Hae Anna.fi-sivustolta

Miten tunnistaa narsistinen äiti?

Viestiketju osiossa 'Ihmissuhteet' , käynnistäjänä syväkuu, 31.07.2011.

  1. omalla polulla Vierailija

    Niin itsekin ajattelen että meidän tulisi hyväksyä läheisemme sellaisina kuin he ovat ja voimme muuttaa ainoastaan itseämme ja omaa asennettamme mutta vaikeaa ja haasteellista se on silloin jos ollaan kovin erilaisia ja ns eri aaltopituuksilla. Tytär on sanonut ettei pidä minusta ja tuntee voivansa paljon paremmin ilman minua joten ehkä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin elää erillään. Onneksi olemme nyt lähestymässä sen verran että saan tavata lapsia mikä on itselleni kultaakin kalliimpi asia ja jos ei muuta niin olen tästäkin jo erittäin kiitollinen. Meillä ei ole tyttären kanssa koskaan olleet mitkään läheiset ja lämpimät välit ja hän on pienestä asti ollut isän tyttö. Minua ei ole oikein ikinä ymmärtänyt, arvostanut tai kunnioittanut eikä aikoinaan tapahtunut avioeromme auttanut asiaa mitenkään vaan päinvastoin. Ymmärrän häntä ja sitä ettei pidä minusta. Kaikki eivät pidä kaikista eikä se katso sitä kuka on. En minäkään ole pitänyt omasta isästäni vaikka olen kuitenkin rakastanut häntä aina niin en ole voinut sietää häntä hänen narsistisen luonteensa vuoksi. Hän osaa olla valloittava, älykäs ja hauska ( narskut osaa ) mutta mitä lähempänä on hänen kanssaan elänyt sitä paremmin totuuden hänestä tietää. Kiintymyssuhde lapseen muodostuu lapsen tarpeiden tyydyttymisestä, annetusta hoivasta, huomiosta ja rakkaudesta sekä ehkä tärkeimpänä turvallisuuden tunteesta. Itse en näitä saanut omalta isältäni enkä ole osannut tyttärelleni näitä antaa. Rakkaus on vuorovaikutuksellista ja toimii onnistuessaan molempiin suuntiin eikä vain toisen ehdoilla. Jos ja kun tytär on kokenut ettei ole saanut rakkautta minulta niin ei osaa itsekään minua rakastaa. Ja sitten tulee vielä lisäksi viha joka nousee koetuista pettymyksistä ja epäoikeudenmukaisuuksista ja joka on oikeutettua mutta purkaantuessaan saa aikaan kaaoksen. Vihalle on aina syynsä. Se ei synny tyhjästä eikä sitä pidä peljästyä vaikka onkin tunteena voimakas niin se kertoo jostain mikä ei ole oikein vaan vaatii muutosta. Niin kuin kaikki muutkin tunteet niin myös vihantunne on eräänlainen viestintuoja joka pitäisi osata tulkita ja muuttaa rakentavaksi energiaksi. On erittäin vaikeaa suvaita toisen ihmisen itseen kohdistuvaa vihaa ilman että provosoituu puolustuslinjalle tai kokee itsensä uhatuksi. Pitää olla riittävän vahva itsetunto ja itsetuntemus ettei anna toisen purkauksen suista itseään "pois raiteilta" ja olla antamatta takaisin samalla mitalla. Kuitenkin se on ainoa keino tulla narsistisen ihmisen kanssa toimeen edes jotenkin. Loppupeleissä on hyvä muistaa että jos ärsytän jotakuta tai joku ei pidä minusta niin se on ihan hänen oma ongelmansa kuitenkin sillä kaikkia ei voi miellyttää ja jos siihen lähtee niin hukkaa itsensä.
     
