Miten voisin helpottaa "super ujon" lapsen kommunikointia?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "kotiäiti"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

"kotiäiti"

Vieras
Tyttäreni kaveri kävi meillä viime vuonna joka päivä koulun jälkeen "hoidossa". Kesälläkin kävi meillä paljon leikkimässä ja nyt on sovittu, että ainakin tämän toisen luokan ajan käy edelleen meillä iltapäivisin.

Oikein mukava tyttö ja leikit sujuu hyvin oman tyttäreni kanssa. Mutta vähitellen minua on alkanut "häiritä" se, että ko lapsi ei ole koskaan puhunut minulle sanaakaan. Tyttäreni kanssa leikkiessään puhuu kyllä mutta lopettaa heti kun minä tulen huoneeseen. Edes suoraan kysymykseen (esim haluatko kurkkua voileivällesi?) en saa vastausta.

Miten voisin tukea lasta ja helpottaa hänen kommunikointia niin, että edes perusasiat voisi sopia?
 
Minkäs verran touhuat lasten kanssa yhdessä, eli askarteletteko, leivotteko, pelaatteko tms? Tuossa touhussa voi ohimennen vaikka sana-arkku avautuakin. Tai jos sovitte, että juu = peukku ylös ja ei = peukku alas jne.
 
[QUOTE="Vieteri";24389997]Minkäs verran touhuat lasten kanssa yhdessä, eli askarteletteko, leivotteko, pelaatteko tms? Tuossa touhussa voi ohimennen vaikka sana-arkku avautuakin. Tai jos sovitte, että juu = peukku ylös ja ei = peukku alas jne.[/QUOTE]

Touhuamme niin paljon, kun pienempien hoidolta ehdin. Molemmat koululaiset auttavat minua usein välipalan laitossa, leipomisessa jne. Ja olen aina vierellä kun tekevät läksyjä. Ja ulkoilemme paljon porukalla. Sisäleikkimisen ja pelaamiset tekevät lähinnä tyttäreni huoneessa ilman minua.

Ja äitinsä on kertonut, että tyttö ei mihinkään muuhun "vieraaseen" paikkaan tule niin mielellään kuin meille. Tyttö puhuu kotonaan kuin papupata, mutta kenellekään vieraalle aikuiselle ei siis sanaakaan. Lieneekö kyseessä siis jo ihan selektiivinen mutismi vai onko tosiaan vaan niin superujo.

Jotenkin olemme päivittäisistä tilanteista selviytyneet, mutta aina välillä olisi tilanteita joissa olisi hyvä saada selkeä vastaus. Noin muuten pidän tytön täällä meillä iltapäivisin oikein mielelläni. Oikein suloinen tyttö, kovin vain hiljainen...
 
Tunteeko kukaan palstalainen selektiiviistä mutismia?
Tämä lapsi siis puhuu omille vanhemmilleen paljon, mutta kenellekään muulle aikuiselle (opettajalle, omille isovanhemmilleen, minulle ym) ei puhu sanaakaan. Mutta omille ystävilleen (lapsille) puhuu, luokassa oleville vieraammille lapsille ei. Voiko tällaisessa tapauksessa puhua mutismista?
 
Minun lapsuudessani oli yksi naapurin tyttö joka ei puhunut opettajalleen lainkaan koulussa.. eikä kyllä paljoa muillekkaan.. siihen aikaan (80luvulla) ratkaisu oli sen aikainen "apukoulu" koska opettaja koki tilanteen ylitsepääsemättömäksi. Luulen kuitenkin, että tyttö oli myös älyllisesti hieman jälkeenjäänyt ja ratkaisu hänen kannaltaan hyvä loppupeleissä.
 
[QUOTE="MAire";24390348]Minun lapsuudessani oli yksi naapurin tyttö joka ei puhunut opettajalleen lainkaan koulussa.. eikä kyllä paljoa muillekkaan.. siihen aikaan (80luvulla) ratkaisu oli sen aikainen "apukoulu" koska opettaja koki tilanteen ylitsepääsemättömäksi. Luulen kuitenkin, että tyttö oli myös älyllisesti hieman jälkeenjäänyt ja ratkaisu hänen kannaltaan hyvä loppupeleissä.[/QUOTE]

Tätä lasta on testattu ja kaikkien kokeiden mukaan täysin ikäisensä tasolla älyllisesti (jopa lahjakas esim matematiikassa). Ja osaa kirjoittaa täydellisiä lauseita. Mutta ei vaan puhu.

Mutta äidiltään olen ymmärtänyt, että luokanopettajakin kokee tilanteen varsin haasteelliseksi. Ja isompana ongelmat varmasti vain kasvavat jos ei edelleenkään kenellekään vieraalle puhu. Onhan esim vieraidenkielten opettelussa puhumisella varsin iso/tärkeä osa.
 

Yhteistyössä