Miten työpaikallasi reagoitiin raskauteen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja J-Lo
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
J

J-Lo

Vieras
Olisi kiva kuulla muita tarinoita miten työpaikalla on suhtauduttu raskausuutisiin.

Mulla kävi niin että alkuonnittelujen ja halausten jälkeen johtoryhmä on ollut mua kohtaan tosi epäreiluja. Olen aloittanut duunit tässä firmassa vasta syksyllä, ja vähän nolona ilmoittelinkin keväällä raskausuutisistani. Sanoin että ei me näin oltu suunniteltu, mut näin kävi ja pikkunen on tosi tervetullut; niin se elämä heittelee.

Uutisen kertomisen jälkeen mm. suullisesti luvatut 4vkon lomat vaihtuivat siihen kahteen viikkoon jonka olin saanut kerrytettyä. Pomot olivat itse lomilla silloin kun mulla piti alun perin alkaa loma, ja sairaustapauksien vuoksi hoidinkin 4:n ihmisen hommat parin viikon ajan yksin. Tästä johtuen jouduin sairaslomalle selkä- ja nivussärkyjen takia. Lomalla olin lopulta viikon ja kaksi vielä sairaslomalla. Töistä laitettiin vihjaavia tekstareita että pitäisi palata jo takaisin. Ja siis nyt yksi lomaviikko vielä käyttämättä kokonaan.

Kelan paperit (Y17)maannut yli kuukauden työnantajan pöydällä, koska työnantajan mielestä hän ei pysty niitä täyttämään. Sain vipinää punttiin kun ilmoitin heille, että jos tällä viikolla en saa papaereita Kelaan, jättää Kela maksamatta korvaukset työnantajalle äippäloman ajalta, josta työnantajani joutuu maksamaan palkkaa minulle joka tapauksessa.

Ennen töistä sai olla pois pari pvää ilman lääkärintodistusta, nyt lääkäriin pitää mennä heti. (Tämä tietysti jo ymmärrettävää) Kesällä muiden ollessa lomalla, kun hoidin toimistoa yksin, olisi minun työnantajani mielestä pitänyt tehdä hyvää hyvyyttäni puoli tuntia pidempää työaikaa kuin normaalisti, lisäksi ilman ruoka- ja kahvitaukoja (joita minun ei ole mahdollista muutenkaan pitää).

Muutenkin joka asiassa tosi tympeitä, on rankkaa kun on muutenkin tunteet pinnassa. Onneksi enää kuukausi jäljellä tätä paskaa. Itse yrittänyt olla kärsivällinen ja yrittänyt olla vajoamatta työnantajani tasolle, mutta äkkipikaisuuteni vuoksi välillä palaa käämit! Arvatkaa palaanko takaisin tähän duuniin mammaloman jälkeen?
 
No tossa aiheessa nyt on ja tulee aina olemaan kaks puolta, jossa molemmilla on mielestäni varsin pätevät perusteet olla hieman eri mieltä asiasta. Sinänsä en kannata mitään laittomuuksia, syrjimistä tmv. kaltoinkohtelua raskauden vuoksi.
 
kun aloin kakkosta odottamaan ja kerroin silloisessa työpaikassa siitä niin alkuun oltiin iloisia mutta sitten alkoi kauhea rääkki.
Olin leirintäalueella töissä ja keittiövastaavana mutta yllätys yllätys, minun piti YKSIN perussiivota 15 mökkiä plus sitten huoltorakennukset. Ja kaikki muistaakseni piti 5 päivässä siivota. Jokaisessa käytiin erikseen katsomassa työni jäljet ja AINA löytyi jotain ihme tarhroja ja läiskiä sieltä sun täältä vaikka varmasti tunnollisesti kaikki tein. Ja ottaen huomioon että tein keittiössä ja respassa siinä sivussa hommia.

Lopulta piinaaminen meni niin pahaksi että sain lääkäriltä siihen asti sairaslomaa kun äitiyslomani alkoi. Taisipa olla 3 kuukautta ja työnantaja joutui maksamaan palkan.
 
No tota mä just oon miettiny et mitä tosta rääkkäämisestä hyötyy, kun joutuvat kaikkein todennäköisimmin itse kärsimään loppupelissä. Mulla ei oo kyllä kans minkäänlaisia omantunnontuskia pyytää nyt saikkua jos sitä tarvii..toisin olisi ollut jos mua olisi kohdeltu inhimillisemmin...
 
No höh! Kuulostaa tosi tylyltä, että käytös muuttuu raskauden takia! Itse jouduin kertomaan raskaudesta aika alussa ja olin aloittanut alle puoli vuotta aiemmin eli juuri ja juuri oli koeaika mennyt.. Odotin vähän nihkeää suhtautumista, juurikin siksi että olin vasta aloittanut ja toisekseen koska esimies oli mies. Yllätys olikin sitten suuri, kun esimies oli todella iloinen ja onnitteli halausten kera :D Jouduin olemaan aika paljon sairaslomalla raskauden aikana ja siihenkin suhtauduttiin hyvin ymmärtäväisesti. Eli oikein positiivinen kokemus ja näin se pitäisikin mennä eikä niin että raskauden takia kohdellaan eri tavoin tai aletaan kyttäämään tms.
 
Ihana että on myös inhimillisiä pomoja!

Mun pomo kans mies ja lapseton.. ymmärrystä tulis varmasti enempi jos hän olisi avovaimoineen olleet samassa tilanteessa. Myös pikkuruinen firma, jossa yhden hlön puuttuminen on tosi iso juttu. Mut mä en vois olla niin ilkee kellekkään ite..on myös sellanen fiilis, kun yritettäis savustaa ulos koko paikasta.. No, onneks kotona on sitäkin ihanampi oma mies joka jaksaa kuunnella mun avautumista aiheesta päivästä toiseen. :) <3
 

Yhteistyössä