Miten voin muuttua?

[Pihalla!]

Olen 33 vuotias. Takana on monta suhdetta, joista pisin noin kolmevuotias. Se suhde päättyi miehen pettämiseen, mutta ei meillä mennyt hyvin sitä ennenkään. Elämäni miehet ovat olleet kaikki samasta muotista, vähän "hulttioita" - vähintään päämäärättömiä ajelehtijoita.

Olen ollut nyt sinkkuna reilun vuoden, yrittäen tutkiskella itseäni... Tapasin jo ´oikeasti kivan` miehen, mutta hänen "liika kiinnostuksensa" sammutti minun mielenkiintoni jo ensimetreillä. Nyt olen tutustumassa toiseen, kunnolliseen ja fiksuun, "paperilla" täydelliseen. Ihastuin suunnattomasti, mutta kun huomaan hänen kiinnostuvan minusta enemmän alan ottaa takapakkia.

Pelkään että tällä menolla olen läpi elämäni vanhapiika! Haluaisin elää parisuhteessa ja tasavertaisessa kumppanuudessa. Miksi kiinnostus lopahtaa kun mies kiinnostuu minusta? Olenko vain jännityksen perässä? Mielestäni en, mutta miksi toinen on kiinnostava vain siihen saakka kun "tarttuu syöttiin"?

Haluan muuttua, pystyä suhteeseen kunnollisen miehen kanssa ja jättää hulttiot taakseni. Haluan perustaa perheen ja elää tasapainoista elämää. Terapiaanko tässä pitää mennä?

 

[M5]

Olen vähän samanlainen, ja olen minäkin ajatellut asiaa. Kun toinen osoittaa olevansa kiinnostunut, ei jotenkin ole enää haastetta. Ja pelkään, että minulta odotetaan enemmän kuin tahdon antaa. Ja jos heittäytyy suhteeseen, on aina se vaara, että tulee jätetyksi. Itsesuojeluvaisto on siis vähän liian herkkänä.

 

[vieras]

Etkö halua itsellesi hyvää? Pelkäätkö rakastamista (eri asia kuin rakastuminen)? Millainen parisuhteen malli sinulla on kotoasi?

 

[ap]

En pelkää rakastamista, luulisin ainakin. Haluaisin että sen ihanan alkuhuuman jälkeen voisi elellä sitä Arkea sulassa sovussa, toista tukien ja kumppanuudessa muutenkin. Ihan tavallista arjen aherrusta rakkaan kanssa.

Vanhempani ovat edelleen yhdessä, tosin kotona oli alkoholismia (isän puolelta) eivätkä aina tulleet toimeen, oli riitoja. Nyt ovat kumpikin raittiita (jo useamman vuoden) ja todella todella onnellisia yhdessä. Rakastan heitä syvästi, ja olemme tiivis perhe.

 

[...]

Tule uskoon ja hanki uskova mies itsellesi niin eiköhän ne hulttioinnit ole sitten siinä.

 

[M5]

Tule uskoon ja hanki uskova mies itsellesi niin eiköhän ne hulttioinnit ole sitten siinä.

Tuskin ap kokonaan toiseksi ihmiseksi muuttuisi vaikka tulisikin uskoon. Kyllä uskovilla voi varmasti olla ihan samanlaisia ongelmia.

 

[ap]

Itse asiassa olen uskova. Tein ratkaisun silloin reilu vuosi sitten. En ole siltikään tätä käyttäytymismallia pystynyt muuttamaan, joten en maininnut siitä koska ei mielestäni ollut "oleellista". Molemmat "fiksut" miehet joista mainitsin ovat olleet uskovia myös.

 

[mä]

No hyvä. Kun olet uskossa (uskossa Jeesukseen oletan? Uskojakin on niin monenlaisia.) niin rukoilet, keskustelet jonkun kanssa tai tosiaan menet terapiaan. Uskova on ihminen siinä kuin kuka muukin, samat ongelmat ja joskus vielä enemmänkin kuin ei-uskovilla mutta sinun elämässäsi on kuitenkin kantava perusta. Jeesus-perusta. Asiat järjestyvät kun et turhia hermoile. Jossain on jumalan suunnittelema mies sinulle. Pyydä että löydät hänet.

 

[ap]

Näinpä olisi vaan niin kiva jo tavata "Se" mies! Ihan samanlaisten ongelmien kanssa sitä painitaan näin "uskiksenakin" on vaan helpompi elää kun sitä apua saa ylhäältäkin. Ei se silti kumoa sitä terapiankaan mahdollisuutta, olis helpompi jäsennellä näitä ajatuksiaan.