! Ihan itkettää nyt kun ajattelen miten kovasti olen tosissani yrittänyt ja tuntuu nyt että metsään kosahti. Niin just, en voi tietää olenko muuttunut niistä kohdista mitkä tyttäreni kokee tärkeiksi ja juuri sen takia olen niin kovasti yrittänyt että välit palaisivat taas takaisin - tästä ei tule tämän valmiimpaa, olen takaisin lähtöruudussa.

    "Sinulla tuntuu olevan kova tarve pakottaa tytär yleisöksi, että katso mitä minä osaan. Sellainen saisi kenet tahansa perääntymään."

    Tässä en nyt ole ihan samaa mieltä kanssasi, tai en ymmärrä täysin mitä tarkoitat, mutta niin minä sen olen kokenut ja ymmärtänyt, että minulta nimenomaan vaaditaan muuttumista, että kelpaisin. Niinkuin olisin koulussa ja täytyy saada tietty arvosana että pääsen luokalta ja nyt tuli hylätty ja bänks.

    En edes vedä mietintämyssyä syvemmälle päähäni, sillä elämässä täytyy olla muutakin kivempaa kuin näihin "kokeisiin lukeminen", sillä sama pätee toininkin päin että minun pitää antaa olla sellainen kuin olen... Toivottavasti tätä ei nyt kukaan käsitä väärin, en tarkoita että minun ei tarvitse muuttua, vaan se muutos etenee omaan tahtiinsa siten kuin mihin minä pystyn, ei pakottamalla ja vaatimalla. Vähän vaikeaa selittää, pahoitteluni että tuli vähän sekava postaus... en nyt saa paremmin tätä sanottua, mutta ymmärsin Lila pointtisi.
     
  3. Lila Vierailija

    Tarkoitin tuolla yleisöksi pakottamisella sitä, että sinulla on kova tarve päästä esittelemään, kuinka paljon olet muuttunut. Kukin meistä päättää itse, miltä osin haluaa muuttua, sitä ei voi toinen sanella. Ja totta, jokaisen täytyy saada olla sellainen kuin on. Jokaisella on myös oikeus valita seuransa, jossa on hyvä olla. Se on vain hyväksyttävä. Keskity siis voimaan itsessäsi hyvin ilman tyttäresi hyväksyntää.
     
  4. Lila Vierailija

    Tämä sama pätee myös meihin tyttäriin: ei voi kääntyä rinkelille toista miellyttääkseen, vaan pitää uskaltaa olla oma itsensä, vaikka tulisikin hylätyksi.
     
  5. vierailija Vierailija

    "Kukin meistä päättää itse, miltä osin haluaa muuttua, sitä ei voi toinen sanella."

    Mielestäni, minun kohdallani ainakaan, ei voi sanoa että päätän miltä osin haluan muuttua, vaan se on kiinni siitä mihin pystyn. Tähän pätee se että ihmiseltä ei voi vaatia enempää kuin mitä hänelle on annettu, ts, ei voi vaatia enempää kuin mihin pystyy. Jollekin on ihmissuhteet vaikeita, toinen taas ui niissä kuin kala vedessä.

    "Jokaisella on myös oikeus valita seuransa, jossa on hyvä olla."
    Myös minulla. Sellaisena kuin olen ja olemaan siinä levollinen - ilman pelkoa ja yrittämistä... kun niitäkin ihmisiä on jotka hyväksyvät minut tälläisenä kuin olen.
     
  6. vierailija Vierailija

    Kun se muuttumiseni oikealla tavalla on se ainut keino saada ne välit kuntoon!
    Tässä on nyt joku juttu mitä minä en ymmärrä, toinen puhuu aidasta ja toinen aidan seipäistä.
     
  7. Lila Vierailija

    Kyllä, sinä valitset mitä työstät itsessäsi niistä asioista, joihin pystyt, oli se sitten kuinka pientä tahansa.

    Kyllä, myös sinä saat valita seurasi, sitä juuri tarkoitin.
     
  8. Lila Vierailija

    Mitä on muuttuminen oikealla tavalla? Ethän edes tiedä sitä. Keskity omiin asioihisi, omaan kehitykseesi, jonka tarkoitus ei ole miellyttää ketään muuta kuin sinua. Ota selvää kuka sinä olet. Ole rehellinen itsellesi. Päästä irti pakosta saada välit kuntoon. Minusta se on ainoa tie. Välit saattavat tulla kuntoon tämän sivutuotteena.
     
  9. vierailija Vierailija

    Olen samaa mieltä Lilan kanssa. Olet jo kulkenut tämän tien loppuun monta kertaa ja nähnyt ettei se johda mihinkään. Suosittelen lopettamaan yritykset ja pohdinnat siitä miten voisit muuttaa itseäsi tai saada yhteyden. Keskity nyt vain itseesi ja luo elämästäsi sellainen kuin itse haluat. Tähän prosessiin menee aikaa, se ei tapahdu muutamassa viikossa tai kuukaudessa. Anna lapsesi elää omaa elämääsi ja elä omaasi ja päästä irti. Tämä on ainoa oikea tie, joka voi joskus johtaa siihen, että yhteys palautuu. Voi myös olla ettei palaudu, mutta tämä ei ole valitettavasti sinun käsissäsi. Nyt on aika vain päästää irti ja tehdä surutyötä sen asian suhteen, että asiat eivät menneet niin kuin toivoit tämän asian osalta.
     
  10. Lila Vierailija

    Tämän sivuston nimeksi voisi vaihtaa Pään seinään hakkaajat -ryhmäksi, se on meille kaikille yhteistä. On tuskallista laskea irti jostain toimimattomasta, kun toivo on niin sitkeässä, vaikka se on juuri se, mitä pitää tehdä. Vasta sitten voi muutokselle tulla tilaa.
     
  11. vierailija Vierailija

    Lila ja Vierailija kiitos! Nyt ymmärsin tämän villakoiran jujun.

    "Mitä on muuttuminen oikealla tavalla? Ethän edes tiedä sitä."
    No en tiedäkään. Siinä olet ihan oikeassa.

    Olen miettinyt sitäkin että jos tämä bänks ei olisi tullut nyt se olisi voinut tulla myöhemmin. Kanssakäymisen pitäisi olla vapaata ja helppoa niin ettei tarvitse miettiä millainen pitää olla ettei tule taas bänks, koska ei sellainenkaan varominen pitkän päälle pelitä. Minä miellän asian niin että toimivassa vuorovaikutuksessa molemmat voivat olla sellaisia kuin ovat, hyväksyttyinä, eikä vasta sitten hyväksytä kun on toivotunlainen. Tähän kuuluu myös armollisuus toista kohtaan niin, että ei vaadita täydellisyyttä, vaan hyväksytään epätäydellisyys ja virheet. Oikealla tavalla, koska ihmisestä ei tule koskaan virheetöntä ja täydellistä. Jos on joku asia mikä hiertää, siitä pitää keskustella, vaikka jankata niin kauan että kumpikin ymmärtää mitä toinen tarkoittaa niin ettei lueta rivien välistä eikä käsitetä väärin. Näin minä sen ymmärrän.
     
  12. Lila Vierailija

  13. vierailija Vierailija

    Huomenta Lila, ja kiitos eilen 21:09 kommentistasi!

    Ei voi muuttua kun ei tiedä niitä täsmäkohtia, vaikka ihan esimerkein ja selitettyibä. Rautalanka on kova sana. Osapuolet eivät ole vielä valmiita toimivaan kommunikaatioon, koska se ei toimi. Ollut liikaa yrittämistä, näyttämisenhalua "kyllä minä nyt jo osaan". No enpä osannutminä, eikä näemmä osannut tytärkään olla armollinen ja ymmärtää minua kun jäi suoraan se perinpohjainen keskustelu epäkohdista pois, koska sain taas bänks. Oli liian paljon kaivoon kannettua vettä ja sehän ei siellä pysy. Eli ei tämä hoidu ihan pienessä ajassa vaan aikaa menee. Menee mikä menee, mutta omalla painollaan, levollisesti eikä yrittämällä.

    Minulle on tänä vuonna tapahtunut monia mukavia asioita ja on tapahtunut asioita mitkä ovat ihmeitä. Tietysti näitä olisi hänen kanssaan ollut kiva jakaa, mutta on aina tullut päällimmäiseksi ajatus, että empäs kerrokaan koska minullakin on oikeus pitää kivat asiat minulla itselläni eikä niitä tarvitse jakaa.
    Tarkoittaa sitä että olen ottanut etäisyyttä eikä se tunnukaan pahalta. Minulla on muita ihmisiä kenen kanssa kommunikoida rakentavasti ja levollisesti.

    Välillä ajatukset luiskahtaa väärille urille, mutta palautan ne sieltä kiireesti takaisin etten jää miettimään että jos minä oisin ja jos minä en. Se ei hyödytä eikä vie eteenpäin ja tekee vain pahan olon.

    Ja juu, se puuhun päätä hakkaajat- olisi ihan passeli nimi keskustelulle. Yritetään toimia vanhalla tavalla ajatellen että jos sittenkin, mutta kuhmun jälkeen huomaa että ei toimi. Tarvitaan uudet tuulet.
     
  14. vierailija Vierailija

    Oletko varma, ettei tyttäresi ole joutunut olemaan ystäväsi ja kuuntelijasi. Tuli mieleen vain tuosta, kun kirjoitit, että sinulle on sattunut monia kivoja asioita, joista olisi mukava kertoa tyttärellesi.

