Miten voi ja voiko ylipäätään rauhoittaa taaperon

["mmmmm"]

(1-1,5v) toisinaan liiallista menemistä ja vipeltämistä paikasta toiseen?

Välillä olen asiasta äidilleni maininnut, että on tämä toinen vielä kovempi menemään mitä eka oli aikanaan tässä samassa iässä, niin äitini on vain tokaissut takaisin, että "sitä pitää alkaa toppuuttelemaan."

Mutta miten hiljentää tämän ikäisen aika ajoittaista menemistä sinne sun tänne?

En ole muuta keinoa keksinyt tilanteen rauhoittamiseksi, kuin laittaa pieni pinnikseen leikkimään leluillaan. Ja tuota konstia käytän silloinkin, kun toinen ihan huvikseen vain alkaa tekemällä tekemään kaikkea sellaista mikä on kielletty. Esim; alkaa rämpyttämään valokatkaisinta - valot päälle, valot pois jne jne...

Monesti olen jo mielessäni miettinyt, että ei kai tällä pienemmälläkin ole sama vaiva kuin isommalla eli ADHD. Mutta eihän sitä tietysti näin pienestä (1,3v) voi vielä sanoa. On silti kuitenkin niin samantapainen ajoittain mitä eka oli tässä samassa iässä, paitsi tämä toka harrastaa tuon vipeltämisen lisäksi myös kiipeilyä sinne sun tänne.

 

[*******]

Hyvä jos pinnasänky auttaa . Ehkä yhteinen laululeikkihetki tai lukuhetki yms. auttaisi myös? Siten että itse olet läsnä lasta varten. Jos sen rauhallisen olon saisi tarttumaan säännöllisesti tehdyllä yhdessäolohetkellä... Tai sitten keksi energiselle lapselle paljon mielekästä tekemistä. Omani pinkoi ulkona tuntikausia, kiipeili ja hyppi ja myös askarteli tuntikausia. Eli paljon ulkoilua ainakin!

 

["henni"]

Nimenomaan toppuuttelemaan.
Meillä pinnikseen laitto on vain äärimmäisissä tilanteissa, jolloin lapsi ei millään suostu lopettaa itsensä tai muiden satuttamista tai vaarantamista. Ja silloinkin sinne joutuu ihan 10sekunniksi. Meilläkin siis on 1,6v.

Mitä pahaa valojen räpsyttelyssä on?
Tai vipeltämisessä ympäriinsä?
Itse ainakin olen pitänyt hyvänä asiana, että omani keksii pienessäkin asunnossamme itselleen tekemistä ja tutkittavaa.

Mutta nimenomaan aikuisen tehtävä on sitten (tarvittaessa itse opetella!) rauhoittamaan niitä tilanteita. Ohjata keskittymään leikkimään yhdellä asialla hieman pidempään, ruokkia lapsen mielikuvitusta samassa leikissä uusin tavoin.
Rauhoittaa omalla äänensävyllä riekkujaa. Riekkujalle voi yhtäkkiä vaikka kuiskata jotain, tai hyppijän laittaa harjoittelemaan hiipimistä. Tokihan siis itse siinä hiivit, etkä istu sohvalla ja vaan sano lapselle että hiivi.

Lapsi ennen kaikkea rakastaa leikkiä vanhempiensa kanssa, joten mielikuvitus nyt vaan peliin, löytää se isien sisäinen hölmöilytaito