Monioireinen poikaystävä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Raketti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
R

Raketti

Vieras
Hei kaikki!

Olen nuori, 21-vuotias naisenalku. Avomieheni on minua kaksi vuotta vanhempi, olemme seurustelleet kohta kaksi vuotta. Yhdessä olemme asuneet siitä ajasta n. 1 1/2 vuotta.

Poikaystäväni pitää minua kuin kukkaa kämmenellä. Tukee, kuuntelee, lohduttaa..Sanoo päivittäin rakstavansa, osoittaa hellyyttä yms. Kaikki siis kuulostaa täydelliseltä, eikö?

Minua kuitenkin vähän huolestuttaa tulevaisuus.. Poikaystäväni tuntuu olevan riippuvainen minusta, sanoo kuolevansa jos ""hylkään"". Hän on ollut äärettömän mustasukkainen aiemmin, nyt on kuitenkin jo helpottanut.

Poikaystäväni on kuitenkin varsin ""monioireinen"". Hän on sairastanut vakavan masennuksen (lääkitys yhä), hänellä on ahdistuneisuushäiriö ja persoonallisuushäiriö (diagnoosi ""vaativa persoonalisuus"") ja lisäksi alkoholin käyttö on RUNSASTA (illassa voi mennä parhaina päivinä jopa kori, ei kuitenkaan juo koskaan arkena). Alkoholismia on poikaystäväni suvussa esiintynyt runsaasti, mm. mieheni isä on alkoholisti, samoin isän isä ja isän isän isä..

Kysynkin neuvoa nyt lähinnä teiltä enemmän elämää nähneiltää ja kokeneilta. Kukaan ei tietenkää tulevaa voi ennustaa, mutta onko teillä kokemuksia tälläisista ihmisistä kuin poikaystäväni? Millaista elämäni hänen rinnallaan tulisi olemaan?

Toivottavasti jollain ihanalla ihmisellä on jokin mielipide tähän asiaan.. kaipaisin kovasti elämänohjeitanne!!

 
Toiset ottaa puolison uskovaisista akateemiperheistä toiset juopoista... Toiset menevät ravintolaan syömään, toiset ovat koko elämänsä kylmällä nakkikopilla sinapit rinnuksilla... Aina voi lähtökohdan valita.
 
Elämä tuon miehen kanssa ei ainakaan tule olemaan tylsään. Sen voin vannoa. Voin myös lyödä vetoa ajankohdasta koska hän juoppohulluuskohtauksessa esimmäisen, muttei suinkaan viimeisen kerran lyö sinua. Sitten ollaan taas pahoillaan ja luvataan olla juomatta, mitä lupausta kestää viikkoja, kuukausia parhaassa tapauksessa. Sitten sama meno taas jatkuu, mutta kun mies oli niin ihana niin jaksat taas katsoa sitä hetken kunnes hermostut ja heräät joku sunnuntai aamu mustan silmän kanssa. No, meikkiä vaan silmäympärille ja kaupungille, mies onkin jo lähtenyt aamukaljoja hakemaan...
 
Hei!

En tiedä ymmärsinkö ihan oikein tuon ""lähtökohdan voi aina valita""...

toki huomaan omaa tekstiäni lukiessani, että lähtökohtani suhteeseeni kuulostaa enemmän tai vähemmän hankalalta! Asia on kuitenkin niin, että masennus on tällä hetkellä kurissa (kotonani häärää iloinen mies =)j a paniikkikohtaustakin olen todistanut vain kerran. Alkoholin käyttö on kuitenkin runsasta...

Pitääkö siis muuten hyvä mies jättää nyt ""varmuuden vuoksi?"" olen avoin fiksuille vastauksille =)
 
Lähtökohtasi elämään on täsmälleen sama kuin rotukoiran tai sekarotuisen hankkimisella... niin raaka vertaus kuin se onkin,... Rakas otus tulee molemmista... Mutta tulevaisuus ja jälkeläiset ovat mitä sattuu...
 
Oletpas typerä tyyppi. Pikkuisen inhimillisyyttä peliin ellet itse ole täydellinen. Teksitistäsi päätellen olet kuitenkin varakas (mikä antanee sinulle oikeutuksen olla ääliö), empatiakyvytön, tyhmä espoolainen runkkari, jota ei kukaan viitti kattoa kahta sekuntia pidempään.
 
Kiitos vastuksestasi. Ymmärränhän minä nyt pointtisi... =(
Taidan olla nyt sellainen ""kiltti tyttö"", joka on ottanut rentun huollettavaksiin, ja nyt on vaikea päästää irti.. Mies niin riippuvainen minusta, että pelkään mitä tapahtuu jos lähden..

