Miten "vaientaa" pieni totuudentorvi

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Viuhti81
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Viuhti81

Jäsen
29.04.2007
118
0
16
5 vuotias poikani on kovasti tiedonnälkäinen pikkumies. Äiti miksi tuo on noin,ja miksi tuo taas näin. Miksi tuo ihminen tekee noin tms...eihän nämä mitään mutta hävettää kun poika töksäyttää millon mitäkin liittyen ihmisen ulkonäköön "olipas tuon sedän naama musta" tai ontuva ihminen toimintaterapian odotustilassa "miksi se kävelee keikkuen" Olen koittanut selittää ettei sellaisia asioita kuulu huudella missä sattuu mutta aiheesta on aina keskusteltu. Olen selittänyt että on olemassa erilaisia ihmisiä,kaikki ovat erilaisia ja heille voi tulla paha mieli kommenteista.

Pojalla on dysfasia ja tuntuu että hän on jotenkin poikkeuksellisen kiinnostunut ympäristöstä.
 
kaipa tossa voi vaan toivoa et iän karttuessa harkintakyky lisääntyis :) vaientaminen ilman ilmastointiteippiä voi olla aika vaikeaa :D ja mä oon henk.koht. sitä mieltä et lapsen pitää saada kysellä. yritä sanoa et kuiskaa kysymyksen tai kysyy kotona..

..tästä tuli mieleen juttu, jonka joskus luin jostain lehdestä. Tyttö oli sanonu äidilleen hyvinn reilun kokoisen tädin nähtyään et "ÄITI TOSTA NAISESTA PUHUTAAN KYLLÄ KOTONA" :D :D :D
 
Minä en pidä pahana , että lapset kyselevät.Välillä toki tiedonjano menee rasittavuuteen asti, mutta se on vaan minusta lapsen tapa opetella maailmaa ja asioita.Minä kerron lapselle rehellisesti ja sillä tavoin, että lapsi asian ymmärtää.Ei lapsella ole sellaista "tilannetajua", että missä voi kysyä tai ihmetellä mitäkin...Toki lapselle voi jälkeenpäin sano, ettei ole sopivaa kysellä jotain kaikkien kuullen tms,
 
tää on muuten hyvä kysymys! Nostanpa... itselläkin pieni totuudentorvi kotona ja monesti puna naamalla joutunut selittelemään milloin mitäkin.
On sitä kyllä semmosia aikuisiakin jotka ei tiedä milloin on soveliasta sanoa asioita,saan monesti omaa miestänikin hävetä
 
Tai niinku meidän pieni kaksivee ilmoitti rokotuskäynnillä omalle terveydenhoitajalleen (joka siis eri kun äitiysneuvolan täti), että "äitin mahassa on pielu ja vauva kans!" Että silleen, vähän hävetti... On nimittäin ollut raskauden alussa sellainen kiusallinen vaiva kuin ilmavaivat ja sitten jostakin muksu myös kuullut että vauva on tulossa myös, vaikka sitä ei olla hänelle varsinaisesti kerrottu. Mutta tarkat on korvat. Saa nähdä milloin kertoo sukulaisille. Mies yritti sitten ehdottaa, että kerrotaan lapselle, että äidin mahassa on pieruja vaan eikä muuta. Vauva on tulossa alkusyksystä.
 
Ja minä äitinä ihmettelen miksi lapsemme ei noteeraa, jos tulee kadulla vastaan esim. mustaihoinen henkilö tai romaaniasuun pukeutunut nainen. Koirat kyllä noteeraa ja lapset, mutta aikuisia ei vielä niinkään, tuleekohan se vaihe joskus myöhemmin.. Tyttömme kohta 4 vuotta. Kotona ja isovanhemmille kyllä kommentoi kaikkea mahdollista esim. telkkarista, mutta ei siis onneksi vielä kaupoissa !
 
