Miten voi päästä yli siitä, että ihminen on osittain tuhonnut elämän?

[Emilyn]

Ex. Ex. Ex. Ex. Ex. Perkeleen ex.

Vai voiko siitä päästä koskaan? Pääsenkö yli sitten, jos tyttäreni täysi-ikäisenä halaa minua ja sanoo, että äiti, mä uskon sua ja ymmärrän. Ja siihen asti, jumalauta toista kymmentä vuotta tämä paska velloo sisällä.

Jossain se minunkin vahvuuteni raja menee. Mä en jaksa. Ja perkeleen nyksä kun tätä luet kuitenkin, mun jaksamisessa ei ole ikinä ollut mitään muuta vikaa kuin sun exäsi rakentama helvetti eron jälkeen!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Jos Jumala on olemassa, niin ehkä joku rattijuoppo vaikka ajaisi exää päin joku kaunis päivä, kun ex ajelee yksin tiellä. Silloin mä pääsisin yli. Ah. Nyt vaan haudon kostoa ja se kosto on suloinen, koska en näe poispääsyä tästä tuhosta jota hän mulle on henkisesti tehnyt.

:flower:

 

[vieras]

Hae helvetti jo apua. Aina susta on huokunut tuo katkeruus ja epätasapainoisuus mutta nyt alkaa kuulostamaan jo sairaalta!

 

[Minskii]

Mitä se on tehnyt?

 

[Emilyn]

Hae helvetti jo apua. Aina susta on huokunut tuo katkeruus ja epätasapainoisuus mutta nyt alkaa kuulostamaan jo sairaalta!

Ei se psykiatrikaan exän mustamaalamisia poista, kiitos vaan, kävi kyllä mielessä.

 

[emmy83]

No mulla ei ole ihan samanlainen ongelma ex: n kanssa mutta kyllä mulla on vaikeuksia päästä yli siitä mitä hän non henkisesti ja fyysisesti mulle tehnyt.

 

[voivoi]

Pitäiskö sun hakea jotain apua tai tukea? Ihan oikeasti, tuo teksti kuulostaa pelottavalta.

 

[Kerro mulle heti kaikki]

No mitä se on tehnyt?

 

[vieras]

On muutes todella vaikea päästä yli vaikka sitä tahdois miten paljon. Koulukiusaajat on mulle itelle sellaisia ihmisiä. Vaikka mä usein ajattelen et annan anteeksi, niin myöhemmin huomaan etten mä mitään anteeksi ole antanutkaan.

 

[a]

Hmm.. Mä mietin samaa. Vuoden verran oon nyt vihannut exää. Ja voin myöntää että olisin vahingoniloinen jos sillä menis joskus huonosti. Ja joo oon katkera siitä mitä se mulle teki, en ehkä enää niin paljon, mutta en ikinä unohda niitä asioita. Kuinka sitä voi jatkaa elämää kun katkeruus ja viha kalvaa? :ashamed:

 

[harmaa]

Tiedän miltä susta tuntuu. Ex on tehnyt kiusaa koko viime vuoden, uhannut, haukkunut, alistanut. Nykyisensä on täysin sairas raivohullu. Ex on nyt poliisitutkinnan alla meidän lapsen lyömisestä niin pahaa että jälki jäi, ja sossut pitää isin puolia "kun ei tällaista ole ennen tapahtunut" ja ilmeisesti ex siellä haukkuu mua.

Mikähän siinä on, että täytyy saada viattomien kustannuksella tuntea olevansa vallassa. Mikä siinä vallassa niin viehättää, että pilataan kaikkien elämä?!

 

[vieras]

. Älä mustamaalaa lapselle hänen toista vanhempaansa, vaikka tunteesi häntä kohtaan olisivat minkälaiset tahansa - pura omat vaikeat tunteesi jonkun toisen aikuisen kanssa. Kunnioita ja tue lapsen suhdetta toiseen vanhempaansa. Lapsen on saatava säilyttää myönteinen mielikuva molemmista vanhemmistaan. Hän kaipaa molempien vanhempiensa aikaa, hänellä on oikeus heihin molempiin. Ylilyöntejä sattuu, esim. väsyneenä ja kiukkuisena. Sano lapsellesi silloin, että oli väärin haukkua äitiä tai isää, koska tiedät miten tärkeä hän on lapselle ja pyydä anteeksi.

. Jos toinen vanhempi mustamaalaa sinua lapsellesi, eikä hänen kanssaan asiasta pysty keskustelemaan, tilanne on hankala sekä sinulle että lapsellesi. Tarvittaessa voit olla asiassa yhteydessä lastensuojeluviranomaiseen ja kertoa hänelle, että olet huolissasi siitä, kuinka tilanne vaikuttaa lapseesi. Tietysti parasta on, jos asiassa voidaan päästä yhteisymmärrykseen toisen vanhemman kanssa - lapsen edun nimissä. Pyydä ex-puolisoasi lopettamaan haukkumisesi lapselle, vetoa lapsen etuun. Kerro lapsellesi, että toisen vanhemman käytös voi johtua siitä, että tämä on vihainen. Sano, että tulet siitä surulliseksi, mutta pystyt silti elämään asian kanssa ja uskot, että se on ohimenevää.

