mitkä fiilikset lapsettomilla "lapsellisten" seurassa?

[Tirsku]

Tuli mieleen tosta toisesta ketjusta, joss kyseltiin tunteeko äidit alemmuutta toisten äitien seurassa.

Mites te muut lapsettomat, varsinkin jos on yritys päällänsä? Tuleeko alemmuuden tunteita lapsia saaneiden naisten kanssa ollessa?

Mulla ainakin tulee, varsinkin jos tiedän että nämä ko. naiset ovat lapsensa kovasti helposti alkuunsa saaneet :ashamed: tulee itselle sellainen olo, että mussa on jotain vikaa, kun en tule raskaaksi.

 

[kyllä]

tuli tuollainen tunne silloin kun ei vielä lapsia ollut. Joskus oli hyvinkin vaikeaa. Niitä tunteita eivät varmastikaan ymmärrä äidit, jotka ovat helposti tulleet raskaaksi. Täällä olleista kommenteista päätellen ainakaan.

 

[Tirsku]

Ne katkeruuden tunteet on kamalia, itse en haluais niitä tuntea, mutta kun ei tunteilleen voi mitään |O meillä vuosi yritystä takana eikä mitään. kaveri pamahti paksuksi ensimmäisestä kierrosta ja sen jälkeen mun on ollu tosi vaikea häneen pitää yhteyttä. hän ei tiedä meidän yrityksestä, enkä nyt menis kyllä just hänelle kertomaankaan.

 

[joo]

mä häpeän sitä, että en ole onnistunut raskautumaan..ja tulee sellanen olo, et oon naurettava, kun edes kuvittelen haluavani äidiksi.. ja tulee tosi surullinen olo, kun ei ole täyttänyt miehen toiveita perheenlisäyksestä.. meillä yritystä 1½vuotta

 

[Ei]

Lapsettomuutta olen kokenut viiden vuoden ajan ennen kuin onnisti, mutta koskaan ikinä milloinkaan en tuntenut alemmuutta. Surua, kyllä. Katkeruutta, kyllä. En siis katkeruutta näitä lapsellisia kohtaan, vaan omaa tilannetta kohtaan. Ja välillä jopa helpotusta siitä, ettei ollutkaan omia lapsia. Tämä silloin kun kuunteli vaikeuksia parisuhteessa ja äidin suunnatonta väsymystä. Ajan kanssa tosin huomasin, että vaikka kuinka ystävät valitti tilannettaan lasten kanssa, halusin vain itsellenikin sen lapsen!

Ehkä oma ammatti lastentarhanopettajana teki sen, että en kuitenkaan tuntenut oloani koskaan täysin ulkopuoliseksi, koska vaikkei ollut vielä kokemusta äitinä olosta, pystyin keskustelemaan yleisellä tasolla lapsista ja kasvatuksesta.

 

[Rukoilijasirkka]

Minulla taas on tullut syyllisyydentunteita, jos tiedän, että joku haluaisi lapsen, mutta ei vaan saa. Kun olen itse saanut lapsia helposti, vahingossakin. On vaikeaa, ei oikein tiedä, jos loukkaan sitten tahtomattani. Voisin tehdä vaikka mitä, jotta minulle tärkeä lapseton ihminen saisi lapsen, mutta ei ole mitään, mitä olisi minun tehtävissä.

Joten olen sitten vaan rukoillut, kun ei mulla muutakaan keinoa ole. hirveää, että joku häpeää lapsettomuuttaan tai tuntee huonommuutta. Sehän on vain huonoa tuuria.

 

[rattus]

Mä haluaisin lapsen, tai lapsia, mutta tiedän ettei se tässä lähitulevaisuudessa onnistu, jos ikinä. Ei ole kyllä minkäänlaista alemmuudentunnetta tullut tai muitakaan negatiivisia fiiliksiä muiden lapsista.

 

[homa]

Tuli mieleen tosta toisesta ketjusta, joss kyseltiin tunteeko äidit alemmuutta toisten äitien seurassa.

Mites te muut lapsettomat, varsinkin jos on yritys päällänsä? Tuleeko alemmuuden tunteita lapsia saaneiden naisten kanssa ollessa?

Mulla ainakin tulee, varsinkin jos tiedän että nämä ko. naiset ovat lapsensa kovasti helposti alkuunsa saaneet :ashamed: tulee itselle sellainen olo, että mussa on jotain vikaa, kun en tule raskaaksi.

No alkuun: olen ollut lapseton jo kohta seitsemän vuotta (siis on yritetty) ja viimeiset 4 hoidoissa ja tutkimuksissa. En sanoisi sitä alemmuuden tunteeksi, en minä ole sen huonompi kun muutkaan! Oli joskus se itsensä syyttämiskausi, mutta mies puhui minut sen yli.

Katkeruus on tullut uusimpana tulokkaana. Ja suru jos näkee muiden vauvoja. Ja toisaalta äidit on aika kärkkäitä sanomaan lapsettomille, että mitä se sinäkään elämästä tiedät, kun sulla ei ole lapsia. Tuo sattuu ja uppoaa!

Nyt olen tässä koneella jonkun aikaa, että jos haluatte kysyä jotain "katkeralta lapsettomalta" niin kaikkiin vastaan!