    Itse olen tällainen äitini terapeutti jo lapsesta asti. Nyt aikuisena ja itse äitinä olen ymmärtänyt, että äiti ei ole aidosti koskaan ollut kiinnostunut minun asioistani vaan hänellä on tarve puhua omistaan. Nopeasti puhelutkin kääntyvät hänen kuulumisiinsa (mm. kavereidensa asioihin, joita en edes tunne).

    Ainoat asiat, joista hän on minussa kiinnostunut, ovat sairauteni. Hän varsinkin ilahtuu, jos minulla on samoja oireita kuin hänellä. Sairasta mutta totta.

    Et varmaankaan ole äitini kaltainen. Kuulostat ihanalta ihmiseltä. Kunhan nyt purkauduin omasta äiti-suhteestani ja siitä, miksi olen lopettanut yhteydenpidon osaltani.
     
  15. vierailija Vierailija

    *** Kiitos <3 Tästä vaan taas tulee mieleen että miten et ole ainut joka minua ihanaksi ihmiseksi sanoo, mutta sitten ei suju läheisten kanssa. On nämä vaikeita juttuja.

    En ala neuvomaan sinua enkä arvailemaan mitään, mutta voisiko äitisi mielenkiinto sairauksiin olla sitä kun vanhalla ihmisellä on sairauksia ja hän haluaa niistä jollekin kertoa? Ellei ole muita kuin sinä? Kun ei ole muita ihmisiä eikä muita puheenaiheita kun elämänpiiri on kaventunut ja ystävät vähissä eikä siinä paljon tapahdu, niin on niitä sairauksia ja huolta niistä. Tosin en tiedä äitisi ikää enkä sitä miten hän ilahtuu samanlaisista oireistasi, mutta tällläistä hajanaista tulee mieleeni. Olethan varmaan kuullut kaupassa tms. ohimennen kun pari-kolme ihmistä seisoo tien tukkeena ja siinä päivitetään sairaustietoja.
    Kuten alussa sanoin en osaa neuvoa enkä ala edes arvailemaan miten teillä asiat oli.
     
  16. Lila Vierailija

    ”Auts taas kopsahti! Tätä vikaa ihan varmasti minussa on sitä en kiellä ja tätäkin nyt täytyy työstää ja miettiä. Asia on kyllä hankalakin sen puoleen että jos tyttäreni ei halunnut kertoa minulle omia kuulumisiaan kuin ylimalkaan siinä oli kaksi vaihtoehtoa - joko kerroin omia kuulumisiani puhetta pitääkseni tai kyselin hänen kuulumisiaan, mikä ei ollut oikein vaihtoehto, koska sellaista pidän uteluna ja koitin olla varovainen siinä. Mistä kummasta silloin puhutaan?”

    Tuo kuulostaa niin tutulta. Minusta tuntui aina, että äiti ei ollut kiinnostunut minusta, kun hän aina vain puhui omista asioistaan, eikä koskaan kysynyt minulta mitään. Hänkin sanoi, että koki kyselemisen uteluna ja siksi ei sitä tehnyt. Sitä paitsi jos joskus kerroin mitä minulle kuuluu, sain vain pari lausetta ilmoille, kun äiti jo siirsi puheen taas itseensä, että hän muistaa kun hänkin kerran jne. Minusta kysyminen olisi taas osoittanut kiinnostusta, varsinkin silloin, kun toinen kysyy ymmärtääkseen paremmin, kuuntelee ja vielä muistaa sanomani myöhemminkin. Siten oppii tuntemaan toista ihmistä. Kuuntelemalla ja reagoimalla toisen sanomisiin syntyy keskustelua sen sijaan, että kumpikin pitää monologiaan vuorotellen. Jos joudut täyttämään puhetilaa jonkun kanssa, silloin hänet vedetään keskusteluun mukaan kääntämällä huomio tuohon toiseen ja olemalla aidosti kiinnostunut hänen ajatuksistaan.
     
  17. vierailija Vierailija

    No voi kyynel :(
    Tuntuu että teen niin tai näin niin aina menee väärinpäin. Ihan ammatti-ihminen antoi minulle ohjeeksi että pitää puhua siitä mistä toinen vapaaehtoisesti puhuu ja samalla tasolla, jos puhuu säästä niin puhutaan säästä, mutta ei kysellä koska se saattaa ahdistaa ja olla tungettelevaa. Huomaahan sen jos kyselee ja aletaan vaikenemaan tai vaihtamaan puheenaihetta, niin on menty väärälle tontille ja pitää palata neutraaliin aiheeseen. Silloin ihan vaan puhetta pitääkseen kertoi omia kuulumisiaan ettei ihan vaivautuneesti olla hiljaa.

    Tähän nyt kysymys:
    "Jos joudut täyttämään puhetilaa jonkun kanssa, silloin hänet vedetään keskusteluun mukaan kääntämällä huomio tuohon toiseen ja olemalla aidosti kiinnostunut hänen ajatuksistaan."
    - Entäs kun se toinen ei halua puhua itsestään, miten silloin vedetään mukaan keskusteluun?! Jos minä en halua jollekin tutulle puhua asioistani, niin varmasti käännän keskustelun häneen ja tekemisiinsä ja puhutaan sitten vaikka hänen marjanpoimisestaan. Minä saan olla rauhassa senkun kuuntelen ja välillä vähän kyselen.

    Ainahan on opetettu ettei saa udella ja pitää kunnioittaa toisen tilaa ja on tahditonta kysellä ja udella. Tämä on oikeesti tosi vaikeaa.
     
  18. Lila Vierailija

    Ei tarvitse kysyä henkilökohtaisuuksia, se on utelua. Todellakin pitää kunnioittaa toisen tilaa. Kysy mielipidettä johonkin, puhu toista kiinnostavasta aiheesta, että hän saa avata sitä enemmänkin. Niin kuin itse sanoit, kun toinen puhuu vaikka marjanpoimimisestaan, sinä saat olla rauhassa. Tuskin tunnet silloin, että hän olisi kiinnostunut sinusta. Henkilökohtaisesti inhoan ’kuulumisia’, kun minulle harvoin tapahtuu mitään. Puhuisinkin mieluummin jostain muusta kuin henkilökohtaisista asioista, mutta säästä puhuminen on yhtä kuin ei ole mitään sanottavaa ja miksi keskustella jonkun kanssa, jos ei ole mitään sanottavaa. Muista, että nämä ovat vain minun henkilökohtaisia näkemyksiäni, jotka kerroin antaakseni ajattelemisen aihetta, että tältä asiat saattavat näyttää toisen silmin.
     
  19. vierailija Vierailija

    "miksi keskustella jonkun kanssa, jos ei ole mitään sanottavaa."
    Tässäpä miettimistä. Niin miksi - ihan vaan kuullakseen äänen. Paha siitä on jatkaa JOS pitää kysellä että mitenkäs se tai tämä tai tuo asia... ja jos vastaukset tulee muutamin sanoin ihan tavallista ei ihmeempiä. Minusta se jo kertoo paljon ja siinä kohtaa alan puhetta pitääkseni kertomaan vaikka niistä omista marjoistani tai matonpesusta. Ettei ihan hiljakseen olla ja kuunnella huminaa langoilta.

    Jonkun toisen kanssa puhuessa puhutaan vuorotellen ja päällekkäin eikä mietitä uteluita ja tilojen täyttämistä, juttu vaan tulee ja jää mukava olo jälkeenpäin.
     
  20. Lila Vierailija

    Entä jos alkaisit kysellä mielenkiintoisia? Näistä voit poimia kysymyksiä, joiden avulla tutustuu toiseen ihmiseen paremmin: https://www.iltalehti.fi/pinnalla/a/2016051021540667
    Ehkä et sittenkään tunne tytärtäsi, jos et tiedä mitkä aiheet saavat hänet syttymään ja puhumaan. Ainakin hämmästys olisi melkoinen, kun suustasi ei tulekaan samaa kuin ennen. Jos se vanha tapa ei toimi, tarvitaan ne uudet tuulet.
     
  21. vierailija Vierailija

    Puhelimessa en voi kysyä en uusia tuulia enkä vanhojakaan koska minut on estetty. Sähköposteista en tiedä oletan että menevät roskikseen suoraan. Paperipostinkin voi aina halutessaan panna silppuriin.
     
  22. Lila Vierailija

    Ajattelin vain, että sitten kun sinulla on mahdollisuus, niin käytä se paremmin kuin vanhan toistoon.
     
  23. vierailija Vierailija

    Kannattaa nyt unohtaa asia ja keskittyä omaan elämään. Et voi nyt valitettavasti muuttaa tätä asiaa, vaikka kuinka pohtisit pääsi puhki. Hengittele syvään ja anna asian olla. Selviät kyllä
     
  24. vierailija Vierailija

    Kiitos taas Lila ja Vierailija. Jos vielä mahdollisuus tulee niin toivottavasti osaan olla viisaampi, en ainakaan y-ri-tä, vaan olen oma itseni, koska muuten menee varmasti kiville. Aika näyttää.

    Ja niin olen ajatellutkin että annan olla ja keskityn itseeni, teen mukavia asioita ja hengittelen syvään. Tunnen että selviydyn tästä. Kiitos teille kaikista hyvistä neuvoistanne, niistä on ollut _todella iso_ apu. <3
     
  25. vierailija Vierailija

     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti