Miten voisi taas luottaa ihmisiin?

["a.p"]

Mä elin aikasemmin jossain kuplassa jossa uskoin kaikista hyvää, luotin sinisilmäisesti ja olin suorastaan tyhmä. No, silmät revittiin kyllä auki aika perusteellisella tavalla, ja nyt en enää pysty luottamaan yhtään kehenkään. Yritän kyllä tehdä töitä sen eteen, mut ei se vaan onnistu. Elämä on todella vaikeaa aviomiehen kanssa tän asian takia Epäilen sitä jatkuvasti ties mistä (en siis välttämättä kerro sitä hänelle kuitenkaan), ja se kuluttaa mut ihan loppuun. Muista ihmisistä en niin välitä..ei mun varmaan muihin tarvikaan luottaa.

Nyt saan neuvoja että siitä vaan luotat, mitä menetät, jos sitten tulee jotain niin sit tulee ja se on sen ajan murhe. Mut se ei auta, sitähän mä koitan itelleni hokea, mut ei auta. Onko joku samassa tilanteessa onnistunu rakentamaan luottamuksen uudestaan ihmisiin ja miten?

 

["silakka"]

Kuka on pettänyt luottamuksesi? Aviomiehesi vai joku muu?

 

[Porho]

Mene lääkäriin juttelemaan. Sairaalloisella epäluuloisuudella pilaat tulevaisuudessa parisuhteet, kaverisuhteet ja vielä työsuhteenkin. Kyllä luottamuksen maailman voi vielä saada taikaisin terapialla.

 

[.......]

toi on kyllä ihan bullshittia että luottamuksen saa takaisin terapialla. Oon pari vuotta nyt käynyt ja mitään edistymistä ei ole itsellä tapahtunut ainakaan. Lääkäri antaa kouraan vaan lääkkeet. Nekö sen luottamuksen antaa?

 

["a.p"]

[QUOTE="silakka";28981086]Kuka on pettänyt luottamuksesi? Aviomiehesi vai joku muu?[/QUOTE]

Nykyinen aviomieheni ei liity siihen.

Lyhyesti mun lapsuus oli kaoottinen ja nuorena tyttönä kohtasin ex-mieheni jonka koin "pelastukseksi". Melkeinpä palvoin häntä, rakastin ja uskoin sokeasti. 12 yhteisen vuoden jälkeen mulle paljastui mikä hän oli...mitä oli puuhaillut kaiken aikaa mun selän takana...en voi edes kertoa. Kaikki lapsuudessa koettu nousi sitä kautta uudelleen pintaan jne. Ja vaikka tuosta on jo aika kauan aikaa niin en pääse siitä ajatuksesta eroon, että kuka tahansa voi olla mitä tahansa toisen selän takana. Kaikki voi edessäpäin esittää mitä vaan. Tuntuu että olis virhe luottaa kehenkään enää..

 

["vieraana"]

Kaikkein paras keino on luottaa itseensä enemmän.

Mulla on ollut paha luottamuspula. Myös aviopuolisooni. Ei ole ollut ketään, johon olisin hädän tullen voinut luottaa.

No, sitten tajusin, että vaikka tulisi mitä vastaan, minä pärjään itsekin. Kun tajusin, etten ole muista riippuvainen, pystyin luottamaankin paremmin.

 

["vieras"]

Mene terapiaan. Voimia!

 

["a.p"]

[QUOTE="vieraana";28981136]Kaikkein paras keino on luottaa itseensä enemmän.

Mulla on ollut paha luottamuspula. Myös aviopuolisooni. Ei ole ollut ketään, johon olisin hädän tullen voinut luottaa.

No, sitten tajusin, että vaikka tulisi mitä vastaan, minä pärjään itsekin. Kun tajusin, etten ole muista riippuvainen, pystyin luottamaankin paremmin.[/QUOTE]

Tuo on kyllä meillä osa ongelmaa, että mä "pärjään" kaikessa itsekseni. Koitan puskea kaiken läpi yksin, enkä muuten varmasti pyydä keneltäkään apua vaikka olis mikä. Vaikka oikeesti tarvisin sitä apuakin välillä.. :/

 

["Vieras"]

Onko miehesi pettänyt?

Pikkuhiljaa luottamus palautuu, jos miehesi on valmis tekemään paljon sen eteen, että opit luottamaan. Sirpale kerrallaan, pala kerrallaan. Mutta et sinä enää 100% pysty luottamaan ihmiseen, joka sinut on kerran pettänyt. Valitettava totuus.

 

["silakka"]

[QUOTE="a.p";28981135]Nykyinen aviomieheni ei liity siihen.

Lyhyesti mun lapsuus oli kaoottinen ja nuorena tyttönä kohtasin ex-mieheni jonka koin "pelastukseksi". Melkeinpä palvoin häntä, rakastin ja uskoin sokeasti. 12 yhteisen vuoden jälkeen mulle paljastui mikä hän oli...mitä oli puuhaillut kaiken aikaa mun selän takana...en voi edes kertoa. Kaikki lapsuudessa koettu nousi sitä kautta uudelleen pintaan jne. Ja vaikka tuosta on jo aika kauan aikaa niin en pääse siitä ajatuksesta eroon, että kuka tahansa voi olla mitä tahansa toisen selän takana. Kaikki voi edessäpäin esittää mitä vaan. Tuntuu että olis virhe luottaa kehenkään enää..[/QUOTE]
Saatko sä vapaasti epäillä sun miestä ja kytätä sen menoja, kysellä tutuilta ja tutkia sen taskuja? Ilman että miehesi suuttuu sulle?

Mua itseä auttoi se että sain vapaasti epäillä nykyistä miestäni, vaikkei hän ollut syy epäluottamukseeni. Kun mä tajusin et se ei oikeesti kuseta ja sain epäilyksilleni aina todistusaineistoa mustaa valkoisella, niin alkoi pikku hiljaa helpottaa.

Miehelle varmasti rankkaa, en itse pystyisi samaan.

 

["a.p"]

[QUOTE="silakka";28981154]Saatko sä vapaasti epäillä sun miestä ja kytätä sen menoja, kysellä tutuilta ja tutkia sen taskuja? Ilman että miehesi suuttuu sulle?

Mua itseä auttoi se että sain vapaasti epäillä nykyistä miestäni, vaikkei hän ollut syy epäluottamukseeni. Kun mä tajusin et se ei oikeesti kuseta ja sain epäilyksilleni aina todistusaineistoa mustaa valkoisella, niin alkoi pikku hiljaa helpottaa.

Miehelle varmasti rankkaa, en itse pystyisi samaan.[/QUOTE]

Saan. Mutta en tee sitä. Mitäs se auttais kun tiedän miten ihminen pystyy huijaamaan toista vuosikaudet

Joo en pystyis minäkään. Kovasti tuo mies vannoo ettei oo lähtemässä mihinkään, eikä mun tarvi pelätä...mutta kun ei se vaan mee niin..

 

["a.p"]

Mulla siis vaan räjähti tänään kaikki tunteet taas kun mies lähti suoraan töistä viettään iltaa työporukan kanssa. En yhtään tykkää tollasista ja mulla alkaa mielikuvitus lentään oikein toden teolla :/

Joskus olin se nainen joka silmät kirkkaina väitti ja uskoi, et "mun mieheni ei ikinä koskaan pettäisi mua", nyt en voisi edes ajatella noin naiivisti..

 

["Vieras"]

Kun kerran rakkain ihminen maailmassa pettää, tulee elämän raadollisuus ikävällä tavalla julki.. En usko, että sitä voi mitenkään saada takaisin. Se fakta, mikä pettämisen kautta läväytetään kasvoille ihmisluonnosta, on vaan fakta.

Ihminen on inhimillinen ja erehtyväinen. Kukaan ei ole 100% luotettava.
Olen kokenut tuon saman - taisin minäkin elää kuplassa, kunnes puoliso petti luottamukseni. Ja kun asiaa olen käsitellyt ja jauhanut, olen tajunnut, että sitä se inhimillisyys on. Voi kun saisinkin sen saman fiiliksen joskus takaisin, sen totaalisen, täydellisen luottamuksen.

 

["silakka"]

[QUOTE="a.p";28981221]Saan. Mutta en tee sitä. Mitäs se auttais kun tiedän miten ihminen pystyy huijaamaan toista vuosikaudet

Joo en pystyis minäkään. Kovasti tuo mies vannoo ettei oo lähtemässä mihinkään, eikä mun tarvi pelätä...mutta kun ei se vaan mee niin..[/QUOTE]
Sä oot siis tän ex-miehen asioita urkkinut seurustellessanne?

Mä itse ainakin olin niin tyhmä etten edes epäillyt mitään joten en edes alkanut mitään tenttaamaan tai tarkistelemaan asioiden oikeaa laitaa. Sitten kun aloin asioita epäilemään niin johan löytyi ja vaikka mitä.

Onko exäsi koko seurustelunne ajan järjestelmällisesti huijannut sinua? Missä vaiheessa aloit epäilemään häntä tai miten hän jäi kiinni?

 

["silakka"]

[QUOTE="Vieras";28981253]Kun kerran rakkain ihminen maailmassa pettää, tulee elämän raadollisuus ikävällä tavalla julki.. En usko, että sitä voi mitenkään saada takaisin. Se fakta, mikä pettämisen kautta läväytetään kasvoille ihmisluonnosta, on vaan fakta.

Ihminen on inhimillinen ja erehtyväinen. Kukaan ei ole 100% luotettava.
Olen kokenut tuon saman - taisin minäkin elää kuplassa, kunnes puoliso petti luottamukseni. Ja kun asiaa olen käsitellyt ja jauhanut, olen tajunnut, että sitä se inhimillisyys on. Voi kun saisinkin sen saman fiiliksen joskus takaisin, sen totaalisen, täydellisen luottamuksen.[/QUOTE]
Tää on kyllä totta. Ikä myös tekee tätä samaa, tajuat ettet voi koskaan luottaa kenenkään täysin. Tavallaan helpottavaa koska et voi luottaa periaatteessa edes itseesi. Ja silloin ymmärrät toisen petturuuden paremmin.

 

["a.p"]

[QUOTE="silakka";28981268]Sä oot siis tän ex-miehen asioita urkkinut seurustellessanne?

Mä itse ainakin olin niin tyhmä etten edes epäillyt mitään joten en edes alkanut mitään tenttaamaan tai tarkistelemaan asioiden oikeaa laitaa. Sitten kun aloin asioita epäilemään niin johan löytyi ja vaikka mitä.

Onko exäsi koko seurustelunne ajan järjestelmällisesti huijannut sinua? Missä vaiheessa aloit epäilemään häntä tai miten hän jäi kiinni?[/QUOTE]

Tarkotin että saisin urkkia nykyisen mieheni asioita mutten tee niin. En minäkään exää tajunnut urkkia.
Kyllä hän huijasi järjestelmällisesti mua koko ajan, se on ihan hirveetä kuinka elämästä vetästään 12 vuotta pois noin vaan. Kaikki oli valhetta. Ja me oltiin siis naimisissa ja meillä on 2 yhteistä lasta.
Ex siis oli jäänyt kiinni pettämisestä aiemminkin, ja olin antanut anteeksi ja jatkettiin. Mut sitten yhessä kohtaa hänen tekoset paljastui mun ystävälle...raukkis lähti siltä istumalta eikä tullu kotiin enää selvittämään mitään. Kertaakaan ei olla siis puhuttu näistä. Mut koko totuus valkeni mulle silloin, hänen korttitalo sortu siinä hetkessä.