Toggle sidebar

mitne saisin mieheni ymmärtämään masennustani?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tuskallinenolo
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
T

tuskallinenolo

Vieras
mies luule että tahallani olen laiska enkä tee kotitöitä tai jaksa hoitaa lapsia. olen saanut lääkkeet ja yrittänyt selittää miehelleni että tämä ei ole tahallista vaan olen masentunut ja sairas. enkä itsekkään haluaisi olla tällainen.
olemme miehenkanssa pitkään oleet etäiset mutta nyt se vähäinenkin läheisyys ja yhteisyys on kadonnut. ihankun hän pelkäisi minua jotenkin. kiertää kuin ruttoa.
 
Älä ole masentunut. Itsestään se on kiinni, ei sitä ennenkään valitettu masennusta vaan elettiin elämää ylä- ja alamäkineen. Ei se elämä aina ole eikä pidäkään olla ruusuilla tanssimista.
 
Monet ihmiset suhtautuvat tuolla tavoin asioihin, joita eivät ymmärrä. On helppo nähdä, että jalka on murtunut ja kipeä, jos siinä kipsi. Murtunutta mieltä tai masennusta voi olla vaikea käsittää, kun sitä kipsiä ei näy. Ehkä miehesi oikeasti pelkää tilannetta. Toivottavasti saat hänet ymmärtämään, ettet ole tahallasi masentunut. Onko sinulla kauan ollut lääkitys? Toivotaan, että se alkaa auttamaan ja masennus helpottaa.
Jaksamista :hug:
 
Voisitteko käydä miehen kanssa yhdessä perheneuvolassa tai mielenterveystoimistossa, jossa sitten keskustelisitte ulkopuolisen henkilön ja asiantuntevan hoitajan kanssa, erikseen tai yhdessä, jotta kumpikin saisi kertoa omista tunteistaan ja näkemyksistään. Masennus osaa olla aikamoinen oravanpyörä, kun siihen joutuu, kokemusta on. Kannattaa ehdottaa miehelle eri keinoja, ja vaikkapa oman itsesikin takia kysellä apua mielenterveystoimistosta, itse sain ainakin apua sieltä sairastuttuani paniikkihäiriöön ja masennukseen. Toivottavasti asiat lähtee paranemaan päin ja keksitte keinoja.. Tsemppiä!
 
Ei masennusta ymmärrä kukaan muu kuin sellainen, joka sen on kokenut. Sille ei itse voi yhtään mitään, se vie pohjalle ja vie elämänhalun. Ei sellasta tuskaa voi kukaan asiaa kokematon ymmärtää. Kun sielu on rikki, ei jaksa edes kättään nostaa ja silti tässä maailmassa on pärjättävä, koska apua ei tule, kun kukaan ei ymmärrä.
 
lääkitys on ollut nyt 3 päivää ja tuntuu että ahdistuskohtaukset on lisääntyneet entiseltään. minulla siis masenus ja ahdistusta. psykpolille on aika ensiviikolle ja perheneuvolaan olen jo ottanut yhteyttä ja sieltä ehkä saa ajan. tämä olo vain on niin tuskallinen ja kamala. toivon että nuo lääkkeet vbaikuttavat pian.
1½v sitten minulla oli lääkkeet joita söin masennukseen(sama lääke kuin nytkin) ja siitä ei tullut moista oloa. mutta alkutilannekkaan ei ollut näin kamala olotila.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
lääkitys on ollut nyt 3 päivää ja tuntuu että ahdistuskohtaukset on lisääntyneet entiseltään. minulla siis masenus ja ahdistusta. psykpolille on aika ensiviikolle ja perheneuvolaan olen jo ottanut yhteyttä ja sieltä ehkä saa ajan. tämä olo vain on niin tuskallinen ja kamala. toivon että nuo lääkkeet vbaikuttavat pian.
1½v sitten minulla oli lääkkeet joita söin masennukseen(sama lääke kuin nytkin) ja siitä ei tullut moista oloa. mutta alkutilannekkaan ei ollut näin kamala olotila.
Click to expand...

Lääkityksen alussa mennään takapakkia ennen kun rupeaa vaikuttamaan. Hyvä et hoidat itseäsi ja haluat apua. :hug: :hug:
 
Käytkö missään juttelemassa tunteistasi? Omassa terapiassani erittäin tärkeänä pidetään nimenomaan kumppanin tukea ja hoitajat halusivat tavata miehen jo heti hoidon alkuvaiheessa ja kyselivät miehen ajatuksia minun masennuksestani. Ja edelleen mies on sinne käynteihin tervetullut jos tarvetta ilmenee.

Oman parantumisesi kannalta olisi todella tärkeä, että miehesikin ymmärtäisi mitä käyt läpi ja mahdollisesti syitä masennuksen puhkeamiseen. Jos ammattimaista keskusteluapua sinun on vaikea saada, etsi vaikka netistä artikkeleita masennuksesta ja tulosta ne ja käske miehesi lukea, jonka jälkeen yhdessä keskustelisitte aiheesta.

Onko synnytyksestä kauan, olisko kyse synnytyksen jälkeisestä masennuksesta vai ns. tavallisesta masennuksesta?

Sana masennus on monille pelottava, ihan sen takia että harva oikeasti ymmärtää kyseessä olevan samanlaisen sairauksen kuin esim. syöpä eli ei kukaan tahallaan masennukseen sairastu. Uskon, että tieto aiheesta auttaa miestäkin ymmärtämään asian. Masentunut leimataan helposti hulluksi, nimenomaan tuon tietämättömyyden takia.

