Monenlaista tarinaa

["Alli"]

Lähdin kaupungille kahville. Siipi oli maassa. Riidelty on miehen kanssa useampana päivänä ja muutenkin elämä nyt tökkii!!!

Viereiseen pöytään parkkeerasi vanhempi herrasmies. Alkoi siinä sitten kerimään elämän lankakeräänsä auki anteeksipyydellen. Kuuntelin, kun kiire ei ollut minnekään. Ensin ei kiinnostanut yhtään, mutta mitä pidemmälle juttu eteni, sitä kiinnostuneemmaksi kävin. Lopulta päästiin sydänsuruihin ja yksinäinen mies halusi niitä tuntemattomalle kertoa. Oli kuulema pitänyt liian kauan sisällään.

Herra halasi lämpimästi lähtiessään ja kertoi, että hänellä ei ole ollut näin helpottunut olo aikoihin. Joskus auttaminen voi olla näinkin helppoa. Pysäyttävä kokemus !

 

["vieras"]

Hyvä kun kuuntelit, siitä oli varmasti paljon apua tuolle miehelle. Joskus on paljon helpompi avautua vieraalle ihmiselle. Muistan vähän vastaavan tilanteen, olin joskus apteekissa jonottamassa lääkkeitäni ja istuskelin siinä tuolissa. Vieressä istuva naishenkilö alkoi yhtäkkiä avautumaan mulle miehensä kuolemasta. Se oli tapahtunut ihan pari kk sitten. Oikeastaan kuuntelin vaan ja annoin hänen puhua, lopuksi hän kiitti ja sanoi että ei pysty puhumaan kenellekään sukulaiselleen, koska ne itsekin käyvät läpi sitä samaa surua samalla hetkellä.
Mulle on jäänyt mieleen tuo tilanne ja sen ihmisen helpotuksen tunne ja aito kiitolisuus siitä, kun minä vaan kuuntelin. Jotenkin liikuttavaa, miten pienellä teolla voi joskus toista auttaa.