Miten valitsisitte?

[Ongelmatyö]

Mä oon nyt pikkusen reilun vuoden tehnyt uutta työtä, jossa tienaan vajaa 5000 € kuussa käteen, saan matkustella ja nähdä erilaisia ihmisä sekä paikkoja. Haasteita riittää ja välillä tuntuu, että oi mikä unelmaduuni!

Sitten ne miinukset. Joudun olemaan aika paljon poissa kotoa, päivät on pitkiä. Lähden ajamaan asiakkaan luokse aamulla klo 6, illalla kotona viiden aikaan. Sen jälkeen riittää vielä useana iltana viikossa puoli tuntia-tunti hommia läppärin kans. Yritän haalia uusia asiakkaita, koska alueeni on niin uusi, ettei vaaditut asiakaskäynnit per viikko meinaa aina täyttyä ja esimieheltä tulee noottia jatkuvasti tuottavuudesta...se ahdistaa ja mietin työasioita usein myös vapaalla. Välillä olen useamman yön kuussa poissa kotoa ja ikävöin perhettäni ja kotia silloin tosi paljon. Motivaatio on välillä pahasti hukassa ja pari kertaa oon turvautunu sairauslomaan, vaikka en ihan niin kipeä ole ollutkaan, että olisin normaalitilassa kotiin jäänyt. Tämäkin ahdistaa, en ole lusmutyyppiä.

Meillä on talon peruskorjaus kesken ja rahaa tarvitaan, mies tekee raksahommia, joissa talvi usein pakkolomaa, joten tuo palkka tulee tosi tarpeeseen...mun koulutuksella ei tämmösiin rahoihin muuten pääse kiinni, vaan ne on sitten n 2000-2500 euroa kuussa miinus verot-hommia.

Katselen kyllä koko ajan MOL:in sivuilta, löytyiskö jotain muuta työtä, mutta ei paljon löydy...päässäni pyörii, että olisinko onnellisempi pienipalkkaisessa työssä, jossa ei tarvisi ottaa niin paljoa haasteita eikä tehdä esimiestyötä (sitä tein ennen ja paloin loppuun). Jotenkin en kestä enää painetta?

Onko täällä joku, joka olisi jättänyt tuommoisen "unelmaduunin" ja siirtynyt pienempään palkkaan/"alempiarvoiseen" duuniin, miten on mennyt sen jälkeen?

Ja yksi asiasta hiukan poikkeava kysymys: Paljonko saisin opintorahaa, jos lähtisin opiskelemaan? Mies tienaa keskimäärin 2500 €/kk miinus verot ja meillä on yksi lapsi sekä asuntolainaa 118 000 €.

 

["123"]

Tjaah, vaikea sanoa.
Itse olen poissa kotoa 0630-1600 (nyt kesällä työmaa kauempana, joten 0600-1630) ja aina välillä öitäkin poissa kun on Hesassa kokouksia, ja 24/7 tavoitettavissa puhelimen päästä.
Ja palkka 2200 miinus verot...

Joten itse kyllä sanoisin että aikamoinen unelmaduuni sinulla nyt kuitenkin on. Teet toki pari tuntia pidempää päivää kuin "normaalitöissä", mutta tuo palkkahan on ihan mahdottoman iso! Bruttopalkkahan täytyy pyöriä jossain 8000€ paikkeilla?

 

[vieras..]

Opiskelusta ei kannata haaveilla, mikäli miehen tulot eivät riitä teillä elämiseen.

Itse olen ollut yhtä ahdistavassa työssä, eikä siittä pääse eroon kuin irtisanoutumalla, mutta toisaalta onko olemassa työtä (varsinkin jos palkka on hyvä) joka ei stressais. Itse ainakin koen omaavani sen verran suuren työmoraalin, että osaan itse kehitellä stressin aiheet ihan mistä vaan.

 

["Ruut"]

Vaikea sanoa muuta, kuin että ei se raha aina onnelliseksi ja autuaaksi tee. Itse olen hyvinkin sitä tyyppiä, joka tyytyy vähempään palkkaan ja elää stressitöntä elämää, jossa aikaa ja energiaa jää perheellekin. Ei sen rahan takia nyt sentään terveyttään kannata riskeerata, mikäli sulla on jo entuudestaan työuupumusta taustalla.

Teillä on kuitenkin vain 1 lapsi ja ihan kohtuullisesti velkaa, joten en näe mitään katastrofin aineksia tuossa vaikka pienempääkin palkkaa saisit.

 

["Hanna"]

Kyllä minä muutaman vuoden jaksaisin tuolla palkalla paiskia tuota työtä.

Muuten kyllä tykkään stressivapaasta työstä, jossa hyvät työajat eli tarkoittaa liukuvaa työaikaa, lyhyttä työpäivää ja paljon lomia. Nyt olen sellaisessa työssä ja palkkaa tulee käteen vajaa 2000 euroa. Mies tienaa saman verran. Meillä velkaa 147 000 euroa, mutta hyvin pärjätään, ei tarvitse rahan takia stressata, kun ei mitenkään erityisesti tuhlailla.

 

[Muutamia]

Tekisin tuota työtä muutaman vuoden, jonka aikana keräisin rahaa säästöön ja/tai maksaisin asuntolainaa mahdollisimman paljon pois. Tuosta palkasta pystyy laittamaan varmaan ainakin 3000-4000e/kk säästöön/lainanmaksuun (koska miehelläkin suht ok palkka), joka tarkoittaisi sitä, että kolmen vuoden päästä voisitte olla melkein velattomia. Sen jälkeen on helppo lähteä opiskelemaankin. Jos olet ollut pitkään töissä, voit saada aikuiskoulutustukea. Senkin määrä on riippuvainen palkasta, eli siksikin kannattaa jokunen vuosi tehdä tuolla palkalla hommia vaikka hampaita kiristellen.

 

["Ruut"]

Mä puolestani en suosittele sitä, että hampaat irvessä ne muutamat vuodet yrittää sinnitellä kovan palkan takia. Jos fysiikka tai psyyke ei kestä, niin ei kestä. Jos ap:lla on jo aiemmin ollut työstä johtuva burn out, niin kannattaako oikeasti riskeerata että sama toistuu?

 

[aiheen aloittaja]

Näin mä olen ajatellut, että pusken väkisin niin kauan, että saadaan tää talo valmiiksi. Lainoja ei saada maksettua kyllä noin hetkessä, onhan meillä muutakin velkaa ku toi as laina, esim autoista. Ja tosiaan aika lailla menee rahat tähän remppaan ja muutenki kodin laittoon. Ja ollaan myös nautittu elämästä, lomilla käyty reissussa js uusittu vaatevarastoa, silmälaseja jne isompia menoja.

Voihan se olla, että itku tulis myös sitten, kunrarahat olis loppu ja muistais tän hetken...kesäloma on juuri alkamassa tän viikon jälkeen, joten väsyneenä kaikki kärjistyy....

Tuota loppuunpalamista en halua kokea enää koskaan. Tällä kertaa osaan kyllä lukea merkit siitä ja jään ajoissa sairauslomalle, jos sellaisia tulee. Viimeksi olin niin lopussa, etten edes tajunnut sitä...