Hae Anna.fi-sivustolta

Miten voi oppia läheisyyttä?

Viestiketju osiossa 'Parisuhteessa' , käynnistäjänä vierailija, 12.05.2020.

  1. vierailija Vierailija

    Olemme olleet avioliitossa pitkälti yli 30 vuotta ja lapset ovat aikuisia.
    Viimeiset yli 10 vuotta meillä ei ole ollut läheisyyttä ja sitä ennenkin koin sen pakkona. En ole koskaan ollut halailija tai muutenkaan koskettanut luontevasti, en osaa sanoa miksi se ei vaan tunnu luontevalta. Tuttujakin halaan enemmänkin velvollisuudesta koska niin kuuluu tehdä sillä minulle luontevampaa olisi kätellä ystäviä tavattaessa. Se tuntuu hyvältä jos taputtaa tai silitttää olkapäätä.
    Voiko enää tässä iässä oppia läheisyyttä ja luontevaa koskettamista? Tiedän tämä on tyhmä kysymys mutta tarvitsen nyt apua ja neuvoja koska mieheni on sanonut ettei neuvo ellen minä itse ymmärrä mitä hän haluaa.
     
  2. Miten oli silloin kun tapasitte miehesi kanssa, ihastuitte, rakastuitte, aloitte seurustelemaan, eikö silloin ollut läheisyyttä, halaamista, pussaamista ja rakastelua? No ei varmaan 30 vuoden jälkeen avioliitossa enää olla niin kiihkeitä ja romanttisia, mutta jotain siitä läheisyydestä tulisi olla jäljellä, henkistä läheisyyttä, ystävyyttä, kumppanuutta, läsnäoloa, kosketusta....
    Ei sitä läheisyyttä opi kirjoista eikä kansista, se on tunne, joka tulee ihmisen sydämestä.
    Läheiset ihmissuhteet ovat elämän tärkeitä asioita.
     
  3. vierailija Vierailija

    "Ei sitä läheisyyttä opi kirjoista eikä kansista, se on tunne, joka tulee ihmisen sydämestä."
    Tämä juuri. Joko sitä läheisyyttä ei ole minulla sydämessä tai se on toisenlaista. En osaa selittää.. toisille läheisyys kuten sanoin on luontevaa he koskettavat mielellään, mutta minä en kuulu heihin. En tiedä mikä minussa on vikana kun en tätä osaa. Toisaalta mietin pitääkö kaikkien olla samanlaisia ikäänkuin minulle ei olisi sijaa tässä maailmassa?
     
  4. vierailija Vierailija

    Olisikose kuitenkin opittu asia, saaneet läheisyydestä lapsuudessa hyvänolontunnetta jota sitten aikuisenakin hakevat. Kaikilla ei tuo vastetta synny tai ehkä ovat jääneet lapsena syliä vaille. Ei se huonompaa kenestäkään tee, me ihmiset olemme kuitenkin vain kemiatehdas.
     
  5. vierailija Vierailija

    "
    Millä sitten selitämme sitä, ettemme tee toisen toivomia asioita? Selitykset ovat usein samoja riippumatta siitä, pihtaammeko seksiä, aikaa vai työpanosta. Ehkä yllättäen selitykset liittyvät itseen, eivät olosuhteisiin.

    – Yleisimmät selitykset ovat: kun minä olen tällainen, minulta ei tule luonnostaan, en osaa, ei ole minun juttuni.

    Kuulostaa sopivalta aikaamme, jossa etusijalle nostetaan yksilön hyvä.

    – Tämä aika korostaa sitä, että minulla on oikeus olla juuri sellainen kuin olen, tulla rakastetuksi kaikkine tarpeineni ja tunteineni.

    – Kannattaa pyrkiä ilahduttamaan toista ja muuttaa selitys, jonka antaa itselleen."
     
  6. vierailija Vierailija

    Kun jää lapsena syliä vaille, halaamista vaille,on kai vieraista aikuisenakin.Itse olen nyt 67v. Sisareni kertoi minä kun nuorin 9-lapsesta.Isämme jota sanoimme papa,piti paljon minua sylissä.Meillä oli keinutuoli ja siinä hän istui,otti syliin.Silitti hiuksiani ja siinä sylissä sain itkeä pienenä.meillä ei ollut äitiä.Sieltä kai lähtöisin on helppo halata,helppo otta syliin lapsi lapsia.Myös se että kun kohtaan pienen lapsen ,menen hänen tasolle polvileni.Halii kysyy kuulumiset jne.Miehen ja naisen läheisyydestä jos uupuu, en osaa sanoa mitään,Elän yksin. Mutta halaisin silitäisin jos ois mies .
     

Tilaa Annan uutiskirje!

Annan uutiskirje tuo sähköpostiisi uusimmat artikkelit, testit ja kilpailut.

Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti