Hae Anna.fi-sivustolta

Miten tunnistaa narsistinen äiti?

Viestiketju osiossa 'Ihmissuhteet' , käynnistäjänä syväkuu, 31.07.2011.

  1. karpalolle Vierailija

    Ei ole tarvinnut uskoutua vaan ihan olen itse nähnyt ja kuullut ja jälkeenpäin ymmärtänyt monta asiaa. Kuten sen että minä en todellakaan ole se syyllinen vaikka minua syyllistää yritetäänkin.
     
  2. vierailija Vierailija

    Sellaisiakin palstoja on missä kirjoittaa naiset joiden miehet on narsisteja. Luultavasti saisit isomman vertaisavun ja vinkit sieltä.
     
  3. Paha tytär Vierailija

    Palaan aina lukemaan tätä ketjua. Aina samoin tuntein, monen kokemukset ja lisäksi syväkuun teoriat kertovat suoraan elämästäni. Se tuntuu kauhistuttavalta, tunne syvää myötätuntoa muita tyttäriä kohtaan. Samalla lohdulliselta: en ole yksin, ja myös muut ovat selvinneet. Vaikkakin pitkän tien kautta.
    Itse olen selviytymisen matkalla vasta alussa, ymmärsin äitini sairauden vasta muutama vuosi sitten, yli 40-vuotiaana. Sitä ennen vain ihmettelin suunnatonta ahdistusta aina, kun hänen kanssaan olin tekemisessä.
    Äitini on pitkästä aikaa tulossa kylään. Antakaa voimaa selvitä!
     
  4. Fiore Vierailija

    Paljon voimia ja seesteisyyttä sinulle kaikkeen "Paha tytär". :)
    Olet varmasti menossa kohti parempia aikoja! :)
     
  5. Paha tytär Vierailija

    Kiitos fiore. Sinunkin teksteistäsi on ollut paljon apua.

    Itse painiskelen tällä hetkellä eniten sen kanssa, mitä vastaan suoraan syyllistämiseen. Esimerkiksi, kun äitini vetoaa tunteisiini ja kunniantuntooni, tai kuvittelee niihin vetoavansa omasta arvomaailmastaan käsin. Kun en kerro hänelle asioitani, saan kuulla olevani kylmä. Kun en juoruile muiden asioita, saan kuulla olevani poikkeava (Kaikki muut ihmiset kertovat, Oma Tytär eikä puhu, jne.). Kun en edelleenkään vastaa, alkaa tunkeileva analyysi: olet niin masentunut, ettet pysty edes puhumaan.
     
  6. vierailija Vierailija

    Kiitos palautteesta. :)

    Kunpa osaisinkin antaa vinkkejä, miten toimia noissa haasteellisissa tilanteissa.

    Me narsistien lapset olemme eläneet erilaisia kehitysvaiheita narsistiäitiemme kanssa.

    Joissain vaiheissa olemme olleet valmiita antamaan tehottomampia ja myöhemmin ehkä tehokkaampia vastauksia äideillemme, mutta kuten kaikki tiedämme, narsistia ei voi oikeastaan koskaan voittaa, hänen kanssaan jää aina jollain tavalla kakkoseksi, eli tarkoitan, että joko sitä pahoittaa mielensä tai ainakin keho reagoi äidin inhottaviin sanoihin ja tekoihin.

    Omalla kohdallani olen siinä hyvässä kehitysvaiheessa äitisuhteessani, ettei minun tarvitse häntä tavata, mutta jos jostain syystä heltyisin ottamaan hänet kotiini, ja hän kohtelisi minua millään tavalla inhottavasti, niin välittömästi hakisin hänen takkinsa, antaisin sen hänelle ja pyytäisin poistumaan.

    Aiemmin en olisi koskaan voinut kuvitella toimivani niin tylysti, vaikka se olisi tietenkin ollut oikeuteni jo aiemminkin. Kenenkään ei tarvitse kuunnella toisten loukkauksia loputtomiin.

    Joidenkin mielestä olisi parempi pitää jonkinlainen suhde äitiinsä ja se on ok, jos he siihen kykenevät. Mieluummin olisin itsekin niin valinnut, mutta se ei ollut enää mitenkään mahdollista.

    Surettaa toki, että monet sukulaiset ja tuttavat ovat minut hyljänneet ja luultavasti siis uskovat äitini valheet minusta. Narsistit osaavat olla vakuuttavia.

    Ehkä sinuna sanoisin äidillesi ihan rauhallisesti jotenkin näin:
    "Toivon, että pystyt hyväksymään minut sellaisena tyttärenä kuin olen, mutta jos et siihen pysty ja kärsit minusta, niin eihän sinun ole pakko minua tavata."

    Äitisi voi tuollaisesta tietenkin pillastua tavalla tai toisella, mutta kun tarkemmin ajatellaan, niin rakastaako äiti lastaan, jos ei anna lapsen olla aikuisenakaan oma itsensä.

    Hän saa reagoida valitsemallaan tavalla, etkä sinä ole syyllinen hänen pahaan oloonsa sen vuoksi, jos ihan rauhallisesti ja asiallisesti ilmaiset toiveesi, että hän hyväksyisi sinut sellaisena kuin olet.

    Vaikka olen päässyt omasta mielestäni jo pitkälle siitä, millainen olen ollut äitiäni auttavana ja kannustavana, omat oikeutensa kieltävänä tyttärenä, niin sellainen heikkous minua vielä piinaa, että jollain tasolla olen katkera siitä syntipukin roolista, jota suostuin elämään aivan liian pitkään.

    Näen mielessäni, kuinka taas ensi jouluna siskoni perhe menee äidilleni syömään jouluateriaa ja saa ne paremmat lahjat. Meitähän ei jouluaterialle kutsuttu.

    Aion tietenkin joskus päästä eroon näistä silloin tällöin tulevista katkeruuden tunteistani ihan lopullisesti.

    Kunpa muut viisastuisivat aiemmin. :)
     
  7. Fiore Vierailija

    Minun kirjoitukseni siis tuo edellinen. En tiennytkään, että voi kirjoittaa ilman, että laittaa nimimerkin, joten siksi se jäi. :)
     
  8. syväkuu Vierailija

    Minä tekisin tuossa tilanteessa silleen, että yrittäisin pysyä mahdollisimman neutraalina. Järkiargumentit ei tehoo, eikä tunteella reagoiminen, ei asioiden oikean laidan selittäminen, ei se että sanoo miten hän loukkaa jne. eli mikään normaali tapa ei toimi, narsisti ei reagoi normaalilla tavalla normaaliin käytökseen. Jos lakkaat odottamasta normaalia käytöstä hänen taholtaan ja suhtaudut häneen sellaisena kuin hän on, eli häiriöisenä, niin ehkä tunnet vähemmän negatiivisiä tunteita.

    Yritä kiertää kaikki loukut, jos hän valittaa ettet kerro asioistasi, niin sano että eipä tässä ole mitään kertomisen arvoista tapahtunut. Jos et juoruile muiden asioista, niin sama juttu: ei ole mitään ihmeempiä heillekään tapahtunut. Jos väittää kylmäksi, niin sano että jaa, sitäkö mieltä olet. Vastaa lyhyesti, neutraalisti, mitään selittelemättä tai itseäsi puolustelematta.Jos alat selittelemään ja puolustelemaan, niin siitä alkaa taas loputon kierrätys. Anna hänen ymmärtää että hän saa olla sinusta mitä mieltä tahansa ilman että se sinua mitenkään liikuttaa. Älä anna otetta, tarttumispintaa, vaan pysy etäisyyden päässä. Jos väittää masentuneeksi niin sano vain jaa, siltäkö vaikuttaa. Puhu vain neutraaleista asioista, vaikka säästä, älä anna itsestäsi tai sisimmästäsi mitään. Hän ei ole sen arvoinen, että sinun tarvitsisi jakaa syvimmät tunteesi hänen kanssaan. Sinä itse tiedät mitä olet, mutta äitisi ei tule koskaan näkemään sinua omana itsenäsi. Hyväksy tuo. Tiedän että on hirveän rasittavaa olla koko ajan varuillaan ja yrittää kierrellä äidin järjestämät loukut, mutta loukkujen kiertämisessä onnistuminen lisää uskoa omiin voimiin. Harjoitus tekee mestarin tässäkin asiassa, eli ala opettelemaan erilaista suhtautumista äitiisi.
     
