Äsken katselin ikkunasta kun vasta vähän aikaa tuntemani naapurin muuttoauto kurvasi pois pihasta. Kyyneleet nousi väkisin silmiin. Ei olla tunnettu kun 1,5kk mut voi että miten rakas siitä ihmisestä on tullut :heart: Sen seurassa vaan oli niin hyvä olla. Sen seurassa pystyin rentoutumaan täysin ja purkaa pahaa oloa. Nyt vaan kyyneleet virtaa kun katon noita tyhjiä ikkunoita. Ei ole siellä enää. :'( Nyt oisin sitä henkilöä eniten tarvinnut. (eilen siitä erosta tilitin..) Ei oo enää vilkuttamassa hyviä huomenia aamuisin ikkunassa :'( NYT on takki tyhjä.
Miten voikin tuntua niin pahalta?
- Viestiketjun aloittaja Edina Monsoon
- Ensimmäinen viesti
voittehan te pitää yhteyttä silti, ei se ystävyys katso asuinpaikkaa? ainahan voi pitää yhteyttä puhelimitse, mesetellä, ym, vaikka ei näkisikään.
L
Lammas
Vieras
Meillä asuu parhaat kaverit yläkerrassa. Vuosi sitten tutustuttiin ja nyt tuntuu karmivalta ajatukselta, että ne tai me jouduttais jostain syystä muuttamaan pois eikä voiskaan enää ihan joka päivä nähdä ja kuulostella toisia.
Mäkin täällä jo aamulla harmaana kirjottelin, et meilläkin meni vähän joulufiilis maanrakoon eilen, kun saatiin tietää et tytön parhaat kaverit muuttaa pois (äkkilähtö niin sanotusti, isänsä työn takia). Mieli on maassa mulla, ja etenkin tytöllä. Oli niin kivoja likkoja ne, et tulee itelläkin ihan ikävä niitä. Yhteyttä tuskin tulee pidettyä, kun muuttavat kauas, enkä vanhempia tunne itse... 
Onhan se ihan puhelimen päässä ja mesessä ja facebookissakin mut ei se oo sama. Ei oo enää sitä paikkaa mihin voi mennä rimpauttamaan summeria ja saada ovella halaus joka poistaa ainakin puolet murheista :heart: Meillä vaan kaikki loksahti. Se asui tossa 2,5v mut vasta sillon 1,5kk sitten baarin jälkeen kotimatkalla istuttiin rappusille juttelemaan 
Sen jälkeen ollaan ihan jokapäivä juteltu. Ihan jokapäivä. Kohtalon ivaa et heti kun löydän tommosen rakkaan ihmisen ni saan alkaa laskea päiviä siihen että milloin se lähtee.. Tänään se päivä tuli :'( Ehkä vähän ihastuinkin siihen mut eniten mä kaipaan sitä tietoa että se on aina tossa lähellä, valmiina kuuntelemaan ja halaamaan murheet pois :heart:
Sen jälkeen ollaan ihan jokapäivä juteltu. Ihan jokapäivä. Kohtalon ivaa et heti kun löydän tommosen rakkaan ihmisen ni saan alkaa laskea päiviä siihen että milloin se lähtee.. Tänään se päivä tuli :'( Ehkä vähän ihastuinkin siihen mut eniten mä kaipaan sitä tietoa että se on aina tossa lähellä, valmiina kuuntelemaan ja halaamaan murheet pois :heart:Mun maailma romahti keväällä kun olin raskaana ja yksin tuon silloin alle 2v kanssa. Naapurissa oli myös kotiäiti, jolla poikaani hieman vanhempi tyttö. Lapset rakastivat toisiaan ja viihtyivät myös hoidossa molempien kotona. Usein sovittiin, että toinen laittoi lounaan ja kaikki syötiin yhdessä. Katsottiin toistemme lapsia, juteltiin, ulkoiltiin, kahviteltiin ja sitten he muuttivat 500km päähän. Yhteydenpito jäänyt aika vähille, molemmilla taitaa olla puhelinystäviä paljonkin, mutta tuollainen "ihana naapuriystävyys" oli niin ainutlaatuista. :'(
Mulla on niin ikävä jo nyt ja siitä lähdöstä on reilu tunti vasta.. Miten VOI noin nopeesti kiintyä ihmiseen tällä tavalla? Piti siirtyä keittiöön istumaan että en nää niitä tyhjiä ikkunoita :'( Mua vaan itkettää. Ne eroasiatkin tulee samalla ulos. Ei näin paljon kyyneleitä voi tulla pelkästään yhdelle asialle.