Mutta yhtä kaikki, masennus on hoidettava sairaus, hyvä että olet jo lääkityksen saanut. Toivottavasti saat myös sitä keskustelu- apua, henkilökohtaisesti uskon, että itse lääkkeillä hoidetaan ainoastaan oireita, ei masennukseen johtavia syitä. Sen vuoksi keskustelu-apu olisi ensiarvoisen tärkeää parhaan mahdollisen toipumisen aikaan saamiseksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
lääkitys on ollut nyt 3 päivää ja tuntuu että ahdistuskohtaukset on lisääntyneet entiseltään. minulla siis masenus ja ahdistusta. psykpolille on aika ensiviikolle ja perheneuvolaan olen jo ottanut yhteyttä ja sieltä ehkä saa ajan. tämä olo vain on niin tuskallinen ja kamala. toivon että nuo lääkkeet vbaikuttavat pian.
1½v sitten minulla oli lääkkeet joita söin masennukseen(sama lääke kuin nytkin) ja siitä ei tullut moista oloa. mutta alkutilannekkaan ei ollut näin kamala olotila.
Click to expand...

Kävitkö aiemmin terapiassa masennuksen vuoksi? Voisiko olla niin, että edelleen samat syyt ovat johtaneet uudestaan masennukseen, jos sinua vaivaavia asioita ei käsitelty asianmukaisesti aiemman masennuksen aikana? Ja kuten jo joku totesi, monesti lääkityksen alussa tulee takapakkia ja saattaa kestää jopa viikkoja, ennenkuin teho alkaa.
 
kävin silloin aiemmin terapiassa jonka lopetin koska tämä terapeutti kertoi vain sisustus vinkkejä. synnytyksestä on aikaa 1v9kk ja silloin viimeksi kun sain lääkkeet oli diagnoosi synnytyksen jälkeinen masennus. lääkkeet lopetin liian aikaisin:( tyhmä kun olin. ja tässä sitä nyt ollaan entistä pahemmassa tilassa jota kukaan ei ymmärrä.
 
Ymmärrän hyvin syysi lopettaa tuollainen terapia. Itsellä vähän samanlainen kokemus, puolisen vuotta kävin parin kolmen viikon välein psykologilla, jolta en saanu mitään tukea, lähinnä kauhistelua ja vähättelyä. Onneksi otin asian neuvolassa puheeksi ja sain ajan lääkärille, joka taas laittoi lähetteen ihan psykiatriselle avohoito-puolelle (tämä aiempi oli perheneuvolan psykologi) jossa käyn juttelemassa kahden aivan mahtavan psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa ja nyt vasta kolme kertaa takana ja itsellä paljon luottavaisempi olo oman parantumisen suhteen. He osaavat jotenkin tarttua juuri oikeisiin asioihin ja keskittyä olennaiseen ja perustella miksi missäkin tilanteessa tunnen niinkuin tunnen ja ottavat kantaa. Aiemmin se oli vain yksin puhelua, enkä siis kokenut apua siitä saavani.

Mieti jo vähän etukäteen, millaista apua haluat. Onko se nimenomaan keskustelua, tukea, kannustusta, haluatko neuvoja jne. Toivottavasti pääset ihan kunnon ammattilaisille, jotka osaavat ottaa tuskasi tosissaan ja tietävät mistä puhut.
 
Voisit kokeilla pyytää jotain lehtisiä masennuksesta ja sanoa miehelle, että lukee ne..
Alussahan nuo voi pahentaa oloa :/ Mutta reilun viikon sisällä pitäs helpottaa ikävät sivuoireet

Voi kuule, kyllä ymmärrän. Masennusta mulla ollut viimeset 14 vuotta.. Välillä menee paremmin, välillä huonommin
 
kiitos kaikille tuesta. löysin tuon tukinetinkin ja siellä nyt lueskellut juttuja. tuo sertralin on aika kumma lääke tuon palstan perusteella se ei ole sopinut kellekkään.
 
Komppaan Samperia, kun mulle puhkesi paniikkihäiriö, niin äitini suhtautui tosi penseästi ensin, hänen oli vaikea uskoa tuohon sairauteen, kun en koskaan hänen nähtensä saanut kohtauksia jne.. Tulostin hänelle muutamia hyviä artikkeleita aiheesta, wikipediasta sekä yliopiston apteekin sivuilta, ne luettuaan hänen oli helpompi ymmärtää sairauttani, ja hän on suhtautunut paljon paremmin asiaan.

Tosiaan monesti ensin oireet pahenee, kun lääkitys aloitetaan, mutta sitten kun vaikutus alkaa, niin olo kohenee nopeastikin :--)
 
Mun puoliso on hyvin vaikeasti masentunut. Välillä on vaikea jaksaa ymmärtää ja tukea kun kaikki arjen hommat kaatuu omaan niskaan. Teen kolmivuoro työtä, hoidan lasta ja kodin. Vaikea ymmärtää että jos toinen on ollut kotona niin se ei ole saanut koko päivänä tehtyä mitään. Sitä se masennus on. Jatkuvaa huolta miten toinen voi. Onko kaikki hyvin. Sitten pitäis viellä jaksaa piristääkin toista. Käydään mm. perheneuvolassa. Tosin itsestä tuntuu ettei aika riitäisi käynteihin. On aika turhia. Ap:lle paranemisia.
 
Mä olen kans masentunut mut ei mun mies sitä tajua ilosta pitää näytellä itkeä ei saa ja terapiaan ei saa mennä ettei maine mene.Tosin kävin ennen miestäni terapiassa vuosikaudet ja söin lääkkeitä eikä mikään auttanut.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa