Mitenhän tuo poika oppisi kestämään "kiusaamista"?

[IamWeasel]

Itseasiassa kun en tiedä mitä tässä pitäisi edes tehdä, no ainakin otan puheeksi ryhmänohjaajien kanssa mutta.. Lapseni siis aloitti leikkitoimintaryhmässä kolme viikkoa sitten. Nyt edellisellä kerralla poika sitten sanoi kotimatkalla, että pojat olivat häntä kiusanneet. Kysyin että miten, niin poika vastasi, että "Ne sanoivat minua pikkujätkäksi, ja sitten ne kävi mun kimppuun." Oli siis kuulemma kaataneet poikani maahan.

Minä en edes tiedä onko kyse nyt tähän ryhmään kuuluvista lapsista, vai päiväkodin hoitolapsista kun oli tapahtunut siinä pihalla kuulemma ja siinä oli muitakin kuin leikkitoimintaryhmäläisiä. Mun poikani on reilu 4-vuotias.

No, töniminen ei ole tietenkään sallittua. Mutta kun me poikaa haettiin, niin huomasin kyllä siinä 3 poikaa, jotka keskenäänkin leikkivät aika rajusti. Nyt siis mietinkin, että oliko nämä nyt ihan poikien normileikkejä, vai jonkinasteista kiusaamista? Mun oma poikani on tosi kiltti ja olen tälle monesti kotona puhunut kiusaamisesta ym. Voisin kuvitella, ettei poika oikein kunnolla uskalla puolustautua. No sen sanoin nyt kyllä, et jos joku kiusaa tai tönii tms, niin pitää mennä kertomaan ohjaajille, ja jos ei muu auta niin saa antaa takas samalla mitalla.

Mutta niin.. mä luulen että poika saattaa ottaa pienetkin asiat kiusaamisena ja on herkkä niille, eli jonkinlaista sietokykyä tietynlaiselta lasten pelleilyltä pitäis saada lisää ja oppia se ero mitä kiusaaminen sitten on.

 

[HelloShitty]

jaa..no ensin pitäis varmaan ottaa selvää mitä siitä on kiusaamista ja sitä ei pitäis joutua oppimaan sietää. ei ikinä. mutta eiköhän parasta aloittaa siinä että juttelette ohjaajan kanssa. :|

 

[**]

tuo on niin...sano ohjaajille asiasta, mutta valitettavasti niitä pas*apäälapsia on aina, jotka tönii herkempiä, varsinkin silloin, kun kukaan ei nää.

 

[vieras]

JOs kovin paljon etukäteen puhut kiusaamisesta ja toisista lapsista, varmasti helposti kokee kaiken kanssakäymisen toisten lasten kanssa kiusaamisena. Jos on lisäksi arka. Vaikea juttu.

 

[IamWeasel]

jaa..no ensin pitäis varmaan ottaa selvää mitä siitä on kiusaamista ja sitä ei pitäis joutua oppimaan sietää. ei ikinä. mutta eiköhän parasta aloittaa siinä että juttelette ohjaajan kanssa. :|

Juu siis mä laitoin tuon lainausmerkeissä sen vuoksi, että tarkoitan juuri näitä rajumpia poikien leikkejä, mutta mun poika saattaa ottaa sen sellaisena kun moiseen ei ole tottunut.

 

[Mama-86]

Kiusaamista ei saa joutua kestämään ja entisenä koulukiusattuna tiedän että sitä ei koskaan opi kestämään. Kannaattaa puhua ohjaajan kanssa ja ehkä myös niitten poikien vanhempienkin kanssa.

 

[HelloShitty]

jaa..no ensin pitäis varmaan ottaa selvää mitä siitä on kiusaamista ja sitä ei pitäis joutua oppimaan sietää. ei ikinä. mutta eiköhän parasta aloittaa siinä että juttelette ohjaajan kanssa. :|

Juu siis mä laitoin tuon lainausmerkeissä sen vuoksi, että tarkoitan juuri näitä rajumpia poikien leikkejä, mutta mun poika saattaa ottaa sen sellaisena kun moiseen ei ole tottunut.

mulla on kans toi esikoinen vähän yliherkkä joten se raja on hieman hakusessa. mutta joo..siis eiköhän se vähitellen huomaa että muitakin kohdellaan samalla tavalla. jos ei niin sit se on kiusaamista.

 

[IamWeasel]

JOs kovin paljon etukäteen puhut kiusaamisesta ja toisista lapsista, varmasti helposti kokee kaiken kanssakäymisen toisten lasten kanssa kiusaamisena. Jos on lisäksi arka. Vaikea juttu.

No minä olen koittanut sitä kertoa hänelle, että toisia lapsia ei saa kiusata eikä kukaan saa häntäkään kiusata. Eli reilua meininkiä lapsiryhmässä. Ei ole varsinaisesti arka, eli iloisella mielellä yrittää hankkia ystäviä ja on reipas, mutta siinä mielessä on arka, ettei sitten ehkä uskalla sanoa kiusaajille vastaan tai kertoa paikanpäällä ohjaajille.

 

[vieras]

Jos lapsi kokee kiusaamista, niin se on otettava tosissaan mun mielestä. Jos vähätellään, niin ei enää uskalla kertoa kiusaamisesta. Jokainen kokee eri asioita kiusaamiseksi.

 

[IamWeasel]

jaa..no ensin pitäis varmaan ottaa selvää mitä siitä on kiusaamista ja sitä ei pitäis joutua oppimaan sietää. ei ikinä. mutta eiköhän parasta aloittaa siinä että juttelette ohjaajan kanssa. :|

Juu siis mä laitoin tuon lainausmerkeissä sen vuoksi, että tarkoitan juuri näitä rajumpia poikien leikkejä, mutta mun poika saattaa ottaa sen sellaisena kun moiseen ei ole tottunut.

mulla on kans toi esikoinen vähän yliherkkä joten se raja on hieman hakusessa. mutta joo..siis eiköhän se vähitellen huomaa että muitakin kohdellaan samalla tavalla. jos ei niin sit se on kiusaamista.

Aivan. Ja kun poika vasta kolmatta viikkoa ryhmässä on ollut, muilla tää toiminta on alkanut jo kesän lopulla eli mentiin vähän jälkikäteen, lisäksi nää muut lapset taitaa olla tuttuja aiemmilta vuosilta, eli 3-vuotiaiden leikkiryhmästä ja nyt siirtyneet sitten tähän 4-5-vuotiaiden ryhmään. Eli poika on porukassa uusi, joka on jo sinällään kova pala.

Ja minulle itselleni, en tiedä ketä nämä kiusaajapojat olivat, ei taida poikakaan muistaa, joten en voi muutakuin kertoa ohjaajille nämä terveiset mitkä minä tiedän. Asian otan varmasti puheeksi ja pyydän seuraamaan tilannetta.

 

[Kowalski]

Kiusaamista ei pidä kestää, mutta ihan mitä tahansa ei kannata kokea kiusaamisena. Maahan kaataminen on asia erikseen, mutta kannattaa ensiksi jutella lapsen kanssa (ja ohjaajan kanssa) siitä, mitä siellä on tapahtunut ja mitä ei. Lasten on hyvä myös itse oppia setvimään ongelmatilanteita, ikätaso huomioiden tottakai: esim. mun tytön (pian 5 v) päiväkotiryhmässä lapset (4-5 v) ohjataan aika pitkälti selvittämään kiistansa itse, aikuiset toki puuttuvat vakavampiin juttuihin, mutta ihan joka ikiseen "sä oot kakkapää!"- juttuun eivät.

Eli selvittäkää ensin, mitä siellä on tapahtunut, ja jos se on ollut kiusaamista niin sitten jutustelua kiusaajien kanssa (ohjaajan toimesta). Jos se taas on normaalia lasten keskenäistä kanssakäymistä, niin ei kai siinä voi tehdä muuta kun selittää lapselle että ei ne pahaa tarkoita.

 

[sädetikku]

no mun mielestä ei tarvi oppii sietämään kiusaamista tai rajua leikkiä.

 

[IamWeasel]

Kiusaamista ei pidä kestää, mutta ihan mitä tahansa ei kannata kokea kiusaamisena. Maahan kaataminen on asia erikseen, mutta kannattaa ensiksi jutella lapsen kanssa (ja ohjaajan kanssa) siitä, mitä siellä on tapahtunut ja mitä ei. Lasten on hyvä myös itse oppia setvimään ongelmatilanteita, ikätaso huomioiden tottakai: esim. mun tytön (pian 5 v) päiväkotiryhmässä lapset (4-5 v) ohjataan aika pitkälti selvittämään kiistansa itse, aikuiset toki puuttuvat vakavampiin juttuihin, mutta ihan joka ikiseen "sä oot kakkapää!"- juttuun eivät.