  2. omalla polulla Vierailija

    Lisään vielä että jos lapsi ei pidä vanhemmastaan niin jokin on mennyt pieleen ja silloin vanhemman on syytä katsoa peiliin sillä vastuu on aina vanhemmalla vaikka olisi aikuisesta lapsesta kysymys. Parasta olisi jos pystyisi tyynesti ottamaan kaikki vastaan ja kuuntelemaan sekä kohtaamaan aidosti lapsensa ilman että ottaa itseensä, suuttuu tai loukkaantuu sillä se on vanhemman tehtävä ja vain siten rakennetaan uudenlaista aitoa ja rehellistä ihmissuhdetta. Helppo sanoa
     
  3. puuh Vierailija

    Niin on. Helppo sanoa. Miten kummassa sitä uudenlaista aitoa ja rehellistä ihmissuhdetta rakennetaan kun välit laitetaan totaalisesti poikki? Ja siinä samalla muihinkin perheenjäseniin? Kun ilmoitetaan että kirjeitä ei lueta eikä mihinkään vastata, kun ei ole kerrassaan mitään yhteyttä. Ei keneenkään niin miten silloin edes osoitetaan että on tapahtunut muutosta... Vaikka ei sen puoleen turhaa näitä on täällä jankuttaa.
     
  4. Fiore Vierailija

    Joskus tilanne on valitettavasti sellainen, ettei mikään, mitä tekee, enää auta.

    Olisi parempi hyväksyä se surullinen tilanne. Aivan kuten pitää hyväksyä jonkun kuolema, voi myös hyväksyä "ihmissuhteen kuoleman" eikä yrittää roikkua siinä väkisin.

    Miksipä ei käyttäisi energiaansa ja aikaansa johonkin myönteisempään kuin taisteluun.

    On todella hienoa, jos on kyennyt muuttumaan. Jos joku ei halua sitä tietää eikä kykene siitä tietämättömyytensä vuoksi iloitsemaan, niin se on hänen tappionsa, valintansa ja myös hänen oikeutensa.

    Tiedän kokemuksesta, kuinka raastavaa on, kun ei saa mahdollisuutta todistaa joitain asioita ja ihmiset luulevat äitini valheiden olevan totta. Tilanne on vain pitänyt hyväksyä ja luottaa siihen, että joskus vielä kaikki selviää ja ihmiset ymmärtävät äitini valehdelleen. Ehkä niin käy tai ei, mutta tilanteen hyväksyminen on antanut minulle sisäistä rauhaa ja paljon voimia muuhun.

    Voin kuvitella, että on myös raastavaa, jos ei saa todistettua, että on muuttunut sellaiseksi äidiksi, mikä osaakin rakastaa, kunnioittaa ja kuunnella lastaan. Voimia kaikille, jotka ovat vastaavantyyppisissä tilanteissa.
     
  5. syväkuu Vierailija

    Et valitettavasti voi tuossa tilanteessa tehdä muuta kuin odottaa ja toivoa muutosta parempaan suuntaan joskus tulevaisuudessa. Tyttäresi tarvitsee aikaa, ei hän muuten katkaisisi välejä. Minäkin annan sisareni olla omassa rauhassaan, enkä tyrkytä seuraani kun hän ei sitä halua. Anna ajan kulua ja näyttää mitä se tuo tullessaan. Keskity muihin asioihin ja pidä hyvä huoli itsestäsi.
     
  6. puuh Vierailija

    Kiitos kauniista sanoistanne.
    Siksi koen tämän nyt niin kohtuuttomana enkä ymmärrä koska minä en varsinaisesyi ole se mihin tämä kohdistuu, vaan välit on katkaistu täysin ja täydellisesti isään, mutta - näin olen ymmärtänyt, en tiedä varmasti - että kun olemme yhdessä ja joudun olemaan ikäänkuin "puolueellinen", niin välit on katkaistu minuunkin. Ymmärrän hyvin tytärtäni että hän kokee asiat noin, mutta siltikin se tuntuu pahalta, kun joudun ikäänkuin valitsemaan, joko-tai, mutta ei molempia.
    Siis toinen tai toinen, mutta ei molempia. Tämä on se miten minä sen ymmärrän, tietty kun siihen ei tule selitystä, niin tämä vain omaa tulkintaani ja voin mennä metsäänkin.
     
  7. syväkuu Vierailija

    Hienosti kirjoitettu.