Itse kaipaisin joskus tulevaisuudessa ihan tavallista, turvallista elämää. Lapsista tykkään, opiskelen luokanopettajaksi ja iltaisin valmennan nuorten tyttöjen urheilujoukkuetta. Etenkin valmennus on tuonut paljon iloa ja sisältöä elämääni. Sitä poikaystävänikin arvostaa, tosin toivoo, että ehtisin viettää enemmän aikaa hänen kanssaan..
 
Minulla ei ole elämänkokemusta sen enempää kuin sinullakaan, paitsi että olen katsonut koko elämäni oman isäni jatkuvasti lisääntyvää juopottelua ja mielenterveysongelmia. Asiallisena kommenttina voin sanoa, että nuo ongelmat usein lisääntyvät iän myötä! Kyllä olisin sinuna huolissani.. Usein olen miettinyt että miksi naiset niin usein valitsevat miehikseen moniongelmaisia, onko kyseessä naisten suuri hoivaamistarve?
Älä ihmeessä ainakaan lapsia hanki moneen vuoteen miehesi kanssa, jos kuitenkin yhdessä haluat pysyä. Lapset eivät tarvitse tuollaista epävakaata elämää jatkuvassa pelossa (kokemusta on)..
 
Tämä oli aikas hyvä vertaus! Jos ottaa juopporetaleen ns. ""sekarotuisen"" niin jälkikasvusta saattaa tulla mitä sattuu kun perheolot ovat epävakaat.

Jos taas valitsee ""rotumiehen"" joka pitää huolta itsestään ja perheestään, jälkikasvukin on mitä todennäköisimmin onnellisempaa ja ""menestyvämpää"" laatua.

t: rikkinäisestä kodista selviytynyt tyttönen
 
""Paperilla"" näyttää suht haastavalta tapaukselta. Ihmiset tuppaa kuitenkin olemaan yksilöitä, joten eipä kukaan tietty sata varmasti voi sanoa kuinka tulee käymään. Ympäristötekijätkin on jokaisella erilaiset. Eli ""ennustaminen on vaikeaa. Etenkin tulevaisuuden""

Tiedätkö mitä itse elämältäsi haluat?
Uskotko, että voisit sen hänen kanssaan saavuttaa?

Jokainen parisuhde on riski. Toiset eivät sitä uskalla/halua koskaan ottaa. Jotkut luottaa empimättä siihen, että kyllä elämä kantaa ja menevät suhteeseen enempiä pohtimatta.

Itse et näköjään ainakaan ole jälkimmäinen, koska tätä asiaa haluat kelata, mut et toki ensimmäinenkään, koska suhteessa jo olet;-).

Oletko valmis sijoittamaan tähän ""diiliin"" näillä tiedoilla enempää nuoruuttasi/elämääsi ja ottamaan sen riskin, että vaikka tämä menisi kenties aikanaan kiville, niin se olisi silti sen arvoista?

Mitäs sydämesi sanoo?
(Jos ei ole sydämeen kunnon yhteyttä, ni kokeile vaikka näin. Kysy iteltäs tähän liittyen mielessäsi kysymys johon voi vastata vain kyllä tai ei. Vaikka ""Onko tämä suhde mua varten?"". Älä yhtään pohdi sitä vaan ota koppi siitä vastauksesta, mikä heti tuli mieleen. Sitten voit pohtia, että miksi juuri tämä tuli? Voisko se olla se mitä oikeasti sisimmässäni tästä ajattelen? Jos näin on, niin mitä se tarkoittaa käytännössä? Kokeile myös toisilla kysymyksillä.)



 
Hauskaa ja julmaa, mutta juuri noin se on. Moni nainen tekee alkoholisti/moniongelmaisen miehen kanssa lapsia ja sitten sosiaali-ihmisten kanssa ihmetellään kun meidän poika rikkoi ikkunoita ja varastelee kaupoista. Alkoholinkäyttö tulee lapsille kuvaan tietenkin teini-iässä varvain, tytöillä teiniraskaudet ja sitä kivaa rataa. Miten tämä voi olla mahdollista, koska olen itse tunnollinen ja kouluttautunut äiti? Nainen ihmettelee samalla kun jälkikasvu imppaa isän tinnereitä perunakellarissa.
 
