Miten voikin tuntua näin kurjalta kun muiden lapset oppivat kävelemään :/

["Tiiti"]

Ja ärsyttää kun kaikki ensin ihmettelevät "eikö tosiaan vieläkään kävele" ja toteavat hetkenpäästä "no kai kaikki oppivat jossain vaiheessa".

Meillä siis kohta jo 15 kk ikäinen taapero joka ei kävele ilman tukea yleensä kuin max. 3-4 m matkoja (muutama poikkeus kerta) ja meno on todella vaappuvaa ja huteraa. Iltapäivästä katselin kun naapurin 5 kk nuorempi lapsi (joka on tuntunut paljon nuoremmalta) painoi menemään ulkona taaperokärryn kanssa hurjaa vauhtia. Meillä hoksattiin taaperokärryn idea vasta vajaa kuukausi sitten. Sitä ennen oli vain kiivennyt kärryn koriin seisomaan.

En vain ymmärrä miten voin olla niin kateellinen kun kaikkien muiden reilusti nuoremmatkin lapset tuntuvat oppivan kävelemään ja meidän lapsi vain konttaa ulkonakin. Perhekahvilassakin tuntui jo jäävän nuorempien jalkoihin kun muut kävelivät ja touhottivat meidän lapsen kontatessa.

 

[Dddf]

Ootko vähän turhan kärsimätön? Mun lapset (6) ovat oppineet kävelemään 9 - 15 kk iässä. Jokainen omaan tahtiinsa. Kyllä sitä kävellä ehtii. Parin kuukauden kuluttua tuskailet, kun ei perässä pysy. Ja ihmiset nyt kommentoi kaikkea muutakin tyhmää. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Sano vaikka, että mikä kiire tässä valmiissa maailmassa.

 

[niiiiin]

Voi kuule..kun se lapsi oppii kävelemään niin kohta vertailet kuka lapsista pyöräilee ensimmäisenä ja sitte seuraavaksi keneltä otettiin apuarattaat pois ekana. Kuka puhui ensin ja kuinka ymmärrettävästi. Kuka oppii lukemaan ennen eskaria jne jne..!

Kadehtiminen on ihan turhaa ja energiaa vievää. Keskity omaan lapseen ja nauti ja iloitse niistä teidän virstanpylväistä kun ne omalle kohdalle sattuu.

Minulla on viisi lasta ja kaikki hyvin varhain kehittyneitä ja minä olen tuntenut erittäin kurjaksi sen etten saa ääneen nauttia omien lasteni taidoista. Yleensä kukaan ei halua muistaa kuinka aikasin meillä käveltiin, puhuttiin, pyöräiltiin ja ne jotka eivät ole näitä asioita ite olleet näkemässä luulevat minun valehtelevan. (meillä lapset kontanneet+nousseet tukea vasten 5kk, kävelleet 8kk (yksi otti ensimmäiset askeleet 7kk) ja jokainen pyöräilly ilman apurattaita 3v, yksi oli vasta 2v..ja kauheita papupatoja alle vuoden iästä lähtien..)

 

["Hei"]

Onko sun lapsi ollut sellainen rauhallinen vauva muuten? Ns helppo lapsi? Meillä juu opittiin kyllä varhain kävelemään, kaikki muukin varhain, mutta on luonteeltaan aina ollut erittäin kärsimätön. On pitänyt osata asioita joihin ei ole vielä valmiuksia ja se on sitten toista turhauttanut. Eli suomeksi todella vaativa vauva. Hän on erittäin rakas juuri noilla luonteenpiirteillään ja temperamentillään mutta joskus kyllä tuntuu, että hiukan rauhallisempi luonne ja rauhallisempi eteneminen ei olisi ollenkaan huono juttu.

 

[vieraas]

Esikoinen käveli tuetta vasta 16kk iässä. Nyt yli kolmevuotiaanakin on tosi varovainen vielä, eikä esim. osaa kiipeillä juuri ollenkaan. Tarvitsee arkuutensa vuoksi joskus apua päästäkseen kiipeilytelineen alimmalta puolalta alas, kun ei uskalla tulla muuten. Ikätoverit sujahtavat kuin parhaatkin apinat sinne telineen huipulle. Se nyt vaan on tuon luonne, varovainen ja tarkka. Eipä kyllä loukkaakaan itseään kovin usein.

Nuorempi on pian 13kk eikä kävele tuetta ja tuenkin kanssa tosi horjuvasti ja minä oon vaan onnellinen, ettei se vielä mene kahdella jalalla. Tarpeeksi saa juosta sen perässä muutenkin, vaikka liikkuu pääasiassa konttaamalla (jonka btw oppi vasta 11kk iässä, eikös tämäkin taito _yleensä_ opita jo paljon aiemmin..?). Ihanaa vaan, kun mun vauvat on olleet vauvoja pitkään. Kävelevä lapsi muuttuu heti mun silmissä vauvasta taaperoksi, vaikka ikää olisi vasta 9kk.

Lakkaa stressaamasta, ehkä lapsesi on sen luonteinen ettei sillä ole kiire tai sitten tekee vasta, kun varmasti osaa. Säästyypähän kolhuilta ja haavereilta ainakin

 

[hmph]

Voi kuule..kun se lapsi oppii kävelemään niin kohta vertailet kuka lapsista pyöräilee ensimmäisenä ja sitte seuraavaksi keneltä otettiin apuarattaat pois ekana. Kuka puhui ensin ja kuinka ymmärrettävästi. Kuka oppii lukemaan ennen eskaria jne jne..!

Kadehtiminen on ihan turhaa ja energiaa vievää. Keskity omaan lapseen ja nauti ja iloitse niistä teidän virstanpylväistä kun ne omalle kohdalle sattuu.

Minulla on viisi lasta ja kaikki hyvin varhain kehittyneitä ja minä olen tuntenut erittäin kurjaksi sen etten saa ääneen nauttia omien lasteni taidoista. Yleensä kukaan ei halua muistaa kuinka aikasin meillä käveltiin, puhuttiin, pyöräiltiin ja ne jotka eivät ole näitä asioita ite olleet näkemässä luulevat minun valehtelevan. (meillä lapset kontanneet+nousseet tukea vasten 5kk, kävelleet 8kk (yksi otti ensimmäiset askeleet 7kk) ja jokainen pyöräilly ilman apurattaita 3v, yksi oli vasta 2v..ja kauheita papupatoja alle vuoden iästä lähtien..)

Noloa tulla hieromaan lisää suolaa haavoihin

 

[hiksu]

Vielä lapsettomana minua eniten ehkä vanhemmuudessa pelottaa tuo kamala äitienkeskinen vertailu, paremmuuden korostaminen ja arvostelu.
Ja se pelko, etten itse pystykään sitä vastaan taistelemaan, vaan mustakin tulee tuollainen idiootti, joka pätee lapsensa nopealla kehityksellä.

Ap, tuo on ihan hölmöä, lopeta tuo. Lapsessa ei ole mitään vikaa, hän kehittyy omaan tahtiinsa ja se on enemmän kuin ok!

 

["Tiiti"]

Näinhän se vaan taitaa olla, että aina on jotain mitä odottaa

On kyllä aika rauhallinen ja halunnut aina kaikkia uusia taitoja harjoitella pitkään ennen kun on uskaltanut. Vasta viimeaikoina ei ole itkenyt pitkään ja hartaasti jokaisesta pyllähdyksestä matolle. Esim. aina kun on kolauttanut itsensä harjoitellessaan uutta taitoa on usein harjoituksiin tullut usemman viikon tauko ennen kun on uskaltanut kokeilla uudestaan.

Toisaalta kyllä menettää hermonsa jos ei saa dubloja koottua juuri haluamallaan tavalla tai tehtyä esim. palloista tornia

 

[ei näin]

Minulla on viisi lasta ja kaikki hyvin varhain kehittyneitä ja minä olen tuntenut erittäin kurjaksi sen etten saa ääneen nauttia omien lasteni taidoista. Yleensä kukaan ei halua muistaa kuinka aikasin meillä käveltiin, puhuttiin, pyöräiltiin ja ne jotka eivät ole näitä asioita ite olleet näkemässä luulevat minun valehtelevan. (meillä lapset kontanneet+nousseet tukea vasten 5kk, kävelleet 8kk (yksi otti ensimmäiset askeleet 7kk) ja jokainen pyöräilly ilman apurattaita 3v, yksi oli vasta 2v..ja kauheita papupatoja alle vuoden iästä lähtien..)

Tää on kyllä taas pohjanoteeraus vähään aikaan tällä palstalla.

 

["..."]

Älä huoli, sun lapsi oppii asiat kun oppii mun ystävän poika oli 18kk vanha kun lähti kävelemään. Silti muuten oli kovin taitava esim. kiipeilemään jne. Puhekkin tuli hiukan "myöhässä". Tuosta lapsesta vaan huokui se, ettei ole kiirettä tehdä joitsin juttuja, taitoa olisi tastusti ollut, mutta teki muita juttuja. lapset on ihania ja rakkaita juuri sllaisina kuin ovat!

 

[njoo]

joo itel kans esikoisen kohal vähä samaa ehkä kateellisuutta ja myös huolestuneisuutta kyllä tuo juuri lähthi kävelee ennen puoltoistvuotisneuvolaa

 

["Wieras"]

No käveleehän se sun lapsi! Mitä sää höpötät?

Toista tietysti pelottaa kävellä, ja konttaa mielummin kun se on varmempaa. Kyllä se siitä oppii enemmän joka päivä.

 

[leijona76]

[QUOTE="Tiiti";30005706]Ja ärsyttää kun kaikki ensin ihmettelevät "eikö tosiaan vieläkään kävele" ja toteavat hetkenpäästä "no kai kaikki oppivat jossain vaiheessa".

Meillä siis kohta jo 15 kk ikäinen taapero joka ei kävele ilman tukea yleensä kuin max. 3-4 m matkoja (muutama poikkeus kerta) ja meno on todella vaappuvaa ja huteraa. Iltapäivästä katselin kun naapurin 5 kk nuorempi lapsi (joka on tuntunut paljon nuoremmalta) painoi menemään ulkona taaperokärryn kanssa hurjaa vauhtia. Meillä hoksattiin taaperokärryn idea vasta vajaa kuukausi sitten. Sitä ennen oli vain kiivennyt kärryn koriin seisomaan.

En vain ymmärrä miten voin olla niin kateellinen kun kaikkien muiden reilusti nuoremmatkin lapset tuntuvat oppivan kävelemään ja meidän lapsi vain konttaa ulkonakin. Perhekahvilassakin tuntui jo jäävän nuorempien jalkoihin kun muut kävelivät ja touhottivat meidän lapsen kontatessa.[/QUOTE]

Käveleehän hän jo. Lisää taitoa ja varmuutta tulee kokoajan. Se on kyllä ihan tosi että ei kannata lähteä sille vertailutielle ollenkaan ja muistaa se että ei oo yhtä oikeaa ikää oppia taitoja. Sun 15kk on aivan yhtä normaaliajassa kun sekin 10kk kävelevä. Korvat kiinni kun joku alkaa ihmetellä että eikö se vielä...Meijän ipana juoks 1v1kk iässä kun otti jalat alleen kunnolla,vaan sitten saatiikin odottaa puhetta ja sitte muuta. Sekään ei oo kaikkea osannu yhtäaikasin kun ikätoverit. Jossain on taas ollu aikanen.

 

["vieraana"]

Jotkut on sellaisia että kävelyn pitää olla todella varmaa ennnenkuin alkaa käyttää kävelyä ensijaisena liikkumismuotona. Mulla on kaksoset joista toinen lähti alta vuoden ikäisenä kävelemään ja toinen oli 1,5v ennenkuin käveli. Aika monta kertaa sai selittää ihmisille että miksi se toinen ei vielä kävele.

Jos olis jotain huolen aihetta niin neuvolaan voi olla yhteydessä, laittavat lähetteen lasten fysioterapiaan jossa katsotaan jos on jotain esim. lihastonuksen kanssa juttuja mitkä vaikeuttaa kävelyä. Mutta ne on yleensä vasta yli 1,5v ikäisille lapsille. Sinne asti kävelyyn lähteminen on normaalia, ja sun lapsesihan osaa jo kävellä.

 

[Miuski]

Eipä taitojen oppiminen tai oppimatta jättäminen määritä tippaakaan lapsen arvoa. Ole ylpeä pienokaisestasi juuri sellaisena kuin hän on. Hänessä on varmasti sellaisia puolia, jotka ovat erityisen ihania ja jotka vain hän osaa. Jos tuolle vertailulinjalle lähtee, niin sitä saa kyllä tehdä koko ikänsä ja aina on joku, joka tekee aiemmin/paremmin. Lapselle jää tunne, ettei mikään ikinä riittänyt.

 

[vieras...]

