M
mom
Vieras
Mulla on kehittynyt tässä pienen ajan kuluessa todella paha tapa purkaa omaa vitutusta ja väsymystä mun poikaan (4v.).
Saatan suuttua ihan tosi pienestä, huudan ja meuhkaan kuin pöljä. Tottakai aina sit pyydän anteeksi, mut Miksi mä en voi olla huutamatta? Jos poika ei usko heti mitä sanon, huudan. Jos tekee tuhmuuksia (esim.kiusaa pikkusiskoa) mä retuutan sen omaan huoneeseen huudon kanssa. Välillä tuntuu et sekoan kun niin kiehuttaa kaikki mitä poika tekee.
Ja en ymmärrä miten tollanen pikku poika just voi saada mun hermot riekaleiksi, kun aina jälkeenpäin ajateltuna tilanne on yleensä ollu ihan normi kiukuttelua pojalta, ei mitään vakavaa, ja mä taas olen pää punasena huutanut ja meuhkannut. Miten saan ajatukseni raiteilleen ja hillittyä itseni?
Saatan suuttua ihan tosi pienestä, huudan ja meuhkaan kuin pöljä. Tottakai aina sit pyydän anteeksi, mut Miksi mä en voi olla huutamatta? Jos poika ei usko heti mitä sanon, huudan. Jos tekee tuhmuuksia (esim.kiusaa pikkusiskoa) mä retuutan sen omaan huoneeseen huudon kanssa. Välillä tuntuu et sekoan kun niin kiehuttaa kaikki mitä poika tekee.
Ja en ymmärrä miten tollanen pikku poika just voi saada mun hermot riekaleiksi, kun aina jälkeenpäin ajateltuna tilanne on yleensä ollu ihan normi kiukuttelua pojalta, ei mitään vakavaa, ja mä taas olen pää punasena huutanut ja meuhkannut. Miten saan ajatukseni raiteilleen ja hillittyä itseni?