Miten yli p.ystävän ex:stä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kk
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

kk

Vieras
Miten siis yli poikaystävän noin yksityistoistavuotisesta seurustelusuhteesta? Välillä mietin sitä naista ihan hirveenä. Välillä en ollenkaan. Sanoisin, että enemmänkin en mieti, mutta silloin kun mietin niin tuntuu niin saakelin pahalta. Katson esim. vähän hänen näköisiään naisia ja mietin olisiko hän yksi heistä, sattumalta. En ole kyllä onneksi kuvaa nähnyt, mutta jotain piirteitä tiedän. Ja sitten yhdesti poikaystäväni sanoi jotain niin henkilökohtaista hänen ja exänsä suhteesta, että nyt mietin sitä ja voisin melkein oksentaa. Heillä oli riitaisa ero eivätkä ole edes puheväleissä, mutta tuntuu että poikaystäväni ei pysty koskaan välittämään kenestäkään niin paljon kuin exästään, kun hänellä oli niin vaikea päästä erostakin yli. On esim. polttanut kaikki valokuvat, tai hävittänyt kai...Onko muilla samantapaista? :'(
 
Jättikö se nainen poikaystäväsi?

Itse olen huomannut, että monilla miehillä on menneisyydessään joku tosirakkaus, jonka edelle kukaan ei voi mennä. Ärsyttävää.
 
Tavallaan kai jätti. Tosin olisi halunnut pitää varamiehen paikkaa auki, mutta poikaystäväni ei suostunut. Omien sanojensa mukaan poikaystävä on päässyt yli suhteesta, mutta jotenkin sen sanat aina jää soimaan päähän, niin että alan miettimään, että ei se kuitenkaan oo...

Ymmärrän kyllä jos 11 vuotta oltu yhdessä niin varmaan rakastaa sitä toista loppuelämän ainakin osittain, mutta sitä on niin vaikea itse sulattaa. Mitenkään ja kun aina tuntuu, että on huonompi kuin se entinen ja että mieheni elämä oli parempaa silloin, tietyistä syistä kyllä olikin...
 
Jos minun miehelläni olisi joku rakkaus, jonka yli hän ei pääse, niin en kyllä usko että alkaisin häntä katselemaan pitempään.
Todella inhottava ajatus! Tämä on kai sitä epäluottamusta ja ilkeää omistushalua. Jos ukko haikailee jonkun perään, en ole ykkönen, olen kakkonen.Ja se on kestämätöntä.
Vapaasuhteilijat sanoisivat varmaan tähän että ei se haittaa vaikka on miehelleen se ""toiseksi paras"" kun itselläkin on sitten oikeus vaalia jonkun exän muistoa...no joo.
Onkohan se miehen suojautumiskeino naisia vastaan.. suuri rakkaus on kuin amuletti, joka pitää olla kaulassa ennen suurta urheilusuoritusta. Miksiköhän yksikään mies ei mulle kelpaa amuletiksi, vain oma on aina ykkönen? En ole semmoista jeesusta ex-mieheksi vielä nähnyt, etteikö rakkauden illuusio olisi jossain vaiheessa särkynyt.
Ehkä en ole yleensäkään niin tyhmä, että alan seurustelemaan toiseksi parhaan vaihtoehdon kanssa. Toivottavasti ei mun miehenikään. Vaan mistä sitä ikinä tietää.
 
pidä aikalisä, mistäs tiedät vaikka olisit laastari.
Jos heidän erostaan oli alle puolivuotta niin voit hyvin ollakin.
Ja mitä vihaisempaan sävyyn hän puhuu, niin sitä varuillaan kannattaa olla-yrittää peitellä tunteitaan.
Sano hänelle että olet jäljillä, ja palaat asiaan kun exä on ohitse.
Toisaalta arvaako niin radikaaliksi ryhtyä. Siitäkin mies voi suuttua, tai jos vaikka et olekaan laastari.

 
""niinkö""
Omituisia johtopäätöksiä teit ap:n tilanteesta, ei asia ole noin mustavalkoinen. Tarkoitan miehen tilannetta.

Ap ruokkii osittain itse omia kuvitelmiaan ja mielessään paisuttelee asioita.

Eikö miehen riitaisa ero jo todista sitä, että hän ei haikaile ex:n perään. Jos on rakastanut puolisoaan, niin ero on aina suurempi järkytys, mutta siitä voit olla varma, että rakkaus kuolee ja lopulta sen suree pois. Mitä miehen sanomisiin tulee, niin aina miehet sanovat väärää, jos ex:stä jotain mainitsevat. Eivät miehet ymmärrä miten tarkkaan ja todesta heidän lausuntojaan tulkitaan.

Mielestäni ap:llä on menossa aivan normaali kuvio, jossa mustasukkaisuus ja pelko tilanteen pysyvyydestä aiheuttaa ""päänsärkyä"", mutta Aivan turhaan.
 
Erosta on reilu kolme vuotta. En usko, että olen laastari enkä halua pitää taukoa...Puhua tästä asiasta miehen kanssa kyllä voin, mutta aina ei huvittais. Tai en halua kuulla totuutta. Toisaalta on hän kyllä sanonut, että ""siitä on niin kauan aikaa"" ja ""oli niin paljon valehtelua eron aikana, että on lähinnä huonoja muistoja entisestä"". Puhumalla kai se selviää. Kiitos vastauksistanne..
 
Mun edellinen suhde kariutui miehen Suureen Rakkauteen. Mies sanoi koko suhteen ajan (muutama vuosi), että on päässyt exästään yli. Oli eronnutkin jo muutama vuosi exästä (riitaisasti myös). Mies sanoi, että olin parasta mitä hänelle oli tapahtunut pitkään aikaan. Mutta. Tuli vastaan arki, alun hurma haihtui. Mies alkoi yhtäkkiä vetäytyä. Sanoi, ettei koskaan voisi rakastaa ketään yhtä paljon kuin exäänsä, Suurta Rakkauttaan. Ei halunnut exää takaisin (omien sanojensa mukaan) ja exä oli tahollaan olettaakseni onnellisesti naimisissa ja pienen lapsen äiti. No, mies jätti minut, kun ei voinut rakastaa tarpeeksi. Ei saanut toki exäänsä takaisinkaan ja elelee yksin muutama vuosi meidän eromme jälkeen. Eli ei aina mene hyvin nämä miesten Suuret Rakkaudet. Tai kun on sitten mahdotonta tyytyä tavalliseen elämään ihmisen kanssa, jota kyllä rakastaa, mutta ei vain yhtä paljon kuin sitä Suurta Rakkautta. Mutta ei tietysti pidä tyytyäkään suhteeseen, jos se ei tunnu hyvältä. Minä olen nyt muutaman vuoden jälkeen taas onnellinen, rakastan miestäni ja hän minua, vaikka emme kenties ole kumpikaan toisillemme ne Suuret Rakkaudet. Kuten joku aiempi kirjoittaja sanoikin, oma on aina ykkönen. Siis nykyinen.
 
:(. Olen pahoillani...

Onhan se totta, että oma on aina ykkönen. Luultavasti kuitenkin meidänkin suhteessa. Silti se vanha nainen kummittelee mielessäni. Jotenkin tiedän, että ei hän koskaan poistu mieheni mielestä. Viettivät kuitenkin nuoruuden ja aikuiseksi kasvamisen yhdessä. Tosin en paljon kyllä tiedä heidän ongelmistaan. Kyllähän niitäkin varmaan oli. Kai tämä tästä ajan kanssa menee, se että en aina masennu täysin kun miehen ex tulee mieleen tai ex putkahtaa esiin jossain keskustelussa. Mun mielestä rakkautta on niin monenlaista. Kaikkien kanssa erilaista. :)
 

Yhteistyössä