Mina olen myos suhteessa mieheen, joka on kaikkea muuta kuin ""hyva paperilla"". Keron jo nyt alkuperaiselle etta varsinaista neuvoa tama ei pida sisallaan (siita pahoitteluni!), vain oman tilanteeni kuvauksen. Erotuksena se etta miehesi on ongelmainen ""paperilla"" vaikka muutoin taysin kiva ja hyva.

Olen itse reipas, korkeasti koulutettu nuori nainen, joka valitsia mariahuanaa saannollisesti kayttavan, ajoittain masentuneen, akkipikaisen, hieman horhon, koyhan ja epavakaisen miehen. Minulla oli ihan konkreettisesti tilanne kasilla jolloin han seka toinen mies, oikein mukava ja hyva tyyppi, korkeastikoulutettu seka erinomaisessa toimessa oleva olivat kiinnostuneet minusta.

Ajauduin kuitenkin taman ns ""luuserin"" kelkkaan.

Mietitte varmaan miksi puhun nain rumasti miehestani, jos kerran valistin olla hanen kanssaan. Voisin kertoa kuinka hella, huomaavainen, fiksu, herkka ja suloinen han ajoittain on, mutta se kai nyt on selvaa etta jokin hanessa on mika saa minut hanen luokseen.

Monesti olen ottanut eroa haneen, milloin hanen kontrolloimistarpeensa, milloin mustasukkaisuutensa takia, aina han on osoittanut parannuksen merkkeja ja silloin mina taas loydan itseni hanen vierestaan.

En kertakaikkiaan koskaan olisi uskonut etta mina olen se nainen, joka uhraa osan potentiaalisesti hyvaa elamaansa ollakseen hankalan miehen kanssa.

En todellakaan ymmarra mika tassa on. Niin nokkelalta kuin muutoin saattaisinkin vaikuttaa. Nyt on taas menossa vaihe jolloin jarkevasti ajattelen ettei meidan ole hyva olla yhdessa, enka pida haneen yhteytta vaan otan etaisyytta. Hanalle on niin huono vaikutus minuun.

Ehkapa tama on vaihe omassa kasvussani. Ehka en itse ole viela valmis taysipainoiseen suhteeseen ""kunnon"" miehen kanssa. Sita paivaa odotellessa...
 
Jullikka -71, kiitos vastauksesta, joka pisti miettimään...

Olen tässä nyt ajatellut ja tulin tulokseen, että annan asioiden soljua omalla painollaan. Minulla on hyvä olla mieheni kanssa tällä hetkellä. On typerää, että mietin päässäni ajatuksia kuten ""sitten joskus haluan olla onnellinen."" Tuota ""sitten joskus"" ei koskaan tule, elämä on tässä ja nyt. Ja jos elämä nyt maistuu, miksi sitä muuttamaan radikaalisti. Naimisiin en ole menossa, enkä lapsia tekemässä lähimpään kymmeneen vuoteen. Miksi siis vielä pohtia niitä asioita...

On uskottava, että elämä kantaa. En ehkä ole tämän miehen kanssa loppuelämääni, mutta vielä ei ole radikaalejen ratkaisujen aika. Ja toisaalta, miksi ei ihminen, jolla on mielenterveys aikanaan järkkynyt, ansaitsisi rakastaa ja tulla rakastetuksi?? On nähtävä IHMINEN niiden kaikkien diagnoosien takaa, ei vaan sitä ""paperia"".

Nämä ajatukseni tänään... Huomenna ehkä taas toisin, en ole itsekään ihan suoraviivainen tapaus =) Kommentoida saa.
 
Jos miesystävälläsi menee jopa kori kaljaa illassa, niin se ei ole normaalia. Eikä ole normaalia puhetta, että kuolen, jos suhteemme päättyy. Jos yrität hänestä eroon, niin hän voi alkaa uhkailemaan.
 
Vuoden vaihde
Raketti 28.12. 20:33
Niin ne vuodet .vierii. Empä ajatellut 10v sitten että olen äiti,...heh...se miten ajatteli 15 vuotiaana ajatteli tulevaisuutta.. Hymy nousee korviin.
Tämä on sitä aikaa kun muistelee mennyttä vuotta. Niitä huonoja että hyviä asioita.
Hmmm.,myös menneitä vuosia.. Tavallaan kaipaa sitä aikaa kun ei tiennyt tulevasta...tai ei pahemmin miettinyt tulevaa. Sitä vaan mentii pää kolmantena., välillä kaipaa niitä aikoja.

VASTAA TÄHÄN VIESTIIN ILMOITA ASIATTOMASTA VIESTISTÄ
 
Hei!