Se tuntuu pahalta, koska olet suhteellisuudentajusi hukannut esikoisen äiti Eikä tämä ole moite, lähes jokainen (ja varsinkin ensimmäistä kertaa asialla oleva) äiti hukkaa suhteellisuudentajunsa ja se kuuluu asiaan, sillä on tarkoituksensa ja muissa asioissa siitä hetkessä elämisestä ja perspektiivin katoamisesta on jopa hyötyä. Opettele vastaamaan niihin ihmettelyihin sanomalla jotain positiivista tai neutraalia lapsestasi, "juu ei kävele vielä, hän on aika harkitseva tapaus" tai "niin ei tosiaan tarvitsekaan, eiköhän tuo elämänsä aikana ehdi" tai "käveleehän tuo, hänellä on vain se ihailtava piirre ettei vielä ole kiire mihinkään".

Meidän esikoinen käveli 15kk3vk iässä ihan pari hassua askelta, ja ikää oli 17kk ennen kuin tuollaiset 3-4m metrin matkat tuli kysymykseenkään ja 21kk ennen kuin edes kokeili kävelemistä ulkona. Täyttää tänä kesänä kolme ja kiipeilee tuolla pitkin kallioita...

 

[vier as]

En onneksi itse aikoinaan ymmärtänyt, että siitäkin olis pitänyt kilpailla

 

[Varovaista]

Tiedän tunteen. Oma lapseni alkoi ryömiä 9 kk:n, kontata 11 kk:n, ja kävellä 1v. 5 kk:n iässä. Samoja sain selitellä. Nyt 5-vuotias, eikä puhettakaan, että osaisi ajaa pyörällä. Ei halua edes harjoitella. On arka ja varovainen, mutta samalla häntä selkeästi harmittaa, kun muut jo osaavat. Juuri kiukuttelin miehelle eräästä lehtijutusta, jossa todettiin, että jos lapsen ANNETAAN liikkua pienestä pitäen, oppii varhain kaikki taidot. Meillä taatusti on annettu, ei ole millään tavalla estetty, mutta minkäs teet, jos toinen on luonteeltaan varovainen. Oppii kun oppii.

 

[43gdrf]

 

[Ei ymmärrä]

Miksi moniin ketjuihin joku laittaa tällaisen kuvan minkä 43gdrf on laittanut tähän topikkiin? Vai näkyykö vain puhelimella kuva erilaisena? Minulla siis näkyy suorakaidelaatikko jossa vihreitä pieniä palloja.

 

[hmph]

Ihmiset ovat kilpailuhenkisiä, joten miksipä ei kilpailla lasten kehitystason kanssa?!
Mulla kanssa hitaasti kävelemään lähtijät, mutta puheen pulputusta alkanut tulla jo hieman alle 1-vuotiaana ja sitä puhettahan riittää tätä nykyä aamusta iltaan ja välillä saa kuunnella, miten unissakin voi höpöttää

 

[Vertailusta]

Esikoisen kanssa on kaikenlaisia huolia Mutta jos asiat ajatellaan ihan toisin päin niin vanhempien tehtävä on arvostaa lasta sellaisena kuin hän on ja tukea asioissa, joissa tukea tarvitaan ( kaikki lapset tarvitsee jossain tukea, toiset enemmän ja toiset vähemmän). Vertailu muihin ei tuo mitään hyvää, jokainen lapsi kasvaa omaan tahtiin ja omalla tavallaan. Vertailu muihin voi olla pienen lapsen kohdalla huolta, mutta se voi olla myös merkki siitä, että lapsen kasvulle ja taidoille on asetettu raamit, joihin pitää yltää. Entä jos lapsi ei ikinä oppisi kävelemään? Niinkin käy monille. Vauvaiässä huolettomasti vielä pieniä mutta lapsen kasvaessa hän tulee myös aiheuttamaan pettymyksiä vanhemmilleen. Hän ei käyttäydytään aina kuten on opetettu, hän toimii yllättävällä tavalla uudessa tilanteessa tai on vaikka ajattelemattomuuttaan kiusannut kaveria tai tehnyt tyhmyyksiä. Viive kävelyn oppimisessa on pientä siihen verrattuna.

Useamman lapsen myötä tai lapsen kasvaessa usein aukenee, että vanhemman kuuluu seistä lasten tukena myös niissä heikommissa asioissa ja joskus myös pitää lapsen puolta tiukoissa tilanteissa., esim. Kun muut lapset tai äidit nokkivat tai tekevät ilkeämielistä vertailua. Teidän pitäisi olla lapsesi kanssa samalla puolella! Lapsuus kuten vanhemmuuskaan ei ole suoritus, josta pitää saada kympin pisteet. Hyvin on mennyt jos lapselle kasvaa vahva itsetunto vaikkei hän ole kaikessa täydellinen ja kasva opaskirjan mukaan.