Lapsen tukeminen vanhempien eron hetkellä
http://jkk.mll.fi/tukea_ja_taitoa_tilanteesta_toiseen/vanhempien_ero.php?dir=/tukea_ja_taitoa_tilanteesta_toiseen

 

[Emilyn]

Mitä se on tehnyt?

Eron jälkeen asuttiin saman katon alla useampi kuukausi, päivittäin haukkui, solvasi, räyhäsi ja uhkaili. Kun pääsin viimeinkin muuttamaan pois, alkoi pommittaa lastensuojelua keksimillään tarinoilla, miten en muka jaksa lapsen kanssa jne. Vei asian oikeuteen asti, jossa se toki kaatui kuin seinään kun mitään todisteita ei ollut. Mutta on haukkunut mut kaikille ympärillä olijoilleen ja mustamaalannut minut äitinä ja ihmisinä sukulaisilleen ja sen uusi vaimokin aukoo päätään siitä, miten kuulemma olen ollut lastensuojelun huolen aiheena käytökseni vuoksi ja toki kun toinen jatkuvasti ahdistelee ja uhkailee, siinä joskus itsekin huutaa ja sanoo takaisin ja vaikkapa itkee. Oikeudessa todettiin tuomarille todisteineen, että ikinä ei ole mitään huolta ollut, kaikki on ollut exän aloittamaa ja keksimää.

Musta tuntuu siltä, etten enää ikinä voi rakentaa ihmissuhdetta mieheen, kun en voi luottaa, en kestä että toisen kerran joku haluaa tuhota jos ero tulee ja toinen katkeroituu. Mä olen katkera vain siitä, että hän ei eron jälkeen jättänyt mua rauhaan ja antanut jatkaa elämääni rauhassa.

 

[poikia3]

Se on sitä hallintaan, mihin ei auta yhtään se, että täällä kirjoittamalla näytät, että eksä pystyy huojuttamaan sinua tasapainosta. Eli jotenkin sun pitäs päästä yläpuolella, olla siellä vaikka olemalla parempi kuin eksä.

Ja myönnän, omasta erostani on 10 vuotta, ja vielä joskus tuo eksä saa mut raivoihini. Kundi täyttää pian 13, eli tätä pakkoyhteydenpitoa on jäljellä vielä 5 vuotta.

 

[vieras]

Ja kukaan muu ikinä ei ajattele noin, kun oikein vituttaa?? Mulla ainaki ajatukset aivan kauheita joskus, mutta silti en ole apua hakemassa itselleni. Ainut mitä Emilyn sanoisin, että puhu jollekin, ehkä täälläkin puhuminen auttaa.

 

[vieras]

Oh-hoh Varmaan kannattaisi miettiä etukäteen millaisten miesten kanssa niitä lapsosia tekee... sitaatti itseltäsi toimiii tähän paikkaan aika hyvin, mutta itse asiaan... miksi et vain voi jättää noita ihmisiä ja sanomisiaan omaan arvoonsa jos he kerran ovat totaalisen väärässä asiassa josta kiistelette? Sanot että olet yhteydessä vain sen välttämättömän joka tyttäresi asoiden johdosta on tarpeen ja sekin yhteys eksääsi, ei nyksäänsä.

 

[endie]

sun pitää mennä juttelee jollekin ammatti-ihmiselle.
eihän tollanen katkeruus ole kellekään tervettä, oli siihen syytä tai ei.

 

[jaina]

:hug:

tiedän niin tarkkaan miltä susta tuntuu.
ei mulla ole sulle oikeita vastauksia antaa, mä itse olen yrittänyt rimpuilla noista tunteista irti. antaa sen ihmisen olla ja tehdä just niinkuin tykkää, mä en anna sen vaikuttaa mun elämääni. sama sen vaatimuksille, teoille ja tekemättä jättämisille. ne vaikuttaa muhun vain jos annan niitten vaikuttaa. en anna. elän just tätä hetkeä, ja just tässä hetkessä se ihminen ei ole läsnä. se on jossain tuolla, ei tässä ja nyt. vaikka teoillaan kovasti sitä yrittääkin. en aio pilata tätä hetkeäni ja elämääni ja onnellisuuttani murehtimalla sitä, mitä exäni mahdollisesti taas tulevaisuudessa saa aikaan. se on sitten sen ajan murhe -eikä silloinkaan murhe jos en anna sen saada mua tunteitteni valtaan ja pois tolaltani. exällä ei ole muhun mitään valtaa, ei minkäännäköistä otetta mistään, se ei pysty mua liikuttamaan millään mitä se tekee, sanoo tai jättää tekemättä.
mun elämä on toisaalla, eikä ex kuulu tähän elämään mitenkään. ei edes lastensa kautta.

tällä konstilla mä oon onnistunut pysymään järjissäni ja olemaan onnellinen. vaikka luoja tietää (ja moni muukin) mitä kaikkea ex on tehnyt ennen eroa että sen jälkeen. kaikkea muuta se ihminen voi tehdä, mutta se ei voi päättää sitä miten mä reagoin sen touhuihin. vain mä itse voin päättää sen, ja tällä konstilla teen sen ihmisen täysin merkityksettömäksi ja voimattomaksi mulle.

 

[poikia3]

Hmm.. Mä mietin samaa. Vuoden verran oon nyt vihannut exää. Ja voin myöntää että olisin vahingoniloinen jos sillä menis joskus huonosti. Ja joo oon katkera siitä mitä se mulle teki, en ehkä enää niin paljon, mutta en ikinä unohda niitä asioita. Kuinka sitä voi jatkaa elämää kun katkeruus ja viha kalvaa? :ashamed:

Älä jää elämään menneeseen. Katso eteenpäin, etsi elämääsi hyviä ja ihania asioita. Esim. joku harrastus. Yritä nauttia elämästä. Ja jos katkeruus ja viha jyllää aina vaan, hae siihen apua. Esim eroseminaarista.

 

[juu]

Ja kukaan muu ikinä ei ajattele noin, kun oikein vituttaa?? Mulla ainaki ajatukset aivan kauheita joskus, mutta silti en ole apua hakemassa itselleni. Ainut mitä Emilyn sanoisin, että puhu jollekin, ehkä täälläkin puhuminen auttaa.

On eri asia AJATELLA jotain oman päänsä sisällä kuin kirjoittaa niistä julkisella foorumilla.

 

[mutta]

mutta suosittelen miettimään HYVIN tarkkaan mitä esim. nettiin kirjoittaa, koska esim. tällä aloituksesi ja tekstisi avauksessa riittää näytöksi, että myöskään sinä et ole tasapainossa.

 

[Emilyn]

Ja kukaan muu ikinä ei ajattele noin, kun oikein vituttaa?? Mulla ainaki ajatukset aivan kauheita joskus, mutta silti en ole apua hakemassa itselleni. Ainut mitä Emilyn sanoisin, että puhu jollekin, ehkä täälläkin puhuminen auttaa.

On eri asia AJATELLA jotain oman päänsä sisällä kuin kirjoittaa niistä julkisella foorumilla.

No on se kumma, jos ei saa julkisesti sanoa että joku ihminen voi käytöksellään ajaa ahdinkoon!

Ja joo, onhan Suomessa yli 5 miljoonaa ihmistä, että jos ex siellä oman lähipiirinsä kanssa on minut haukkunut maan rakoon, niin eihän se käytännössä järin elämääni vaikuta. Mutta se vaikuttaa siihen, miten pystyn luottamaan ihmissuhteisiin jatkossa, enkä nyt tarkoita pelkkiä miessuhteita, niihin ei tällä hetkellä ole minkäänlaista kiinnostusta, jotenkin näen kaikissa uusissa tuttavissakin heti suoraan pelkona sellaisen katkeran ukon joka eron tai pakkien jälkeen muuttuu sekopääksi. Ja kyllä kun joutuu sekopäätä kestämään, siinä on oman pään kasassa pitämisessä töitä!

 

[sativa]

ikävä tilanne tosiaan. mutta ainakin voit sillain exälles "kostaa" kun näytät hänelle että kaikki solvaukset ja riitojen haut on sulle ihan ilmaa, vaikka ottaisitkin itseesi, niin älä näytä sitä hänelle. älä lähde mukaan loan heittoon ja raivoon, vaikka tiedän että se on hankalaa.

 

[Dietorelle]

:hug: Onko tämä nyt sen esikoisen isä vai toisen lapsen isä? Anteeksi jos olen sekoittanut johonkin toiseen

 

[poikia3]

Mä oon monessa asiassa sitä mieltä, että oma eksäni tekee monia asioita siksi, että edelleen 10 vuotta erosta haluaa hallita mua, mun pitää tanssia hänen pillinsä mukaan. Mutta mäpä en sitä enää tee. Ja tietysti tekee eksälle hyvää, jos saa esim. toisen raivoihinsa, se on just sitä hallintaa. Siksi en kirjoittaisi Emilyninä sanaakaan tänne nettipalstalle, sen sijaan saattaisin kirjoittaa johonkin suljettuun paikkaan, esim. postituslistalle, jossa on kavereita tai yksinhuoltajien postituslistalle.

 

[Emilyn]

mutta suosittelen miettimään HYVIN tarkkaan mitä esim. nettiin kirjoittaa, koska esim. tällä aloituksesi ja tekstisi avauksessa riittää näytöksi, että myöskään sinä et ole tasapainossa.

No mun puolesta voi viedä ihan mihin tahansa tämän näytöksi, että yks hullu on saanut mut itkemään ja ahdistumaan. Eipä tuo tuomariakaan oikeudessa hetkauttanut vaikka se kyllä kävi tasan sielläkin ilmi, ei tainnut ollenkaan edes ihmetellä asiaa, kyllä tuli välillä tippa linssiin puhuessa ja siellä penkissä istuessa kun asianajajat ja tuomari kyseli jotain, asianajajanikin ihmetteli siellä exän puhuessa, että miten olen kestänyt häntä ne neljä vuotta. Mutta eihän se ennen eroa sellainen ollut..