Eli selvittäkää ensin, mitä siellä on tapahtunut, ja jos se on ollut kiusaamista niin sitten jutustelua kiusaajien kanssa (ohjaajan toimesta). Jos se taas on normaalia lasten keskenäistä kanssakäymistä, niin ei kai siinä voi tehdä muuta kun selittää lapselle että ei ne pahaa tarkoita.

Sepäs se, minä en tiedä millaista se normaalisti on tän ikäisillä :ashamed: Mä olen hoitanut lapseni kotona ja nyt siis ensimmäistä kertaa tälläisessä ryhmässä on. Mun poika on rauhallisempi ja jotenkin "herttaisempi" kuin nää pojat mitä mä siinä pihalla näin, ne karjuivat ja huusivat ja reuhasivat, ehkä jotenkin olivat toisilleenkin uhittelevia. Ehkä se kuuluu ikään ja ehkä mun herkkä lapseni sitten on tätä säikähtänyt ja kokenut sen kiusaamisena. Näin en kuitenkaan voi omalle lapselleni sanoa, sillä mä en halua omasta lapsesta mitään tuollaista karjujaräyhääjää. Eli haluan opettaa että se on väärin tehty ja rumaa, mutta miten opetan, että se pitää jättää omaan arvoonsa :snotty: Sillä ehkä on poika kasvanut sitten pumpulissa ja tää on nyt ihan uus juttu sille, että kaikki ei oo aina kivoja. Ja mä tiedän, että se pahoittaa tuollaisesta mielensä, koska ne pojat ei kohtele häntä kivasti, niinkuin hän kohtelee taas heitä.

 

[vivi]

noh, voi se sun herttainen poikaskin kohta olla samassa rytinässä mukana
ja varmana joutuukin kiusatuks jos on herttanen ujo nyhverö eikä osaa leikkiä muitten kanssa

 

[IamWeasel]

noh, voi se sun herttainen poikaskin kohta olla samassa rytinässä mukana
ja varmana joutuukin kiusatuks jos on herttanen ujo nyhverö eikä osaa leikkiä muitten kanssa

Ai oliko se sun mulkeropoikasi, joka siellä tarhalla muita kiusaa?

 

[Timangi-]

noh, voi se sun herttainen poikaskin kohta olla samassa rytinässä mukana
ja varmana joutuukin kiusatuks jos on herttanen ujo nyhverö eikä osaa leikkiä muitten kanssa

^Oon hiljaa ettei tuu bannia

Mutta meillä myös on esikoinen ajattelevaa ja kätevää lajia. Sotaleikit, pyssyt,spidermanit/supermiehet/turtlesit yms..ei kiinnosta vaan kaikki pikkutarkka ja ajatusta vaativat leikit. Bionocleillä leikki ja niitä rakentelee(keksii jopa ite uusia muunnoksia) Mutta painia ja käsirysyt ja sen sellaiset ei kiinnosta pätkääkään.
Ja jos isäänsä tulee, niin siitä kasvaa todella fiksu, muttei mikään nyhverö.
(pidetään peukkuja, jos äitiinsä kouluasioissa tulee, niin kusessa ollaan )

 

[IamWeasel]

Minä tuossa eilen illalla ennen nukkumaanmenoa asiaa pohdin (enkä meinannut oikein unta saada..) ja päätin, että en asiaan puutu vielä mitenkään, en sano tuosta vielä edes ohjaajille. Jos tätä jatkuu niin sitten kyllä. Ehkä tää on vaan tottumuskysymys, mun lapsi on vaan luonteeltaan rauhallisempi eikä ole tottunut moiseen.

Mutta pakko myöntää, tuo 'vivi' onnistui kyllä loukkaamaan Ja pelkäämään sitä, miten poika oikeasti pärjää koulussa ja muualla, ja minäkö olen syypää sitten siihen, että olen opettanut liian kiltiksi, vaikka onhan se hyvin pitkälti myös luonnekysymys.

 

[mie]

En koko ketjua lukenut läpi mutta jos joku tekee toiselle sellaista mistä toinen ei tykkää niin kyllä se on silloin kiusaamista. Vaikka isommat "vain" leikisivät ja poikasi ei halua olla mukana niin rajussa leikissä niin se on kiusaamista.
Pitää opettaa pojalle että aina voi ja pitääkin sanoa että:" lopeta mä en halua olla mukana" kun ei halua olla kyseisessä leikissä. Toisten pitää toisaalta oppia se että jos joku ei halua olla mukana niin pakottaa ei voi eikä saa.

 

[tossuliini]

Mä sanon saman kuin eräs äiti että kiusaamista ei tarvi sietää eikä kestää. Ite olen ollut koulukiusattu joten tiedän sen tunteen. Siitä on vain kerrottava heti jos niitä tilanteita tulee ettei sitten lapsi joudu ajattelemaan että hänessä on syy miksi kiusataan. Ap:n lapselle :hug:

 

[^^]

Kiusaamista ei pidä kestää, mutta ihan mitä tahansa ei kannata kokea kiusaamisena. Maahan kaataminen on asia erikseen, mutta kannattaa ensiksi jutella lapsen kanssa (ja ohjaajan kanssa) siitä, mitä siellä on tapahtunut ja mitä ei. Lasten on hyvä myös itse oppia setvimään ongelmatilanteita, ikätaso huomioiden tottakai: esim. mun tytön (pian 5 v) päiväkotiryhmässä lapset (4-5 v) ohjataan aika pitkälti selvittämään kiistansa itse, aikuiset toki puuttuvat vakavampiin juttuihin, mutta ihan joka ikiseen "sä oot kakkapää!"- juttuun eivät.

Eli selvittäkää ensin, mitä siellä on tapahtunut, ja jos se on ollut kiusaamista niin sitten jutustelua kiusaajien kanssa (ohjaajan toimesta). Jos se taas on normaalia lasten keskenäistä kanssakäymistä, niin ei kai siinä voi tehdä muuta kun selittää lapselle että ei ne pahaa tarkoita.

tästä tuli vaan mieleen, kun eivät puutu jokaiseen sä oot kakkapää-juttuun, ni sitte kohta se onki jo paskapää ja siitä parin vuoden päästä se menee niin että sä oot huora ja näin... kyllä noihin kakkapää juttuihinki pitäis puuttuu mun mielestä..

 

[IamWeasel]

Kiusaamista ei pidä kestää, mutta ihan mitä tahansa ei kannata kokea kiusaamisena. Maahan kaataminen on asia erikseen, mutta kannattaa ensiksi jutella lapsen kanssa (ja ohjaajan kanssa) siitä, mitä siellä on tapahtunut ja mitä ei. Lasten on hyvä myös itse oppia setvimään ongelmatilanteita, ikätaso huomioiden tottakai: esim. mun tytön (pian 5 v) päiväkotiryhmässä lapset (4-5 v) ohjataan aika pitkälti selvittämään kiistansa itse, aikuiset toki puuttuvat vakavampiin juttuihin, mutta ihan joka ikiseen "sä oot kakkapää!"- juttuun eivät.

Eli selvittäkää ensin, mitä siellä on tapahtunut, ja jos se on ollut kiusaamista niin sitten jutustelua kiusaajien kanssa (ohjaajan toimesta). Jos se taas on normaalia lasten keskenäistä kanssakäymistä, niin ei kai siinä voi tehdä muuta kun selittää lapselle että ei ne pahaa tarkoita.

tästä tuli vaan mieleen, kun eivät puutu jokaiseen sä oot kakkapää-juttuun, ni sitte kohta se onki jo paskapää ja siitä parin vuoden päästä se menee niin että sä oot huora ja näin... kyllä noihin kakkapää juttuihinki pitäis puuttuu mun mielestä..

Joo ja mä mietin tota asiaa tässä itekseni.. Onko se nyt sitten niin hyvä, että jo 4-5-vuotiaat laitetaan selvittämään pikkujutut itse ilman aikuisen ohjausta? Eikö olisi hyvä antaa kunnon malli pitkällä aikavälillä siitä, miten asiat sovitaan? Jos lapsi aloittaa ryhmätoiminnan vaikka vasta 6-vuotiaana (eikös eskari ala silloin?), hänellä pitäisi automaattisesti olla valmiudet selvittämään pieniäkin riitoja itse. Milloin ja miten lasta ohjataan sitten siihen, mikä on iso riita ja mikä pieni, onko kynnys aikuiselle kertomiseen silloin liian suuri?


Ja se mielipide, minkä olen valitettavasti huomannut jo pariin otteseen, HILJAISTA JA ARKAA LASTA ON LUPA KIUSATA! Joidenkin mielestä siis, miksi ihmeessä?