Itse olen alan ammattilainen ja masennuksesta voin sanoa että sitäkin on monitasoista. Masennus voi uusiutua mutta se voi pysyä jatkuvalla lääkityksellä ja liialla stressin välttelyllä poissa kokonaan, toki kaikkiin elämän tuomiin asioihin ei voi aina itse vaikuttaa. Oliko masennus aikoinaan psykoottistasoinen, oliko laitoshoidossa vai esim. keski-vakea ja hoidettiin avohoidossa? Vaativa persoonallisuus ilmenee lähinnä vaativuutena itseä kohtaan mikä taas voi aiheuttaa masennusta ja juomista, toki hän voi olla vaativa myös muita/ainua kohtaan. Toisaalta kun tiedostaa vaativuutensa voi siihen kiinnittää enemmän huomiota ja yrittää löysätä sitä kautta vaativuutta itseä kohtaan, on suotava myös lepoa ja rentoutusta itselle. On hyvä että sinulla on työ ja hyvä harrastus. Onko poikaystävä töissä?
Alkoholinkäyttöön liittyvissä asioissa-kannattaa ottaa puheeksi ettet hyväksy sitä ja että hän voisi olla jonkun viikonlopun juomattakin. Onko hän väkivaltainen humalassa? Jos ei kykene vähentämään alkoholin käyttöä, voisit ohjata hänet a-klinikalle tai työterveyshuoltoon, siellä voidaan tehdä testejä onko kehittynyt riippuvuus ja minkä tasoinen riippuvuus on kyseessä. Puheeksiotto on kuitenkin paikallaan.

Tasapainoista elämää toivottaen, Jaana
 
Mun mielestä ap sanoi, että kori kaljaa parhaimpina iltoina. Ei toi mikään ihme ole. Toisille toi tietty on kauhistus, mut toiset voi sen juoda hyvinkin eikä siitä mitään sen kummempaa seuraa. Viinapäissäkin on eroja ja mitä se pistää tekemään ja kaikille se ei sovi ollenkaan. Tuskin on uutinen sullekaan, jos jo mies kerran olet;-). Nythän tarina ei kerro, mitä viinas saa tekemään!

Mitä tohon ""kuolen, jos suhteemme päättyy"" kommenttiin tulee, ni onko nyt varma, että tarkoitetaan oikeasti kuolemaa? Mites ""kuolen nauruun"" letkautus tarkottaa? Sitä vaan, että vakava paikka varmaan voi olla, mutta kenelleppä ei olisi, joka jätetään vastoin omaa tahtoa?

Itse en lähtis asiaa yhtään dramatisoimaan. Sitä paitsi hyvä asia tässä on se, että etukäteen on tiedossa toisen historiassa olleet mielenhäiriöt ja ne voi ottaa huomioon. Liian monesti ne selviää vasta silloin, kun mitään ei ole enää tehtävissä. (Pahimmissa tapauksissa niin sanottu hyvä isä, äiti tai lapsi sekoaa ja tappaa perheensä.)

Jos ap uskoo pystyvänsä diilaamaan nää jutut ja pääsemään poiskin suhteesta, jos siltä tuntuu, ni mikäs siinä sitten. Varman päälle pelaaja ei tietenkään tähän lähtis. Meistä on moneksi.

 
Hei Jaana!

Poikaystäväni masennus oli (kai) suhteellisen vaikea. Kotona kuitenkin sai olla, lääkitys aloitettiin heti. Poikaystäväni sanoikin minulle, että jos hänen masennuksensa minua häiritsee, voimme mennä juttelemaan häntä hoitaneen lääkärin kanssa. Ajattelin, että sen voisimme tehdä.

Ja tuosta vaativasta persoonallisuudesta..On lähinnä vaativa itseään kohtaan. Esim. työnteko on hänelle henki ja elämä, haluaa hoitaa työnsä tehokkaasti ja tunnollisesti. Myös harrastuksissaan ei anna piiruakaan periksi, eikä ikinä tyydy keskinkertaiseen.

Kännissä mieheni ei ole väkivaltainen. Täysin päinvastoin, entistäkin leppoisampi. Juo aina kotona, sanoo, että on idioottimaista lähteä baariin juomaan kalliilla rahalla ja tappelemaan. Kun olen poikaystävälleni sanonut, että seuraavan viikonlopun voisit olla juomatta, on hän sen myös tehnyt. Mutta ehkä tuo a-klinikka silti olisi hyvä juttu...
 

Yhteistyössä