Monet on kimpassa väärän miehen kanssa luullen oikeaksi. Ja näin jopa läpi elämän.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja surkeista parisuhteista
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

surkeista parisuhteista

Vieras

Monet ovat kimpassa väärän miehen kanssa luullen häntä Mr. oikeaksi ja saattavat olla väärässä suhteessa läpi koko elämän.

Tähän tulokseen olen tullut lukiessani näitä ihmissuhdesotkuja ja pettämisstooreja. Eikä tarvi olla kyse edes pettämisestä kun juttujen perusteella näkee, että suhde on ihan epätasapainossa. Eikä suhteeessa elävät itse tajua, että moinen epätasapaino olisi edes jotenkin epänormaalia. Olettavat, että parisuhde on aina sellaista, eteenkin lasten tulon myötä. Tai että parisuhde on aina vaikeeta, oli rinnalla kuka vaan.

Tuttava erosi juuri. Mies päätti heivata pellolle useiden vuosien yhteiselon jälkeen. Olivat juuri ostaneet talon ja kaikkea. Oliko yllätys ulkopuolisille? No ei, sillä kaikki olivat aina nähneet sen mitä he eivät itse nähneet, tai lähinnä tämä nainen ei halunnut nähdä. Että miehelle suhde oli kaikkee muuta kuin rakkausliitto. Sai taloudenhoitajan ja sellaisen, jonka kanssa sextailla silloin kun itselle sopi. Harmittaa, ettei nainen nähnyt tätä todellisuutta koskaan itse. Muille totuus ei ollut koskaan epäselvä.

Ja kuinka paljon heitä on... Puolisoihinsa takertuvai, niin miehiä kuin naisiakin toki. Sellaisia, jotka eivät koskaan oivalla olevansa väärässä suhteessa. Totta kai suhteeseen kuuluu aina vaikeita jaksoja, mutta rakastava hyvä suhde ei mene koskaan yli tiettyjen rajojen, ei niinä hiton vaikeina aikoinakaan. Jos haukutaan toisia julkisesti, puidaan parisuhdeasioita julkisesti, puhutaan ikävästi toisista ulkopuolisille, kyetään solvaamaan toisiaan niin verisesti ettei mitään rajaa ja vielä petetään ja valehdellaan, ei kyse ole normaalista hyvästä suhteesta, jota kannattaa epätoivoisesti yrittää korjata. Kaikkien pitäis tajuta jo tuossa vaiheessa, että puoliso ei ole oikea.
 
Kyllä se monelle on tottumisesta kiinni.. ja ehkä sitäkin, että ajattelee ettei koskaan saisi ketään toista niin parempi olla sitten edes tässä suhteessa. Tuntuisi kamalan vaikealta aloittaa taas alusta jonkun toisen kanssa.
 
Ja piti vielä lisätä, että normaali tilanteessakin niellään puolisolta kaikkee skeidaa. Siis ei vain huonoina jaksoina. Vaan hyväksytään ihan käsittöämättömiä tekoja ja kommenttaja, joita kenenkään iiseään vähääkään arvostavan ei tarttis niellä eikä kuulla. Uskokaa, että se ei ole suhde eikä mitään ja että silloin on rinnalla ihan väärä ihminen.
 
Toi on ihan totta. Osin se voi olla pelkoa yksinjäämisestä (kuka tahansa on parempi kun yksinolo), osin voi olla kyse esim. siitä että vanhemmat eli rakkaudettomassa kulissiliitossa, joten ei osaa edes ajatella että oman liiton pitäisi olla sen ihmeempi.

Esim. jos on tottunut siihen että oma isä/äiti solvasi koko ajan puolisoaan joka vain nieli kaiken, voi olla että itse joko solvaa tai sietää solvaamista kun ei paremmasta tiedä, vaan pitää normaalina.
 
Se on surullista, että ihmiset luopuu onnen etsimisestä ja jää sihen sylkykupiksi tottumuksesta. Eri asia, jos suhde on edes joten kuten tolkuissaan ja arvokas sellaisenaan vaikkei mikään hurja rakkaus suhde olekaan. Olis edes jotain arvostusta ja tasapainoa, jos ei sitä rakkautta. Mutta jos suhde on nälvimistä, loukkaamista, toisen halveksuntaa ja mitätöimistä, täytyy olla todella aikaansaamaton., joka sitä jää nielemään.
 

Yhteistyössä