    Minustakin on ikävää etten ole voinut keskustella siskoni kanssa äitisuhteestamme ja niistä vammoista mitä olemme saaneet. Hän laittoi välit poikki kun aloin puhua asiasta. Ehkä totuuden näkeminen on hänelle niin ahdistusta herättävää, että hän mieluummin laittaa pään pensaaseen ja jatkaa uskomista äidin versioon itsestään, eli että meillä oli äiti joka teki kaikkensa lastensa eteen ja ettei äitiä saa arvostella mistään. Kun arvostelen äitini käytöstä, hän saa huonon olon, josta taas syyttää minua. Minä siis olen syntipukki hänen huonoon oloonsa ja kun hän katksisee välit minuun, niin luulee voivansa hyvin. Äidillä ei siis ole hänen mielestään mitään tekemistä sen kanssa, ettei sisreni voi puhua tai kuulla toisen versiota äitimme käytöksestä meitä kohtaan. Sisareni on muuten tosi kova arvostelemaan kaikkia, tuntuu ettei mikään koskaan kelpaa kun kaikki ovat niin huonoja. Äitiä taas ei saa arvostella ollenkaan vaikka olisi aihetta. Hän on myös todella huono ottamaan itse vastaan kritiikkiä.
     
  8. Fiore Vierailija

    Kiitos Syväkuu.

    Olisi niin helpottavaa, jos voisit keskustella sisaresi kanssa äidistäsi.

    Ymmärrän sinua hyvin, sillä itselläni on niin samanlainen tilanne äidin ja sisaren suhteen, että tekstisi on kuin omasta elämästäni. Moni muukin kertomasi on niin samanlaista, että tuntuu kuin sinulla ja minulla olisi sama äiti ja sisar myös.

    Tänään tuntuu pahalta se, että äitini valheiden vuoksi olen menettänyt joitain mukavia ihmisiä.

    Eräs ihana äidin ystävä, myös äidin uhri, ei enää vastaa viesteihini. Meillä on ollut aina hyvät välit ja olen häntä myös auttanut välillä vuosikymmenien aikana. Hän ei edes kiittänyt, kun onnittelin häntä syntymäpäivänä, vaikka hän on aina ollut hyvin ystävällinen ja kohtelias. En osaa edes ajatella, mitä uskomatonta hän minusta luuleekaan. Selvitin, että hän on hengissä ja ihan hyvissä voimissa. En enää lähetä hänelle viestejä, paitsi jouluna ja syntymäpäivänä. Jos hän pyytää, etten lähetä viestejä koskaan, noudatan hänen toivettaan.

    Narsisti voi olla niin vakuuttava, etteivät ihmiset halua nähdä edes TODISTEITA hänen valheistaan. Se on hämmentävää, varsinkin, jos nämä narsistia uskovat ovat nähneet, kuinka epävakaa ihminen hän on, ja ovat nähneet myös, kuinka asiallinen ja ystävällinen se henkilö on, josta narsisti valehtelee.

    Narsisti osaa vedellä lankoja niin, että älykkäätkin ihmiset menevät langoista ihan solmulle ja heidän harkintakykynsä pettää.

    Tuli mieleeni äidin lause "Itku pitkästä ilosta". Onneksi kuitenkin vähitellen uskallan iloita ilman, että taustalla pelkäisin, mitähän pahaa kohta tapahtuu.
     
  9. syväkuu Vierailija

    Vastuusta:

    Pieni lapsi ei voi itse ottaa vastuuta hyvinvoinnistaan ja tunteistaan. Lapsen hyvinvointi on vanhempien vastuulla. Lapsi voi syyttää äitiään huonosta olostaan, jos äiti kohtelee lasta huonosti. Narsistin lapsella ei ole tätä mahdollisuutta, koska äiti ei ota vastuuta teoistaan. Äiti voi päinvastoin syyttää lastaan omasta huonosta olostaan jos lapsi ei käyttäydy niinkuin äiti tahtoo. Narsisti äiti syyllistää lastaan, koska hänelle kaikki viat löytyvät aina toisista ja jopa lapsi on vastuussa äitinsä hyvinvoinnista. Narsistin huono olo on aina toisten vika, koska hänen mielestään toiset ovat olemassa vain hänen tarpeitaan varten, eli esim. ylläpitämässä hänen hyvinvointiaan ja hyvää oloaan. Narsisti on tunne-iältää korkeintaan 2- vuotias, eikä kukaan tuon ikäinen ota vastuuta tunteistaan tai teoistaan.


    Kun narsistin lapsi alkaa työstää lapsuuttaan, hän joutuu palaamaan ajassa taaksepäin. Hän joutuu tunteiden kanssa kokemaan uudelleen ajan. jolloin äidin olisi tullut olla vastuussa lapsensa hyvinvoinnista. Tuolloin hän voi syyttää äitiään huonosta olostaan, eli tehdä jälkikäteen sen, minkä hänen olisi pitänyt voida tehdä lapsena. Tuo vaihe tulee työstää loppuun ja kun se on työstetty, lapsi voi ottaa itse aikuisen vastuun omasta hyvinvoinnistaan. Hän tulee tuolloin ymmärtämään sen, että aikuinen ihminen on aina itse vastuussa omista tunteistaan. Kypsä aikuinen ei voi syyttää ketään muuta kuin itseään jos ei voi henkisesti hyvin, vakavia mielen sairauksia lukuunottamatta. Me itse valitsemme tunteemme ja voimme halutessamme oppia valitsemaan paremmin. On tavallista sanoa että sinä teet minut sairaaksi. Rehellisempi tapa olisi sanoa että minä valitsen reakoida tapaasi olla siten, että tunnen itseni sairaaksi.
     
  10. syväkuu Vierailija

    Narsistin kuviot ovat aika yksinkertaiset, siksi meillä tyttärillä on paljon yhteistä, olipa roolimme äidin kanssa ollut mikä tahansa. Minä olin se syntipukki. Välit katkaissut sisko näkymätön ja isosisko kultainen lapsi. Veljille on annettu vähän sekavammat, ei yhtä selvät roolit.

    Minun äitini ei puhu minusta pahoja suoraan, vaan vihjaillen, tekemällä itsestään uhrin. On kai todennut että toimii paremmin. Kun karkasin ulkomaille mitään itsestäni ilmoittamatta, hän oli nyyhkytellyt siskolleni, joka taas uskoi että olen aiheuttanut kauheen trauman äidilleni. Tiedän, että tosiasiassa äitini ei välittänyt tippakaan siitä annoinko kuulua itsestäni vai en. Äitini manipuloi välejä sisariini, muihin tuttuihin hän ei pääse käsiksi, koska asun eri maassa eikä hän tunne ystäviäni ja tuttavapiiriäni.

    Narsisti osaa todellakin olla vakuuttava. Silti minua hämää se, että niin monet ovat todella helposti kusetettavia. Nykyisin löytyy tietoa heistä pilvin pimein, mutta moni ei näe asiayhteyttä vaikka se seisoo nenän edessä. Mulla on ollut muutama narsistipomo ja on järkkyä nähdä miten jopa älykkäät ja fiksut ihmiset menevät halpaan ja lakkaavat käyttämästä tervettä järkeään narsistin käsissä. Narsistin tapa toimia on kuitenkin aika yksinkertainen, hän toistaa samoja kuvioita pysymättä muuttumaan ja jos nuo kuviot tuntee ja tietää, niin hänet on aika helppo tunnistaa. Kun opit tuntemaan kuviot, niin osaat ennustaa mitä tulee tapahtumaan.
     
  11. syväkuu Vierailija

    On tavallista että emme mieti käytöstämme, vaan menemme autopilootilla. Reakoimme johonkin asiaan ja käyttäydymme sitten totutulla tavalla sen kummempaa käytöstämme analysoimatta. Ehkäpä ne älykkäät ja viisaat henkilöt, jotka lakkaavat ajattelemasta itse narsistin seurassa, ovat narsistin lapsia. Lapsia, jotka ovat oppineet tietyn tavan olla narsistin kanssa. Lapsia, jotka aikuisenakin käyttäytyvät kuin tottelevat lapset ja unohtavat kaiken aikuisena opitun. Tulin ajatelleeksi tällaista kun eräs älykäs, viisas ja itsenäiseltä vaikuttava työkaveri lakkasi käyttämästä järkeään narsistipomon seurassa. Tästä on jo vuosia, mutta vielä vain muistan selvästi tuon tapahtuman ja miten ällistynyt olin henkilön käytöksen muutoksesta, kun se niin selvästi minun näkyviin tarjottiin.
     
  12. Fiore Vierailija

    On varmasti raskasta hyväksyä tyttäresi ratkaisu, kun koet, että olet syytön, etkä ole häntä loukannut. Olet kuin kahden tulen välissä, eli teitpä niin tai näin, niin aina väärinpäin.

    Tämä seuraava ei nyt liity sinuun, vaan noin yleisesti mietin, millaisessa tilanteessa lapsen äiti voisi loukata lastaan, vaikka ei olisi itse suoranaisesti tehnyt mitään pahaa lapselleen.

    Jos kuvittelen tilanteen, että lapsen isä on loukannut lasta todella pahasti, esim. seksuaalisella hyväksikäytöllä tai rankalla lyhytaikaisella tai pitkäaikaisella fyysisellä ja/tai henkisellä väkivallalla, niin moni nainen ei voisi jäädä sellaisen miehen rinnalle, vaan ehdottomasti siirtyisi lapsen puolelle. Nin minäkin tekisin.

    Uskon, että tuollaisessa tilanteessa lapsi kokee, että jos äiti suostuu elämään isän kanssa, eli valitsee rinnalleen lapsensa kaltoinkohtelijan, äiti tavallaan hyväksyy kaiken sen pahan, mitä isä on lapselleen tehnyt. Ei ole ihme, jos lapsi silloin kokee, että myös äiti on häntä syvästi loukannut ja edelleen loukkaa niin kauan kuin on väleissä pahantekijän kanssa.

    Joissain tapauksissa äiti saattaa pelätä miestään niin, ettei rohkene puolustaa lastaan. Joissain tapauksissa äitikin on narsisti, joka ei siitä syystä puolusta lastaan.

    Tiedätkö Puuh, onko miehesi kohdellut tytärtäsi todella pahasti?
     
  13. Fiore Vierailija

    Varmaan narsistin kuviot ovatkin aika yksinkertaiset sitten, kun ne oppii tuntemaan, mutta sitä ennen voi luulla toisin, koska jotkut narsistit ovat niin monipuolisesti ja naamioituina ilkeitä.

    Todistajien läsnäollessa, vaikka juhlissa narsistit voivat olla jopa ihania, jolloin kukaan ei huomaa, kuinka hänä saattaa syntipukille kuiskata ohimennen jotain ikävää: "Etkö todella löytänyt mitään parempaa juhlavaatetta?" tai "Miten olet noin surkean näköinen taas?"

    Myös oma äitini on vihjailija ja uhriutuja, myös mielistelijä ja kehuja silloin kun on jotain tarvitsemassa. Silloin hän on läpinäkyvä, huono roolissaan. Hän osaa myös huutaa, raivota ja määräillä näkyvästi, sillä asioiden on mentävä niin kuin hän haluaa.
     
  14. Fiore Vierailija

    Tuo oli hyvä esimerkki siitä, miten fiksukin taantuu narsistin edessä. Fiksut voivat kyllä ajatella, mutta hämmentyvät, sekoilevat tai jopa jämähtävät tilanteessa toimintakyvyttömäksi ym.
     
  15. puuh Vierailija

    "Tiedätkö Puuh, onko miehesi kohdellut tytärtäsi todella pahasti?"
    Tiedän, ei ole fyysisesti. Henkisesti hän kokee että ei ole tullut kuulluksi tai nähdyksi.
     
  16. Fiore Vierailija

    Aika vahvasti tyttäresi kokee sen, ettei ole tullut kuulluksi ja nähdyksi, kun on päättänyt, ettei halua sinuunkaan olla yhteydessä.

    Olisi hyvä, jos hän voisi isänsä kanssa keskustella asiat läpi. Ovatkohan molemmat itsepäisiä...

    Toivottavasti se voisi toteutua joskus. Tsemppiä. :)
     
  17. syväkuu Vierailija

    Eli on tuntenut itsensä olemattomaksi ja nyt maksaa potut pottuina? Näyttää ettei teitäkään ole hänelle olemassa. Vaikka siinä rangaistaan nyt äitiäkin....en halua enempää puuttua asiaan kun en tiedä kaikkien totuutta.. Olen siskolle samalla tavalla olematon nyt, ei halua pitää mitään yhteyttä, ei vastaa viesteihin......vaikka äiti se oli joka häntä näkymättömänä kohteli.
     
  18. Fiore Vierailija

    Onko sinun ollut helppo hyväksyä se, ettei siskosi halua pitää sinuun yhteyttä?

    Minun on ollut aika helppo hyväksyä se, etten ole missään yhteydessä siskoni kanssa, koska hän on niin äidin tyyppinen ihminen, ylimielinen ja loukkaa sellaisissa tilanteissa, kun sitä vähiten osaa odottaa.

    Mutta on ollut vaikea hyväksyä se, että hän voi uskoa äidin ihan järjettömätkin valheet minusta. Tosin välillä tulee mieleen, että haluaako hän vain sillä tavalla olla ilkeä minua kohtaan, että esittää uskovansa äidin jutut.
     
  19. puuh Vierailija

    On varmasti eri asia jos ei ole yhteyksissä siskoonsa (näin oletan), mutta kun yhteys omaan lapseen on poikki niin se on surullista. Isänsä ja hänen välisestä puhumisesta ei ole koskaan tullut mitään, joten näillä näkymin sellainen on mahdotonta ja sellaiselta näyttää jatkossakin.
     
  20. puuh Vierailija

    " Jos kuvittelen tilanteen, että lapsen isä on loukannut lasta todella pahasti, esim. seksuaalisella hyväksikäytöllä tai rankalla lyhytaikaisella tai pitkäaikaisella fyysisellä ja/tai henkisellä väkivallalla, niin moni nainen ei voisi jäädä sellaisen miehen rinnalle, vaan ehdottomasti siirtyisi lapsen puolelle. Nin minäkin tekisin.

    Uskon, että tuollaisessa tilanteessa lapsi kokee, että jos äiti suostuu elämään isän kanssa, eli valitsee rinnalleen lapsensa kaltoinkohtelijan, äiti tavallaan hyväksyy kaiken sen pahan, mitä isä on lapselleen tehnyt. Ei ole ihme, jos lapsi silloin kokee, että myös äiti on häntä syvästi loukannut ja edelleen loukkaa niin kauan kuin on väleissä pahantekijän kanssa."

    Se asioitten ja olosuhteitten muuttaminen ja lähteminen ei ole aina niin yksinkertaista ja mahdollistakaan eri syistä, kun on esim. sairautta.
    Toiselle on helppo ulkopuolelta antaa neuvoja ja ohjeita että tee niin ja näin, mutta se päätös on jokaisen oma asia ja omalla vastuulla, kukaan neuvoja ei tule myöhemmin auttamaan mitenkään. Sairaus on asia mikä voi olla este ja rajoite.
    Näin meillä ja sen hintaa minä nyt maksan.
     
  21. Fiore Vierailija

    Hei Puuh. Kirjoitin tuohon tekstiini myös seuraavat asiat, joita et ottanut lainaukseesi mukaan:

    "On varmasti raskasta hyväksyä tyttäresi ratkaisu, kun koet, että olet syytön, etkä ole häntä loukannut. Olet kuin kahden tulen välissä, eli teitpä niin tai näin, niin aina väärinpäin."

    "Tämä seuraava ei nyt liity sinuun, vaan noin yleisesti mietin, millaisessa tilanteessa lapsen äiti voisi loukata lastaan, vaikka ei olisi itse suoranaisesti tehnyt mitään pahaa lapselleen."


    Kun Puuh luet koko tekstini, varmasti huomaat, että en kirjoituksellani yritä antaa neuvoja ja ohjeita sinulle tai kenellekään. Tarkoitukseni oli vain analysoida syitä, missä tilanteissa lapsi voisi esim. isän tekojen vuoksi olla vihainen myös äidilleen.

    Ymmärrän todella hyvin, että esim. sairauden vuoksi ei kykene toimimaan aina niin kuin haluaisi toimia, jos olisi terve.
     
  22. Fiore Vierailija

    Sairaus voi valitettavasti olla este ihmissuhteiden parantamiselle.

    Joillakin on se tilanne, etteivät he voi hylätä sairasta puolisoaan ja jotkut ovat itse niin huonossa kunnossa sairauden vuoksi, ettei heillä ole voimia lähteä puolisonsa luota, vaikka haluaisivat.
     
  23. Fiore Vierailija

    Uskoisin, että enemmän on heitä, joilla yhteyden menettäminen omaan lapseen on raskaampi asia kuin yhteyden menettäminen vaikka siskoon tai johonkin muuhun ihmiseen, mutta, kuten tästäkin ketjusta voi lukea, on myös heitä, joille oma sisko tai muu henkilö on ollut läheisempi kuin oma lapsi.

    Jos kuvitellaan esimerkkitilanne, että on hoitanut omaa pikkusiskoaan paljon, lähes kuin omaa lastaan, ja ollut hänen kanssaan läheinen vaikka 40 vuotta, kunnes oma äiti lopulta saa valheillaan siskosten välit poikki, niin varmasti myös silloin on hyvin raskasta luopua siskostaan.

    Tai jos isosisko on ollut elämässä äidin korvike, mutta myöhemmin välit menevät poikki, niin silloinkin on varmasti raskasta lu0pua siskostaan.

    Joillakin yhteys omaan lapseen on voinut olla etäisempi kuin siskoon. Oma lapsi on voinut muuttaa kotoa jo 16 vuotiaana, on ollut vaikka isän tyttö. Äiti on voinut tehdä paljon töitä eikä äidillä ja tyttärellä ole ollut yhteistä tekemistä juurikaan, joten he ovat jääneet toisilleen etäisiksi.

    Nuo ovat vain muutamia esimerkkejä laajassa kirjossa erilaisia ihmiskohtaloita. Mikään ei koskaan ole mustavalkoista.

    Kirjoitin: "Minun on ollut aika helppo hyväksyä se, etten ole missään yhteydessä siskoni kanssa, koska hän on niin äidin tyyppinen ihminen, ylimielinen ja loukkaa sellaisissa tilanteissa, kun sitä vähiten osaa odottaa."

    Lopulta minun oli aika helppo hänestä luopua, mutta vuosia aiemmin, se olisi ollut selvästi vaikeampaa, sillä olihan siskoni monien vuosien ajan välillä myös ihan mukava, eli silloin kun hän minua tarvitsi eikä siksi voinut näyttää todellista luonnettaan.
     
  24. Omalla polulla Vierailija

    Yleensä sanotaan että sisarusten välit ovat ne tärkeimmät elämässä....tai pitäisi olla. Ehkä narsistisen vanhemman perheessä ne vaan ei pääse onnistumaan koska jo alusta asti ruokitaan lasten keskinäistä kateutta asettamalla heidän eriarvoiseen asemaan. Itse ymmärsin nyt vasta näitä lukiessani sen mistä johtuu etäiset ja huonohkot välit veljeeni. Ja mistä hän on niin katkera. Hän oli se syntipukki ja jopa huomaamaton isälleni. Minä taisin olla se lempilapsi. Ainakin hän hoki usein että olen kultaa koko kimpale. Muistan hyvin miten huonosti hän kohteli veljeäni. Haukkui hiireksi kun itki tai eil ollut tarpeeksi miehekäs. Olin toisinaan todella ahdistunut ja suruissani siitä kohtelusta mitä veljeni sai jo ihan pienenä poikani. Tunteita ei saa nut näyttää eikä missään nimessä itkeä vaan piti olla MIES eikä hiiri. Sitä hän hoki usein! Oli varmaan itsensäkin kasvatettu niin. Joka tapauksessa tänä päivänä veljeni vihaa isäämme eikä ole juurikaan tekemisissä. Muutama vuosi sitten kun isä vaikeili ja kiukutteli normaalia enemmän soitin veljelleni tilanteesta niin hän totesi kylmän viileästi että " se paska on narsisti" ja olin tosi järkyttnyt sillä itse en ollut osannut asiaa ajatella noin. Mutta myöhemmin olen kyllä alleviivannut saman. Välini veljeeni ovat erittäin etäiset. Hän ei soita koskaan, ei tule kutsuttuihin juhliimme jne. Elää aivan täysin omaan perheeseensä ja elämäänsä keskittyen mutta ei ole riitauttanut tai katkaissut välejä sen kummemmin, ei isään eikä minuun mutta ei ole mitenkään lapsiinikaan yhteyksissä vaikka on yhden kummikin. Hän on selvästikin hyvin katkera paitsi isälle niin myös minulle. Ja kaikki se mitä olen yrittänyt tehdä jotta välimme olsisivat paremmat on vaan vienyt meitä kauemmaksi toisistamme koska on ottanut löhestymiseni manipulointina ja laittanut torjuntamekanismin päälle. Viimeiset 20 vuotta ei olla oltu juurikaan missään tekemisissä. Silloin olimme ristiin kummeja pojillemme mutta sen jälkeen kaikki meni puihin koska on valinnut ikävä kyllä hyvin narsistisen puolison itselleen joka alkoi systemaattisesti tuhoamaan välejämme. Mutta se on jo toinen tarina. Joskus tuntuu että koko tämä maa on pullollaan enemmän tai vähemmän narsistisia ihmisiä. Ei siitä niin kauaa ole kun lapsia kasvatettiin kurittamalla "herran nuhteessa" ja sieltä se kaikki kumpuaa. Nykyään ollaan jo hyvin tietoisia siitä miten kasvatetaan tasapainoisia ja onnellisia ihmisiä, eri asia on noudatetaanko noita ohjeita. Menee kyllä useampi sukupolvi ennenkuin traumat lakkaavat periytymästä ja lapset saavat "laadukasta" kasvatusta ja ihmiset osaavat kommunikoida toistensa kanssa ilman riitoja tms. Kyllähän se kaikki sieltä lapsuudesta kumpuaa ja vaikka itse tavallaan tietäisi ettei näin tule tehdä niin sitä vaan tekee koska itsellekin on niin tehty enkä ole tämän kummempi rikollinen tms. Mutta jäljet jää aina ja niitä sitten käsitellään joskus jopa tappiin asti. Soitin eilen veljelleni ja juteltiinkin pitkään. Aluksi hän oli vaitonainen ja vihaisenkin oloinen mutta alkoi sitten lämpiämään ja avautumaan. Se välittäminenkin tuli sitten sieltä jossain kohtaa kun ensin itse välitin kysyen miten hän voi. Lopuksi sanoi; "kiitos kun soitit" . Illalla katselin mieheni kanssa elokuvan "He tappoivat ensin isäni" joka kertoo pienestä vitenamilaisesta tytöstä joka joutuu sodan jalkoihin. Elokuvassa korostui voimakkaasti perheen ja varsinkin sisarusten merkitys. Ehkä se menee niin että kun vanhemmista aika jättää niin sisarukset jäävät jäljelle ja se mikä heihin on siirretty jakaa elämäänsä heissä. Se voi olla rakkaus ja välittäminen mutta yhtä hyvin myös viha ja katkeruus...
     
  25. Fiore Vierailija

    Kiitos Omalla polulla.

    Surullistakin luettavaa, mutta tarpeellinen teksti, kiitos.

    Hyvä, että soitit veljellesi. Ihana, että saatoitte osoittaa välittämistä puolin ja toisin. Pienistä hyvistä teoista voi alkaa jotain hyvää.
     

Nämä merkit paljastavat, että sinut on kasvattanut vahva nainen

Tilaa Annan uutiskirje!

Annan uutiskirje tuo sähköpostiisi uusimmat artikkelit, testit ja kilpailut.

Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti