F
Farkut
Vieras
Pohdiskelen miespuolisen kaverini tilanneta tässä.
Hän haluaisi erota avovaimostaan, sillä suhteessa on mennyt todella kauan huonosti ja nainen imee kaverini kuiviin seka henkisesti että taloudellisesti.
Heillä on kaksivuotias poika, joka on käytännössä ollut ainoa syy miksi mies ei ole jo jättänyt naistaan. Kaverini pelkää menettävänsä lapsensa (avovaimonsa on uhkaillut tällä käytännössä jokaisen riidan yhteydessä), ja on tosissaan pohtinut että kannattaisiko yrittää taistella lapsen lähivanhemmuus itselleen, sitten kun saa kerättyä tarpeeksi rohkeutta erota.
Määrätäänkö lapsen lähivanhemmuus automaattisesti äidille? Lapsen äiti on 20-vuotias, masentunut ja todennut ykskantaan että ei "pysty" menemään ikinä kouluun tahi töihin vaan haluaa olla kotiäiti koko ikänsä. Hän on kykenemätön huolehtimaan taloudesta, ei siivoa (vedoten masennukseensa) ei osaa laittaa muuta kuin einesruokia, ei käytännössä koskaan maksa laskujaan ajoissa, hassaa rahansa vaatteisiin ja baareissa juoksemisiin (juo mm. surutta lapsilisät, koska ne ja kotihoidontuki ovat hänen rahojaan, hän saa mielestään käyttää ne miten tykkää.) Elänyt koko täysi-ikäisyytensä ajan käytännössä miehen rahoilla.
Kaverini taas on 23-vuotias, vakituisessa työssä jossa on mahdollisuus tehdä myös paljon etätöitä kotoa käsin, vauva-aikana huolehtinut lapsesta melkein jopa enemmänkin kuin avovaimonsa (joka on taas vedonnut ettei pysty koska on nin masentunut) ja rakastaa lastaan yli kaiken vaikka olikin naisen hankkiutuessa raskaaksi ollut kauhuissaan siitä osaako olla isä. On ollut todella hyvä isä ja sanoi että ei tiedä kumpi olisi pahempaa, sinnitellä onnettomassa suhteessa kiukuttelevan, laiskan, masentuneen ja rahaa jatkuvasti vailla olevan naisen kanssa vai päätyä viikonloppuisäksi.
Onko kaverillani käytännössä mitään mahdollisuuksia saada lapsen lähihuoltajuus itselleen? Nainen ei tasan taatusti vapaaehtoisesti lasta luovuta vaikka todellakin parempi sillä olisi isällään.
Hän haluaisi erota avovaimostaan, sillä suhteessa on mennyt todella kauan huonosti ja nainen imee kaverini kuiviin seka henkisesti että taloudellisesti.
Heillä on kaksivuotias poika, joka on käytännössä ollut ainoa syy miksi mies ei ole jo jättänyt naistaan. Kaverini pelkää menettävänsä lapsensa (avovaimonsa on uhkaillut tällä käytännössä jokaisen riidan yhteydessä), ja on tosissaan pohtinut että kannattaisiko yrittää taistella lapsen lähivanhemmuus itselleen, sitten kun saa kerättyä tarpeeksi rohkeutta erota.
Määrätäänkö lapsen lähivanhemmuus automaattisesti äidille? Lapsen äiti on 20-vuotias, masentunut ja todennut ykskantaan että ei "pysty" menemään ikinä kouluun tahi töihin vaan haluaa olla kotiäiti koko ikänsä. Hän on kykenemätön huolehtimaan taloudesta, ei siivoa (vedoten masennukseensa) ei osaa laittaa muuta kuin einesruokia, ei käytännössä koskaan maksa laskujaan ajoissa, hassaa rahansa vaatteisiin ja baareissa juoksemisiin (juo mm. surutta lapsilisät, koska ne ja kotihoidontuki ovat hänen rahojaan, hän saa mielestään käyttää ne miten tykkää.) Elänyt koko täysi-ikäisyytensä ajan käytännössä miehen rahoilla.
Kaverini taas on 23-vuotias, vakituisessa työssä jossa on mahdollisuus tehdä myös paljon etätöitä kotoa käsin, vauva-aikana huolehtinut lapsesta melkein jopa enemmänkin kuin avovaimonsa (joka on taas vedonnut ettei pysty koska on nin masentunut) ja rakastaa lastaan yli kaiken vaikka olikin naisen hankkiutuessa raskaaksi ollut kauhuissaan siitä osaako olla isä. On ollut todella hyvä isä ja sanoi että ei tiedä kumpi olisi pahempaa, sinnitellä onnettomassa suhteessa kiukuttelevan, laiskan, masentuneen ja rahaa jatkuvasti vailla olevan naisen kanssa vai päätyä viikonloppuisäksi.
Onko kaverillani käytännössä mitään mahdollisuuksia saada lapsen lähihuoltajuus itselleen? Nainen ei tasan taatusti vapaaehtoisesti lasta luovuta vaikka todellakin parempi sillä olisi isällään.