 

[Lapsettomuuden kokenut]

Olen siis sama, jonka nimimerkki oli tuolla ylempänä Ei. Halusin vain Homalle esittää myötätuntoni pitkästä lapsettomuudesta ja kommentoida tuota, että ihan oikeasti joku on kehdannut sanoa, ettet tiedä elämästä mitään, kun sulla ei ole lapsia!!!??? Kertakaikkiaan hävytöntä ja älytöntä. Itsekin loukkaannuin kriisivaiheen aikana ihmisten sanoista, mutta koskaan ei kukaan sanonut mitään noin typerää! Ihan pliisuja kaikki minun saamani kommentit. Pahimmat kaksi on ehkä tyyliä: lapsen saantia ei mikään voi korvata (kun avauduin kaverille, että onhan meillä hyvä parisuhde ja hyvä taloudellinen tilanne yms., jotta kyllähän tässä pärjää ilman lapsiakin, on vain etsittävä muuta sisältöä elämään. En halunnut kuulla tuota kommenttia silloin. ) Toinen oli puolituttu, joka vähätteli selittämätöntä lapsettomuuttani ja lukuisia keskenmenojani sanoen, etten ole oikea lapseton, koska en ole käynyt läpi hoitoja, kuten hänen ystävänsä...

 

[homa]

Olen siis sama, jonka nimimerkki oli tuolla ylempänä Ei. Halusin vain Homalle esittää myötätuntoni pitkästä lapsettomuudesta ja kommentoida tuota, että ihan oikeasti joku on kehdannut sanoa, ettet tiedä elämästä mitään, kun sulla ei ole lapsia!!!??? Kertakaikkiaan hävytöntä ja älytöntä. Itsekin loukkaannuin kriisivaiheen aikana ihmisten sanoista, mutta koskaan ei kukaan sanonut mitään noin typerää! Ihan pliisuja kaikki minun saamani kommentit. Pahimmat kaksi on ehkä tyyliä: lapsen saantia ei mikään voi korvata (kun avauduin kaverille, että onhan meillä hyvä parisuhde ja hyvä taloudellinen tilanne yms., jotta kyllähän tässä pärjää ilman lapsiakin, on vain etsittävä muuta sisältöä elämään. En halunnut kuulla tuota kommenttia silloin. ) Toinen oli puolituttu, joka vähätteli selittämätöntä lapsettomuuttani ja lukuisia keskenmenojani sanoen, etten ole oikea lapseton, koska en ole käynyt läpi hoitoja, kuten hänen ystävänsä...

Henkilö, joka sanoi tuon kommentin, ei tiennyt tilannetta ja koska oli minua jopa 5v vanhempi piti minua muutenkin liian nuorena.. muita ko. henkilön suustaan päästämiä kommentteja oli joka asiaan että "odotas kun saat lapsia,niin..." ja joka asiaan! Ja tuo oli silloin alkuaikoina, kun vika oli löydetty ja tiedettiin että on pitkä ja mahdollisesti loputon taival edessä. Tuolloin vielä syytin itseäni ja sen vuoksi nuo sattui niin pirusti!

Ja usein kuulee myös kaikki niksit, kun myöntää olevansa viallinen. "Kun lopettaa yrittämisen, niin sitten se tulee.."yms. Ja kaikilla tuntuu olevan tutuntuttu, jolle näin on käynyt *hakkaa päätä seinään* Joo..minunkin munatorvet varmaan aukeaa itsestään, kun hoidot on ohi!

 

[Lapsettomuuden kokenut]

Niinhän se on, että paljon saa kuulla hölmöä kommenttia. Ymmärsin sen jollain sopukalla kriisin keskelläkin ja nyt entistä selvemmin, että suurin osa ihan oikeasti tarkoittaa hyvää, mutta ei vaan osaa sanoa oikein mitään ja sitten sanoessaan loukkaa tahattomasti. Meillä myös kun onnistunut raskaus starttasi lomareissussa, nin jo vain saimme kuulla, miten varmasti auttoi se, kun rentouduimme, emme stressanneet emmekä miettineet. Silloin oli pakko sanoa, että moni muukin raskauteni on saanut alkunsa loman aikaan -ja mennyt kesken. Vuosiin on mahtunut yrittämistä. On mahtunut elämän täyttämistä jollain muulla. Jne. Nyt vain sattui meille tosi tosi hyvä tuuri, mistä olemme kiitollisia. Siihen ei vaikuttanut stressittömyys tai se, ettei just silloin yritetty.

 

[surupuserossa]

Minä ainakin koin viimeksi eilen alemmuutta lapsettomuuden vuoksi. Yritystä on takana nyt 3 vuotta ja aika alkaa siitä, kun synnytin esikoisemme kuolleena. Ystävä, joka tietää mitä me käydään läpi, alkoi miehensä kanssa laskea, kuinka monelle muulle heidän kaverilleen on nyt samaan aikaan tulossa toinen tai kolmas lapsi kuin heille itselleen. Mentiin molemmat mun miehen kanssa ihan hiljaisiksi ja alettiin tekemään lähtöä. Jotenkin jäi sellainen fiilis, että se ei ollut ihan vahinko...
Minä ainakin koen usein alemmuutta asian vuoksi ja välillä ihan kaikki kommentit asiaan liittyen saa mut surulliseksi. Voi kun tästä pääsis joskus yli!