Meillä taasen 5 ja puol vee poika toitottaa kaikille mein asioita.. Onneks vaan tyyliin esim kaupan kassalla et " mein isillä on tosi kova lunssa, sillä on nenä ihan kipee niistämisestä ja taas äiti joutuu kantamaan sille ison satsin nenäliinoja.." :)
 
Meillä on myös poika joka kommentoi ihmisten käytöstä onneksi ei sentään ulkonäköä. Onhan sekin kyllä noloa kun poika kailottaa suureen ääneen että:
-" toikin tossa menee punasella valolla eiks se tiedä ettei saa"
-" ET sitten voinut pitää meille ovea auki hei haloo!!!" Kun mies menee edellä kauppaan ja mä tulen rattaiden ja kahden pojan kanssa perässä.
Kahvipöydässä on poika ohjeistanut aikuisia
-"hei ei saa ottaa ennenkuin kaikki on pöydässä"
- "vieraat ottaa ensin"
-"sä oot ottanut jo kolme pullaa eiköhän se jo riitä"
Mistä lie kuullut ? :)

 
Alkuperäinen kirjoittaja Kerppu:
5 vuotias poikani on kovasti tiedonnälkäinen pikkumies. Äiti miksi tuo on noin,ja miksi tuo taas näin. Miksi tuo ihminen tekee noin tms...eihän nämä mitään mutta hävettää kun poika töksäyttää millon mitäkin liittyen ihmisen ulkonäköön "olipas tuon sedän naama musta" tai ontuva ihminen toimintaterapian odotustilassa "miksi se kävelee keikkuen" Olen koittanut selittää ettei sellaisia asioita kuulu huudella missä sattuu mutta aiheesta on aina keskusteltu. Olen selittänyt että on olemassa erilaisia ihmisiä,kaikki ovat erilaisia ja heille voi tulla paha mieli kommenteista.

Pojalla on dysfasia ja tuntuu että hän on jotenkin poikkeuksellisen kiinnostunut ympäristöstä.

Ja 5-vuotias Asperger-poika kyseessä. Lisäksi kertoo ventovieraille meidän perheen asioita ja moittii kovaan ääneen muita ihmisiä, jos he jotenkin estävät pojan etenemistä esim. jonottaessa jonnekin. Ei ole kukaan vielä, toivottavasti, loukkaantunut.
 
Alkuperäinen kirjoittaja harmailija:
Tai niinku meidän pieni kaksivee ilmoitti rokotuskäynnillä omalle terveydenhoitajalleen (joka siis eri kun äitiysneuvolan täti), että "äitin mahassa on pielu ja vauva kans!" Että silleen, vähän hävetti... On nimittäin ollut raskauden alussa sellainen kiusallinen vaiva kuin ilmavaivat ja sitten jostakin muksu myös kuullut että vauva on tulossa myös, vaikka sitä ei olla hänelle varsinaisesti kerrottu. Mutta tarkat on korvat. Saa nähdä milloin kertoo sukulaisille. Mies yritti sitten ehdottaa, että kerrotaan lapselle, että äidin mahassa on pieruja vaan eikä muuta. Vauva on tulossa alkusyksystä.

:laugh: Anteeksi, mutta hirmu hellyyttävää!
 
Alkuperäinen kirjoittaja :
Meillä on myös poika joka kommentoi ihmisten käytöstä onneksi ei sentään ulkonäköä. Onhan sekin kyllä noloa kun poika kailottaa suureen ääneen että:
-" toikin tossa menee punasella valolla eiks se tiedä ettei saa"
-" ET sitten voinut pitää meille ovea auki hei haloo!!!" Kun mies menee edellä kauppaan ja mä tulen rattaiden ja kahden pojan kanssa perässä.
Kahvipöydässä on poika ohjeistanut aikuisia
-"hei ei saa ottaa ennenkuin kaikki on pöydässä"
- "vieraat ottaa ensin"
-"sä oot ottanut jo kolme pullaa eiköhän se jo riitä"
Mistä lie kuullut ? :)

:D :D reps. ihana.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Meillä kun ei ihmettele:
Ja minä äitinä ihmettelen miksi lapsemme ei noteeraa, jos tulee kadulla vastaan esim. mustaihoinen henkilö tai romaaniasuun pukeutunut nainen. Koirat kyllä noteeraa ja lapset, mutta aikuisia ei vielä niinkään, tuleekohan se vaihe joskus myöhemmin.. Tyttömme kohta 4 vuotta. Kotona ja isovanhemmille kyllä kommentoi kaikkea mahdollista esim. telkkarista, mutta ei siis onneksi vielä kaupoissa !

miksi lapsen pitäisi noteerata,jos kadulla tulee mustaihoinen henkilö tai romaniasuun pukeutunut nainen?sillon,jos lapsi ei "noteeraa" tuommoisia asioita,niin hän on erittäin sopeutunut siihen,että ihmiset ovat erilaisia ja se on mielestäni hyvä asia!
 
Alkuperäinen kirjoittaja :
Meillä on myös poika joka kommentoi ihmisten käytöstä onneksi ei sentään ulkonäköä. Onhan sekin kyllä noloa kun poika kailottaa suureen ääneen että:
-" toikin tossa menee punasella valolla eiks se tiedä ettei saa"
-" ET sitten voinut pitää meille ovea auki hei haloo!!!" Kun mies menee edellä kauppaan ja mä tulen rattaiden ja kahden pojan kanssa perässä.
Kahvipöydässä on poika ohjeistanut aikuisia
-"hei ei saa ottaa ennenkuin kaikki on pöydässä"
- "vieraat ottaa ensin"
-"sä oot ottanut jo kolme pullaa eiköhän se jo riitä"
Mistä lie kuullut ? :)

Hei, noihan on loistavia. Kun ei itse viitsi, niin voi luottaa siihen että muksu kailottaa sun puolesta. Joo, mä kuulun niihin, jotka pohtivat RIITTÄVÄN äänekkäällä äänellä idiootteja kanssakulkijoita. "Minkä takia pitää juoruta rullaportaiden edessä, tms".

Meillä vasta alle kaks vee opastaa vanhempia ja isovanhempia. "Iskä takki päälle, ei tuu kylmä." "Mummi EI SAA mennä sinne, naapulin pi(h)a".
 
Alkuperäinen kirjoittaja Accra:
Alkuperäinen kirjoittaja Meillä kun ei ihmettele:
Ja minä äitinä ihmettelen miksi lapsemme ei noteeraa, jos tulee kadulla vastaan esim. mustaihoinen henkilö tai romaaniasuun pukeutunut nainen. Koirat kyllä noteeraa ja lapset, mutta aikuisia ei vielä niinkään, tuleekohan se vaihe joskus myöhemmin.. Tyttömme kohta 4 vuotta. Kotona ja isovanhemmille kyllä kommentoi kaikkea mahdollista esim. telkkarista, mutta ei siis onneksi vielä kaupoissa !

miksi lapsen pitäisi noteerata,jos kadulla tulee mustaihoinen henkilö tai romaniasuun pukeutunut nainen?sillon,jos lapsi ei "noteeraa" tuommoisia asioita,niin hän on erittäin sopeutunut siihen,että ihmiset ovat erilaisia ja se on mielestäni hyvä asia!

Tai sitten käy niin kuin meillä, poika oli vähän päälle vuoden ja istu rattaissa selkä menosuuntaan. Mun takana käveli mies afrikkalainen mies, kuulin että se puhuu puhelimeen samaa kieltä kun mun mies. Poika kiljuu onnessaan pappaa. Ja tää sattu sit olemaan miehen kaveri, hieman nauratti.
 
Eihän niitä vaimenna mikään. Siinä vaan sitten vähitellen yritetään opettaa mitä voi sanoa ja mitä ei voi. Sen vaimentamisprosessin toinen nimi on kasvatus ja yhteiskuntaan sopeutuminen.

Jotkut lapset oppivat nopeaan, joskus eivät erota vaiettavia asioita ääneen sanottavista aikuisenakaan. Pahinta on se, että ne peilaavat maailmaa juuri niillä sanoilla ja asenteilla, jotka itse olemme lähipiirimme kanssa heille opettaneet.
 
Tätä olen miettinyt itsekin juuri !! Meillä 4 v pikkumies joka ei vierasta ketään ja on valtavan kontaktin hakuinen. Pitääkö jossain vaiheessa ruveta toppuuttelemaan ettei vieraille pidä puhua???Vai tuleeko se vierastamisikä piankin jo muutenkin???
Itsekin olen puhelias enkä tuppisuuna ole jos esim.lenkillä mummot jutustelemaan alkavat jne. Enkä siksi ole kokoajan häntäkään kieltämässä jos näen ,että mukavaa jutustelua syntyy eikä kellekään harmiksi ole.
Nythän olen vielä mukana ja voinut hienovaraisesti ohjailla, mut sit kun kulkee vähän vanhempana itsekseen niin ei pidä ihan jokaiselle löpistä!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Fantaihana:
Alkuperäinen kirjoittaja Accra:
Alkuperäinen kirjoittaja Meillä kun ei ihmettele:
Ja minä äitinä ihmettelen miksi lapsemme ei noteeraa, jos tulee kadulla vastaan esim. mustaihoinen henkilö tai romaaniasuun pukeutunut nainen. Koirat kyllä noteeraa ja lapset, mutta aikuisia ei vielä niinkään, tuleekohan se vaihe joskus myöhemmin.. Tyttömme kohta 4 vuotta. Kotona ja isovanhemmille kyllä kommentoi kaikkea mahdollista esim. telkkarista, mutta ei siis onneksi vielä kaupoissa !

miksi lapsen pitäisi noteerata,jos kadulla tulee mustaihoinen henkilö tai romaniasuun pukeutunut nainen?sillon,jos lapsi ei "noteeraa" tuommoisia asioita,niin hän on erittäin sopeutunut siihen,että ihmiset ovat erilaisia ja se on mielestäni hyvä asia!

Tai sitten käy niin kuin meillä, poika oli vähän päälle vuoden ja istu rattaissa selkä menosuuntaan. Mun takana käveli mies afrikkalainen mies, kuulin että se puhuu puhelimeen samaa kieltä kun mun mies. Poika kiljuu onnessaan pappaa. Ja tää sattu sit olemaan miehen kaveri, hieman nauratti.
te oottekin asia erikseen :D :wave: kerhossa vähän hiljasta :o

 
Tuo on niin tuttua. Sen lisäksi, että kyselee niin minulta kuin tuntemattomilta asioita, hän kertoilee muina miehinä vastaantulijoille äidin punaisista rintaliiveistä, äitillä olevista (menkka)vaipoista, heiniä kasvavasta alapäästä, kainalohiuksista yms. intiimeistä asioista :snotty: Mutta jos äiti helahtaa punaseksi niin kyllä sen on tehnyt moni kuuleva osapuoliki :xmas:
 
Lapset on lapsia. Oma pieni adhd poikani on ollut kova "totuuksien" laukoja, mutta sitkeällä neuvomisella ja ohjauksella alkaa ymmärtää millainen on hyvä käytös kussakin paikassa, mikä on loukkaavaa ja mikä ns. liian imelää käytöstä. Jokaisella meillä on oppimista kultaisen keskitien löytämisessä! Ja opittavaa riittää koko elämän ajaksi. Eli ei vain erityislasten vaiva...

Hauskin oli kommentti vanhalle partasuiselle miehelle kaupassa..-olet ollut täällä liian kauan...onneksi vanhuskin nauroi, kun ymmärsi viittauksen Robinsson Crusoeen.
 

Yhteistyössä