V
V
vierailija
Vieras
Mutta kun oikeasti tiedän, ettei hän ole kuollut... ja en tiedä, auttaisiko sekään, vaikka olisi. Tuntuu vaan niin epätodennäköiseltä, että ketään kohtaan tuntisi samanlaista vetoa. Yritin jatkaa eteenpäin kun aloin deittailla muita, mutta jälkeenpäin ajateltuna se oli vaan korviketta.
Tiedän, että pitäisi sisäistää asian lopullisuus, mutta sitä en tajua, miten voi unohtaa ja päästä yli - siis miten oikeasti pystyisi jatkamaan eteenpäin?
Tämä ajattelu on se, missä kohtaa sabotoit omia yrityksiäsi unohtaa hänet. Eli sinun pitää ihan itse päättää, että sinä itse haluat hänet unohtaa lopullisesti, ja sen jälkeen sillä ei ole merkitystä kuinka paljon vetoa häntä kohtaan tunsit. Sillä ei ole väliä, koska se ei tapahdu enää tulevaisuudessa uudestaan. Ja tasan niin kauan kun mietit tuollaisia ajatuksia ja elättelet toivoa tulevaisuudesta hänen kanssaan tai vertaat muita häneen, et pysty siirtymään elämässäsi eteenpäin.
Saat toki jatkaa nykymeininkiä niin pitkään kuin haluat, mutta sitten kannattaa tiedostaa se, että et halua häntä unohtaa, ja jatkat hänestä haaveilua ihan tietoisesti. Kyllä sekin on ihan kivaa, siinä voi sitten rakennella ihan minkälaista mielikuvitusprinssiä tahansa. Tai sitten menet elämässäsi eteenpäin ja päätät unohtaa hänet, merkitsipä hän sinulle ihan mitä tahansa.
V
vierailija
Vieras
Riittää se ja pitää aika tampio olla jos kuvittelee jutun "jäävän kesken" kymmeneksi vuodeksi.
V
vierailija
Vieras
Et tietenkään tunne vaan erilaista vetoa, koska kyseessä on eri henkilö.
V
vierailija
Vieras
Vanhan naisen toimiva sääntö: lopeta ihan kaikki yhteydenpito. Siihen se kuolee. Pahalta tuntuu, mutta siihen se kuolee. Palavin rakkauskin häviää viimeistään vuodessa, kun et pidä yhtään mitään yhteyttä. Niin raakaa se elämä on. Rakastua voi nopeasti, mutta nopeasti ihastuksen/rakastuksen voi unohtaakin. Kun yhteistä historiaa ei ole, niin se unohtuu jos et anna ihastukselle mahdollisuutta.