  9. syväkuu Vierailija

    Kun ajattelet sisartasi äitisi luona jouluna, niin muista että ei heillä ole sellaista välittämistä, toisen huomioon ottamista ja yhteenkuuluvaisuutta kuin sinä ehkä kaipaisit. Uskon että heidän kanssakäymisensä on pinnallista, sisaresikin pelaa äitisi hänelle sanelemaa roolia, ei häntäkään hyväksytä omana itsenä jos äitisi on narsisti. Heidän yhteenkuuluvaisuutensa voi olla sitä, että nauttivat kun luulevat sinun kadehtivan heidän ihanaa joulunviettoa, jonne sinua ei kutsuttu. Jos sinut olisi kutsuttu, niin luultavasti olisit tuntenut itsesi yksinäisemmäksi kuin yksin ollessa. Kun todellista välittämistä ei ole, niin ihminen on maailman yksinäisin, jos siis pystyy tuntemaan normaalilla tavalla. Olet katkera niin kauan kuin mielikuvissasi näet heidät joulua viettämässä tavalla, jolla sinä haluaisit joulusi heidän kanssaan viettää, mutta jos ajattelet järjellä, niin tiedät että ei heidän joulu ole sallainen kuin mitä sinä haluaisit.
     
  10. Fiore Vierailija

    Kiitos Syväkuu kauniista ja viisaista sanoistasi. Noinhan se asia juuri on.

    Vaikka he halaavat toisiaan ja nauravat yhdessä, niin se on silti pinnallista, vaikkei sitä kaikki huomaakaan. Enkä edes haluaisi halata sitä äitiä, mikä minulla on, vaan sitä äitiä, jonka toivoin joskus tulevan esiin. Olen toki jo hyväksynyt sen, että tämän elämän elän tavallaan äidittömänä.
     
  11. Fiore Vierailija

    Tuo neutraalina pysyminen ja säästä ym. neutraaleista asioista puhuminen, ja vieläpä lyhyesti, on tosiaan paras tapa selvitä narsistiäidin kanssa niin kauan kuin se on tarpeellista, eli jos esim. haluaa pysyä väleissä muiden sukulaisten kanssa, jotka menettäisi, jos rikkoisi välit äitiin.

    Olen itsekin käyttänyt tuota tapaa vuosikymmenet, mutta vasta näin jälkeenpäin, kun en ole enää äitini kanssa tekemisissä, tajusin, että tuokin tapa kulutti voimiani.

    Ehkä en kyennyt pysymään oikeasti neutraalina, vaan vain esitin neutraalia, kun äiti puhui minulle vaikka ivallisesti tai kyseli, syytteli, uteli tms.

    Kun vain esitin, ettei hänen sanansa, ilmeensä, eleensä ja inhottavuutensa minua häiritse, niin menetin voimiani silloinkin, kun olin hänen kanssaan tekemisissä vain lyhyitä aikoja tai vaikka vain puhelimessa.

    Nyt, kun en enää ole äitini konkreettisessa vaikutuspiirissä, koen itseni monella tasolla paljon vapaammaksi ja vahvemmaksi, mutta toki vielä riittää tekemistä ennen kuin olen kokonaan vapautunut niistä vaikutuksista, mitkä äidin kanssa eläminen on minuun jättänyt.
     
  12. syväkuu Vierailija

    Olet ihan oikeassa tuossa, että kaikenlainen näytteleminen vie voimia, eli siis vaikka neutraalin näytteleminen. Kerroin tuossa "pahalle tyttärelle" miten minä tekisin, ei ehkä toimi jos hän joutuu kovasti näyttelemään neutraalia tai saa näyttelemisestä esim. huonon omantunnon, mihin meidät on kasvatettu.

    Minä en enää näyttele neutraalia äidin kanssa, vaan ihan oikeesti minua ei enää liikuta mitä hän minusta ajattelee. Voin ihan pokkana vain sanoa että jaa, vai niin ajattelet minusta.....tai antaa kaiken hänen sanomansa mennä ohi korvien. Äitikin on vähemmän hyökkäävä kun ei saa enää minusta minkäänlaista otetta.
     
