Miten voisin helpottaa aran koiran sopeutumista perheeseemme?

[Komulainen]

Meille tulee ns kodinvaihtajakoira. Sillä ei ole traumaattisia kokemuksia taustalla, vaan kasvattaja myy sen hännässä olevan virheen vuoksi, kun ei voi käyttää sitä jalostukseen.

Koira on 10 kk ikäinen ja luonteeltaan arka. Siis suhtautuu uusiin ihmisiin hyvin varoen. Toisiin samanrotuisiin koiriin on tottunut. Meidän perheessä ei ole koiria, mutta on kaksi jo kouluikäistä lasta. Kasvattaja taas asuu koirien kanssa yksin. Tunnin tutustumisen aikana koira ei uskaltanut kuin varovasti nuuhkia kättäni, kun olevinani katsoin muualle. Kasvattaja antoi koiran syliini, mutta siinä se vain ökötti paikallaan ja tärisi.

Avattava ei pysty pitämään "tuottamatonta" koiraa, ja meille taas etsimme kotikoiraa. Koiran haemme 2 viikon kuluttua. Sanomattakin selvää on, että annamme koiran rauhassa tutustua uuteen kotiin omaan tahtiinsa ja rauhoitamme elämämme, ei vierailijoita tai hälyä. Paljon herkkupaloja piilotettuna nurkkiin, koska koira on kuulemma ahne ja ehkä se näin rohkaistuu uuteen paikkaan tutustumaan ja luottamaan. Ekat päivät pystyn ottamaan töistä vapaata, eli olemaan koiran kanssa kahden kotona tutustumassa.

Muita vinkkejä, miten helpottaa toisen kotoutumista?

 

["Killi"]

Koiralle kannattaa laitta oma koppi sisällekin, jonne kokee pääsevänsä turvaan. Meillä on pieni koira, joten sille on helppo löytää katollisia ja seinällisiä petejä, mutta isolle koiralle turvapaikan voi tehdä esim näyttelyhäkistä. Jos on mahdollista saada vanhasta kodista peitto tai peti, jossa on tuttu tuoksu, se kannattaa laittaa koiran omaan paikkaan turvaa luomaan.

 

[Rähinä-Reetta]

Meillä oli kanssa kodinvaihtajalla kuljetushäkki omana pesänä alkuun. Se on hyvä.

Koira otti ensiksi minut "ihmisekseen", murisi kaikille muille, jopa miehelle jos vaan katsoivatkin sitä. Hiljalleen tottui, nykyään voin antaa sen jopa muiden lenkitettäväksi.
Kannattaa mielestäni olla jämpti heti alkuun, vaikka koira onkin tullut uuteen kotiin ja "herkkä", esim. lapset ei sitä väistele vaan koira oppii heti että lapset on sen yläpuolella. Meillä alkuun koira yritti pomottaa tytärtä joka oli tuolloin 8v. Jopa näykki, mutta se loppui nk. "jääkaudella".

Jos koira on kovin herkkä, voisi ehkä kokeilla onko DAP -feromonivalmisteesta apua.

Normaalia rauhallista eloa, niin kyllä koira varmasti löytää paikkansa uudessa perheessään.

Tuommoisia ajatuksia tuli itselle mieleen...

 

["Vieras."]

Älä jätä koiraa moneksi tunniksi yksin.

 

[koirakas]

En kyllä laittelisi mitään syötävää pitkin huushollia koska tuskin tekisin sitä sitten jatkossakaan ja ne makupalat jättävät hajujäljen joka voi innostaa koiran jatkossa esim. raapimaan niitä kohtia joissa on edellispäivänä ollut jotain syötävää.

Aika asiantuntematon kasvattaja kun lykkää epäluuloisen koiran vieraan syliin; sehän on koiramaailmassa pelottava juttu, vihje mahdollisen lähitaistelun aloittamisaikeista.

Koiran kannattaa antaa olla "ainahan tämä on meillä ollut"-tyylillä eli ei mitään houkutteluja luokse tai muutakaan erityistä. Antakaa sille aikaa ihan itse huomata että luoksenne voi tulla, välttäkää suoraa katsekontaktia kun se oma-aloitteisesti tulee tutkimaan. Silitykset rintakehään, ei päähän eikä selkään.

Ja todellakin; ei eletä missään hiljaisuudessa ja varota koiraa vaan ollaan aivan kuin se olisi itsestäänselvyys. Ei mennä luokse mutta ei myöskään väistellä koiraa.

Lasten kavereille porttikielto kotiin ellei paikalla ole aikuista; epäluuloinen koira saattaa laumaantumisvaiheessaan heittäytyä kovinkin vahvasti puolustamaan oman uuden laumansa johtajien jälkeläisiä ja silloin on vaara siitä että lasten leikeistä kavereiden kanssa tuleekin ongelmia.