  13. Fiore Vierailija

    Näinhän se oli minullakin, että huono omatunto tuli aina, kun sanoin, ettei meille mitään ihmeempiä kuulu, vaikka oli tapahtunut jotain, mitä normaalille äidille olisin kertonutkin.

    Vasta nyt myöhemmin olen tajunnut, kuinka paljon voimia tuollainen ihan pienten asioiden salaaminen ja niiden kertomisen vältteleminen ja kierteleminen veivät.

    Sinulla, Syväkuu, on hyvä tilanne, kun voit olla oikeasti ihan neutraali. Se on varmasti mahtava voimavara.

    Jos äitini nyt soittaisi minulle ja kyselisi taas kiekuvalla äänellään, mitä meille kuuluu, niin luultavasti vastaisin, että en halua kertoa mitään elämästämme, joten ei kannata minulle enää soitella.

    Se, mitä äitini teki viimeksi, aiheutti kehossani niin voimakkaan reaktion, että myös mieleni vihdoin tajusi, että nyt todella riitti. Olisinpa vain tajunnut aiemmin.

    Jos olisin ollut hänelle millään tavalla hankala tytär, niin tuo viimeinen niitti olisi tullut paljon aikaisemmin. Harmittaa vähän, etten jo vuosikymmenä sitten sanonut hänelle vastaan, jolloin hän olisi varmaan ollut jo silloin se tarpeeksi inhottava.

    Lopulta, vaikka edelleen olin se ihana ja auttavainen, oli äitini viha ja kateus kuitenkin kyteneet niin pitkään, ettei hän enää kyennyt esittämään asiallista ollenkaan ja näytti todellisen ja järkyttävän kylmyytensä.

    Usein aiemmin, kun hän loukkasi minua, hän kysyi muutama päivä myöhemmin: "Miten on mahdollista, että olet aina niin hyväntuulinen ja ystävällinen, vaikka sinulle ollaan kuinka ilkeitä?"

    Vastasin, että se on valintani, sillä en halua olla kenellekään ilkeä, vaan haluan kohdella muita siten kuin toivon heidän kohtelevan minua ja puran tarvittaessa ikävät kokemukset vaikka nyrkkeilysäkkiin.
     
  14. paha tytär Vierailija

    Kiitos, Syväkuu ja Fiore, taas kerran. Juuri noin olen tehnyt tai vähintään yrittänyt tehdä viimeiset ehkä 5-7 vuotta: olla neutraali. Aina vaan ei pysty, ei jaksa. Pienikin vastalause äidin mahdottomaan käytökseen saa hänessä aikaan tuon kertomani rasittavan analysoinnin ja psykologisoinnin (olet masentunut, jne.)
    Ihanaa, että täällä on ihmisiä, jotka ymmärtävät. Terveemmissä perheissä kasvaneet eivät voi tavoittaa näitä kokemuksia. Olen todella, todella kiitollinen että tämä ketju on olemassa. Ja että entinen psykoterapeutti vihjasi äidilläni ehkä olevan narsistisia piirteitä, sen myötä aloin hakea tietoa ja löysin tämän netistä. Muuten terapia jäi kyllä kesken. Olin ehkä terapeutille liikaa.
    Tiedättekö, minulla on haave. Toivon löytäväni miesystävän, joka olisi myös lapsuudenperheessään kokenut narsisimia ja päässyt siitä - edes jonkin verran - yli. Ehkä mahdoton toive.
    Nyt kilpeä kasvattamaan vierailua varten.
     
  15. paha tytär Vierailija

    Niin tuttua tämäkin. Ystävällisyydestäkin tulee haukut!
     
  16. syväkuu Vierailija

    Jos olet äitisi syntipukki, niin teetpä mitä tahansa niin se on kritiikin tai haukkumisen paikka. Hän ei näe sinua sellaisena mitä olet, vaan läpensä huonona, et voi hänen maailmassaan tehdä mitään oikein. Jos olet hyvä ja kiltti, niin saat kritiikkiä ja nokan nyrpistelyä ja jos olet päinvastainen, niin saat saman kohtelun.

    Minua on auttanut se, että olen hyväksynyt järjen ja tunteen kanssa sen, että äiti on mitä on eikä tule koskaan muuksi muuttumaan. Hän elää omassa kuplassaan eikä minulla ole sinne pääsyä. Tekisinpä mitä vain, niin hän porskuttaa samaan tapaan kuin ennenkin. Miksi siis välittää, mikään ei muutu vaikka kääntyisin vieterille. Vain omaa asennettani häneen voin muuttaa. Kun lakkasin odottamasta normaalia käytöstä ja hyväksyin hänen omituisuutensa, niin lakkaisin välittämästä siitä mitä hän tekee tai sanoo. Piikit ei enää uppoo, mitä väliä sellaisen ihmisen mielipiteellä, joka ei näe minua realistisella tavalla, vaan kokee minut oman, sairaan näkökantansa kautta. Se, mitä hän minusta väittää, ei pidä paikkaansa, miksi siis välittää? Jos joku muu kuin äitisi kohtelisi sinua samoin, välittäsitkö vain antaisitko kaiken mennä ohi korvien jos tietäisit ettei millään mitä sinä sanot ole hänelle merkitystä, eikä mikään tule muuttamaan hänen käytöstään?
     
  17. syväkuu Vierailija

    Neutraali suhtautuminen äitiä kohtaan on tuonut mukanaan myös sen, että en juurikaan ajattele häntä. Hänen merkityksensä vähenee vähenemistään. Kun tänne kirjoitan, niin ajattelen tietenkin sitä että millainen hän on, mutta kun olen kirjoittanut tekstini valmiiksi, niin ajatukset siirtyvät jo muualle.

    On ollut aikoja, jolloin äiti oli mielessä hyvin usein, varsinkin kun jumituin negatiivisiin ajatuksiin, esim. silloin kun tunsin vielä vihaa ja katkeruutta häntä kohtaan. Jumituin myös pitkäksi aikaa oikeudenmukaisuuden tavoitteluun ja kaltoinkohtelun epäoikeudenmukaisuuteen. Tuo ihminen on hallinnut elämääni tarpeeksi kauan, enkä enää jaksa välittää. olkoon hän mitä on, ei se ole enää minun ongelma.
     
  18. Fiore Vierailija

    Toivon, että pääsen mahdollisimman pian tuohon vaiheeseen, jossa sinä Syväkuu jo olet.

    Näen paljon unia äidistäni, joten vielä on ollut hankala "unohtaa" häntä, mutta yllättävän hyvin minäkin saan suunnattua ajatukseni muualle, onneksi. :)
     
  19. vinkki Vierailija


    Julie Hall vastasi Quora palstalla jonkun esittämään kysymykseen siitä kuinka suhtautua narsistiseen esimieheen - minusta se sopii hyvin myös narsistisen äidin kanssa toimeen tulemiseen. Tässä hänen neuvonsa:
    1. Koita olla mahdollisimman vähän tekemisissä sen pomosi ( lue: äitisi) kanssa tekemättä siitä kuitenkaan numeroa
    2. Käyttäydy kohteliaasti, kuuntele ja myötäile häntä. Kun hän saa aikaiseksi jotain älykästa/lupaavaa ihaile häntä. Tässä kohtaa on syytä olla aito ja rehellinen.
    3. Koita välttää konflikteja niin pomosi kuin myös muiden yhteistyö-kumppanien ( lue: siskot ja veljet ja sukulaiset yms. )kanssa
    4. Pysyttele niin ammattimaisena ja ahkerana kuin mahdollista samalla kun pidät matalaa profiilia mitä tulee omiin lahjoihin ja saavutuksiin.
    Et varmaan halua millään tavalla esiintyä kilpailijana tai uhkatekijänä tälle pomollesi.
    5. Älä koskaan kerro esimiehellesi tunteitasi, ajatuksiasi tai yksityiskohtia elämästäsi. Avoimuus heikentää asemaasi ja kaikkia niitä tietoja voidaan käyttää sinua vastaan. Sitä paitsi esimies ( = äiti) vähät välittää sinun elämästäsi.
    2. Jos esimies menettelee väärin sinua kohtaan koita dokumentoida tapahtumia mahdollisimman tarkoin.
    3. Varustaudu siihen, että sinut siirretään muihin tehtäviin tai, että joudut hakemaan uutta työpaikkaa

    Lohdutonta luettavaa
     
  20. syväkuu Vierailija

    Tulipa mieleen että juuri noinhan me narsistin lapset ollaan jo opittu olemaan vuosien saatossa, narsistivanhemman läheisyydessä. On kai opittu ettei mikään muu tapa toimi ja tuokin tapa toimii huonosti. Siinä saattaa luimistellessa ja nuoleskellessa vahingoittaa itseään. Oma itse saattaa hukkua, ei ole itsetunnolle hyväksi nuoleskella jotain, jota halveksii. Ja kun on vihdoin suurella vaivalla hankkinut itsekunnioitusta vuosikausien luimistelun jälkeen, niin tekee mieli jo sanoa mitä ajattelee ja näyttää mitä tuntee.

    Narsisti pomona; Jos ei todellakaan voi työpaikkaa vaihtaa, niin nuo keinot ovat ainoita, jos haluaa jonkinlaisen työrauhan.
     
  21. vierailija Vierailija



    Onkohan tässä meneillään joku isompikin juttu ? Semmoinen globaali individuaatio prosessi, jossa on tarkoitus eriytyä kaikista instituutioista (mm. äideistä) - ja tehdä omia valintoja ?
    Tämähän on aika uskomaton juttu tämä piiitkä ketju, jonka sinä syväkuu vuosia sitten aloitit. Luin tuon kääntämäsi alkup tekstin englanninkielisenä jossain muualla (- ällistyin miten joku voikin niin tarkasti kuvata sitä tilannetta) ja tunnistin sen täällä - alkuperäisestä kirjoittajasta ei löydy mitään tietoja ?.


    Onkohan tässä meneillään joku isompikin juttu ? Semmoinen globaali individuaatio prosessi, jossa on tarkoitus eriytyä kaikista instituutioista (mm. äideistä) - ja tehdä omia valintoja ? Tämähän on aika uskomaton juttu tämä piiitkä ketju, jonka sinä syväkuu vuosia sitten aloitit. Luin tuon kääntämäsi alkup tekstin englanninkielisenä jossain muualla (- ällistyin miten joku voikin niin tarkasti kuvata sitä tilannetta) ja tunnistin sen täällä ( alkuperäisestä kirjoittajasta ei löydy mitään tietoja ?).
     
  22. vai että.. Vierailija

    Vai että oikein globaali juttu kun pienessä, syrjäisessä Suomessa kirjoitetaan yhteen keskustelunaiheeseen kielellä, jonka hallitsee vain muutama miljoona? Onhan se hyvä jos joku ketju pysyy hengissä vuodesta toiseen, osoittaa että kiinnostusta asiaan löytyy, vaikka ei mikään globaali juttu olisikaan.
     
  23. vierailija Vierailija

    Narsisti-äitsyjä löytyy globaalisti joka puolelta maailmaa ja jossain vaiheessa "uhrit" kyllästyy rooleihinsa.
     
  24. vierailija Vierailija


    En tarkoittanut vain tätä yhtä ketjua täällä, vaan aiheen herättämää mielenkiintoa ihan globaalisti
    YouTubessa, lehtien palstoilla, nettisivustoilla, keskustelupalstoilla, ( mm. Quorassa) jne. käsitellään aihetta monelta kantilta. Tieto persoonallisuus-häiriöistä on levinnyt kulovalkean tavoin ja kiinnostus aiheeseen on kasvanut räjähdysmäisesti. Ihmisillä on tarve tiedostaa ja tunnistaa vallankäytön ja kaltoinkohtelun kuvioita.
     
  25. vinkki Vierailija

    Se Weinstein skandaali on osa tätä samaa ilmiötä, nekin "uhrit" kyllästyivät rooleihinsa.
     

Horoskooppimerkkien yhteensopivuus – testaa, ovatko tähdet rakkautenne puolella!

Tilaa Annan uutiskirje!

Annan uutiskirje tuo sähköpostiisi uusimmat artikkelit, testit ja kilpailut.

Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti